Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Julkisessa keskustelussa hoiva ja sen kriisi unohdetaan helposti. Koronapandemia toi konkreettisesti esiin kuinka tärkeitä terveydenhuolto ja toimivat julkiset palvelut ovat. Pandemia johti vaikeuksiin erityisesti heikossa asemassa olevilla, vanhuksilla ja sosiaalipalvelujen moniongelmaisilla asiakkailla.
Koronakriisi syvensi hoivavajetta, mutta se ei ollut hoivakriisin perimmäinen syy. Terveydenhoidon kapasiteetti oli jo ennen pandemiaa tiukilla pitkään jatkuneen talouskurin takia. Se on vähentänyt julkisten palvelujen resursseja, mutta hoivan tarve ei kuitenkaan vähentynyt tai poistunut. Julkisten palveluiden supistaminen vain siirsi hoivavastuuta yhteiskunnalta yksilöille, erityisesti naisille.
Hoivakriisi johtuukin pohjimmiltaan ajattelutavasta, jonka mukaan inhimillistä hyvinvointia ja huolenpitoa pidetään itsestäänselvyyksinä (kun se tehdään kotona ja/tai palkatta) tai kuluerinä (kun kyse on julkisesta taloudesta).
Vallitsevan talousajattelun mukaan vain tuottava talous, siis tuotteiden ja palveluiden tuottaminen sekä palkallinen työ, ovat taloudellista toimeliaisuutta. Taloudellinen toimeliaisuus kuitenkin mahdollistetaan suureksi osaksi palkkatyön ulkopuolella. Työntekijät eivät nimittäin vain ilmaannu jostakin eikä heidän hyvinvointinsa muodostu tyhjästä, vaan he syntyvät ja kasvavat, oppivat ja kehittyvät. Ja kaikkeen tähän tarvitaan hoivaa ja huolenpitoa. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi uusintamiseksi, joka pitää sisällään sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulut ja päiväkodit, mutta myös kotityöt, palkattoman hoivatyön, vapaaehtoistyön sekä naapuriavun. Sosiaalinen uusintaminen ja sitä tukeva talous ovat siis ihmiselämää ylläpitävää toimintaa, jota ilman ei ole tuottavaa taloutta. Talous tuleekin ymmärtää tuottavan ja uusintavan talouden yhteistyönä.
Vaikka bruttokansantuote ja sen kasvu eivät talouden mittareina tunnista palkatonta uusintavaa työtä, se ei tarkoita, etteikö sillä olisi taloudellista arvoa ja etteikö sitä voisi mitata. Tilastokeskus kerää tietoa Suomessa tehtävästä palkattomasta kotityöstä eli kotitalouksien itselleen tuottamista palveluista kuten siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykinpesusta ja lastenhoidosta. Tätä kutsutaan kotitaloustuotannoksi, ja sen suuruus on noin kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta. Palkattomalle uusintavalle työlle, joka on paljolti naisten vastuulla, on siis mahdollista laskea rahallinen arvo, jonka merkitys on huomattava.
Julkiset infrastruktuuri-investoinnit on nähty keinona elvyttää taloutta. Koulun tai sairaalan rakentaminen nähdään sellaisenaan investointina, vaikka itseasiassa se, mitä rakennusten sisällä tapahtuu ja mitä varten ne rakennetaan, on lopulta tärkeää. Siitä huolimatta kouluissa ja päiväkodeissa, sairaaloissa ja hoivakodeissa työskentelevä henkilökunta nähdään kulueränä. Tämä siitäkin huolimatta, että tutkijat ovat osoittaneet, että investoimalla sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, työllisyysvaikutukset ovat huomattavasti suuremmat kuin vastaavan kokoiset investoinnit rakennusalalle.
Näissä esimerkeissä konkretisoituu talouden sukupuolittuneisuus. Rakennusala on miesvaltainen, kun taas sosiaali- ja terveys- sekä kasvatus- ja koulutuspalvelut ovat naisvaltaisia aloja. Näin ollen investoimalla fyysiseen infraan tuetaan miesten työllisyyttä ja palkkakehitystä. Samalla talouskuri-ajattelu sekä talouden sukupuolittuneisuuden sivuuttaminen ovat heikentäneet ja heikentävät naisten taloudellista tilannetta, mikä lisää sukupuolten välistä eriarvoisuutta.
Jotta voimme ratkaista ihmisten ja luonnon hyvinvointia uhkaavat kriisit, tarvitsemme uusia tapoja nähdä ja ajatella taloutta. Hoivaavan talouden keskiössä on yksilöiden, yhteisöjen ja planeetan hyvinvointi. Hoivaavan talouden ajattelu mahdollistaa siis ilmaston lämpenemisen, luontokadon ja hoivakriisin samanaikaisen tarkastelun. Ratkaistaksemme ihmiskuntaa uhkaavat kriisit, joita nykyinen talousjärjestelmämme on ollut aiheuttamassa, meidän tulee ymmärtää hoiva ja huolenpito talouden keskeisinä mahdollistajina.
Kirjoittaja tutkii väitöskirjassaan suomalaisen talouspolitiikan sukupuolittuneisuutta ja on Rethinking Economics Suomen hallituksen jäsen, jonka tavoitteena on valtavirtaistaa hoivan taloutta ja elämää ylläpitävä merkitys
Lisää talouskurin vaikutuksesta hoivan kriisiin löytyy Anna Elomäen, Hanna Ylöstalon ja Johanna Kantolan kirjoituksesta Sukupuolten tasa-arvo ja hoiva kirjassa Talouskuri tuli Suomeen.
