Esimerkkejä suomalaisesta yhteiskunnasta vuonna 2023: moni tyttö ei saa päättää omasta pukeutumisestaan, valita omaa puolisoaan tai edes käydä kaupungilla ilman, että joku perheenjäsen on mukana valvomassa. ”Meillä asuu Suomessa naisia, jotka eivät käytännössä koskaan päätä omista asioistaan. Heiltä puuttuvat perusoikeudet, koska patriarkaaliset asenteet ja uskonto rajoittavat heitä”, sanoo Rojin Birzoi, yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kuvaa itseään kapinalliseksi kurdinaiseksi.
Birzoi on syntynyt Iranissa, jossa poliittinen islam on yksi naisten asemaan eniten vaikuttavista tekijöistä. Ideologian vaikutus näkyy myös Suomessa asuvien naisten elämässä. Birzoi korostaa, että poliittinen islam ei edusta kaikkia muslimeja.
”Iranin hallinto perustuu poliittiseen islamiin, jossa uskonto ja politiikka yhdistyvät. Tällä tavalla voidaan rajoittaa naisten oikeuksia. Esimerkiksi tietyt islamilaiset perinteet ja tulkinnat voivat toimia perusteluna naisten itsemääräämistä koskeville määräyksille, kuten pakolliselle huivin käytölle tai naisten vapauden rajoituksille.”
Myös naisten mahdollisuuksia kouluttautua, työskennellä ja osallistua poliittiseen päätöksentekoon voidaan sen nojalla rajoittaa, samoin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen mahdollisuutta elää vapaasti.
”Valitettavasti meillä täälläkin on Iranin valtion tukema moskeija, jonka imaami välittää naisia alistavia viestejä.” Hän viittaa helsinkiläiseen Mellunmäen moskeijaan, jolla on ideologisia ja mahdollisesti myös taloudellisia kytköksiä Iraniin. Sen johtohahmoilla ja muilla uskonnollisilla tahoilla on paljon valtaa yhteisössä, joten heidän lausumiaan ei saa katsoa läpi sormien. ”Jos uskonnon nimissä ihmisoikeuksia loukataan, sitä pitää voida kritisoida.”
Poliittinen vaino
Rojin Birzoi syntyi Mariwanissa, Iranin hallitsemalla kurdialueella, vuonna 1994. Hän oli lapsena ”pieni riiviö”, kuten äidin suku häntä kuvasi, eikä häntä todellakaan kannustettu mukaan politiikkaan.
”Minä olin isän tyttö.”
Isä oli kurdisissi, joka taisteli Iranin hallintoa vastaan. Iran miehittää osaa Kurdistanista, joka sijaitsee Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian raja-alueilla. Eri valtioissa kurdeilla on hiukan erilainen asema, mutta systemaattisella vainolla on pitkä historia. Sen vuoksi kurdit ovat nousseet usein vastarintaan.
”Opin varhain, että valtio ei ole meidän puolellamme. Isäni taisteli tätä alistamista vastaan, ja hänen toimintansa oli jännittävää. Halusin olla kuten hän!”
Vastarinta on hengenvaarallista, ja isän poliittisen toiminnan vuoksi perhe joutui lähtemään maanpakoon. Raastavan pakomatkan päätteeksi perhe tuli Suomeen. Tapahtumat jättivät Birzoihin jälkensä, ja hän on tuntenut pakottavaa tarvetta puhua epäkohdista julkisesti.
Iraniin hän ei enää voi mennä turvallisuussyistä, mutta Suomessa hän on vaikuttanut aktiivisesti eri yhteiskunnallisissa verkostoissa. Birzoi on mukana muun muassa Tottelemattomuusakatemia-verkostossa, UN Womenin koordinoimassa Generation Equality -nuortenryhmässä ja Rauhanpuolustajien johtokunnassa. Lisäksi hän pitää omaa yhteiskunnallista podcastiaan.
”En jaksa kovin pitkään keskustelua pinnallisista asioita. Alan helposti puhua yhteiskunnallisista asioista, minne menenkin, ja voin olla vähän raskasta seuraa sen takia”, hän hymähtää.
”On hyvä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Se luo toivoa muutoksesta, ja tulee varmempi olo. Välillä katson myös somevideoita, joissa ihmiset pelastavat eläimiä ja tekevät toisilleen hyvää.” Siten voi pitää toivoa yllä.
Ei itsesensuuria
Suomessa monet feministit vaikenevat poliittisesta islamista muun muassa siksi, että liberaaleissa piireissä pelätään, että rasistit käyttävät kritiikkiä hyväkseen. Se ei palvele naisten etua.
”Meidän pitää ottaa valta itsellemme. Vaikka me emme itse puhu maahanmuuttajanaisten ongelmista, äärioikeisto puhuu, ja heidän näkökulmansa on erilainen. He hyötyvät siitä, että ongelmia kaunistellaan”, Birzoi sanoo ja jatkaa samaan hengenvetoon: ”Tottakai aihe on vaikea, koska en halua lisätä vihaa omiani kohtaan. Mutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, myös maahanmuuttajataustaisille tytöille ja naisille. Millään verukkeella meidän oikeuksiamme ei saa unohtaa.”
Näennäinen suvaitsevaisuus voi sekin kääntyä hiljentämisyritykseksi. Julkisessa keskustelussa on säännöllisesti tilanteita, joissa maahanmuuttajanainen on kritisoinut vaikkapa hijabin käyttöä, jolloin joku niin sanottu kantasuomalainen tulee sanomaan, että huivin käyttäminen on naisten oma valinta.
”Tämä näkökulma ei kuitenkaan koske kaikkia musliminaisia. Vaikka joillakin se voi olla oma valinta, on tärkeää pystyä keskustelemaan heistä, joiden itsemääräämisoikeus ei toteudu. Meidän tulee kuunnella heitä ja antaa heille tilaa. Jos jatkuvasti ohitamme kokemukset, joita he eivät ole itse valinneet, annamme vääristyneen kuvan asioista ja vähättelemme toisten kokemuksia.”
Hän on pannut merkille, että joskus myös jotkut islamiin kääntyneet valkoiset kantasuomalaiset naiset saattavat päätyä vähättelemään maahanmuuttajataustaisten kokemuksia.
”On epäreilua, että ihminen, joka on itse päättänyt aikuisena kääntyä muslimiksi ja voinut ottaa islamista hyviä asioita, tulee kertomaan minulle, miten ajatella. Islam on vähän eri tavalla vaikuttanut hänen elämäänsä. On eri asia itse kääntyä tiettyyn uskontoon kuin syntyä siihen.”
Myös viranomaisten pitäisi tulla tietoisemmaksi ongelmista. Birzoi tuntee tapauksia, joissa väkivaltaa kohdanneet naiset ovat hakeneet apua, mutta viranomaiset ovat levitelleet käsiään ja sanoneet ”tuo on teidän kulttuurianne”, eikä tilanteeseen ole puututtu. Tämä on Birzoista käsittämätöntä.
”Eihän tällaista pitäisi sallia missään. Ei väkivalta ole kenenkään kulttuuria.”
Jos halutaan varmistaa, että kaikkien Suomessa asuvien naisten oikeudet toteutuvat, nykytilanteen pitää muuttua.
”Naisille pitää antaa tilaa kertoa omista kokemuksistaan, heidän pitää saada tukea. Meidän täytyy luoda yhteiskunta, jossa jokainen nainen voi elää vapaasti. Sensitiivisyys ei tarkoita sitä, että suljemme silmämme todellisuudelta tai kieltäydymme kohtaamasta vaikeita aiheita.”
Kurdinaisten protesti
Sukupuolten tasa-arvossa on Suomessakin paljon parannettavaa, mutta silti lainsäädäntö on lähtökohtaisesti naisten puolella ja oikeusvaltioperiaate toimii. Naisilla on täydet kansalaisoikeudet, toisin kuin vanhoillisten uskonoppineiden hallitsemissa Lähi-idän maissa, hän vertaa.
”Iranissa laki on aina miehen puolella. Nainen ei voi hakea edes passia ilman miehen lupaa. Avioerotilanteessa nainen joutuisi yleensä luopumaan lapsestaan. Tiedän tilanteita, joissa naiset jäävät suhteeseen, vaikka puoliso olisi väkivaltainen tai huumeaddikti, koska kuka nyt haluaisi luopua omasta lapsestaan.”
Hän muistuttaa Iranin kansannoususta, joka alkoi viime vuonna, kun 22-vuotias kurdinainen Jina (Mahsa) Amini kuoli maan siveyspoliisin pahoinpitelyyn. Häntä syytettiin šaria-lakiin perustuvan hijab-ohjeen rikkomisesta eli islamilaisen huivin käyttämisestä väärin. Tapauksen jälkeen nousseissa mielenosoituksissa hallitus on raa’asti murhannut ja vainonnut etenkin naisia.
”Hallitus on riistänyt kansalta, etenkin naisilta, perusihmisoikeudet. Valtio on systemaattisesti raiskannut ja myrkyttänyt naisia. Iran on naisille maanpäällinen helvetti. Vähemmistöt, kuten kurdit ja baluchit, elävät toisen luokan kansalaisina, ja vuosikymmenien sorto on aiheuttanut ylisukupolvisia traumoja.”
Siksi naiset jatkavat protestointia, kuten ovat tehneet vuosikymmeniä, Birzoi muistuttaa. Rojavan kurdialueen vallankumouksen myötä aseistetut naistaistelijat tulivat eurooppalaisessa mediassa kuuluisiksi. He onnistuivat muuttamaan yhteiskunnallisia valtasuhteita, ja nyt Rojavassa rakennetaan patriarkaatista vapaita yhteisöjä feminismin ja lähidemokratian periaattein.
”On Lähi-idässä erinomaista kehitystä, että sekä naiset että miehet, samoin kuin eri etniset ryhmät, ovat mukana demokraattisessa päätöksenteossa.”
Turkkia ei pidä tukea
Vaikka Birzoi aluksi kehui Suomen lainsäädäntöä, hänen ilmeensä synkkenee, kun puhe kääntyy ulkopolitiikkaan. Naamiot riisuttiin ja sodan kylmät kasvot tulivat näkyviin, kun Suomen ja Ruotsin Nato-prosessi alkoi.
”Tätä ennen Pohjoismaat olivat mielikuvissani korkealla ihmisoikeusasioissa, tiedätkö, täällä ylhäällä.” Hän kohottaa kätensä kohti kattoa ja pudottaa sen alas. ”Se illuusio meni rikki. Kurdit myytiin välittömästi.”
Hänen mukaansa reaalipolitiikka jyräsi ihmisoikeudet, kun Suomi neuvotteli Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa Nato-jäsenyydestä samalla kun Turkki teki ilmaiskuja Syyrian ja Irakin kurdialueelle. Nato-ovi aukesi, minkä myötä kurdijärjestöt ovat huolestuneet Suomen tekemistä myönnytyksistä, kuten mekanismista, joka tiivistää viranomaisyhteistyötä maiden turvallisuusviranomaisten välillä. Järjestöt pelkäävät, että kurdeja luovutetaan Turkkiin.
Natoon yhä pyrkivä Ruotsi teki jo ensimmäiset päätöksensä: kesäkuussa se päätti luovuttaa Kurdistanin työväenpuolue PKK:n kannattajan Turkkiin juuri omien jäsenyysneuvottelujensa alla. Yhteistyö on Birzoista huono asia, sillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti tuominnut Turkin ihmisoikeusrikkomuksista ja huomauttanut demokratian puutteista: Turkki on rajoittanut sananvapautta, rajoittanut oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja sortanut vähemmistöjä.
”Minulle herää kysymys, miksi Erdoğanin ihmisoikeusrikoksia sivuutetaan. Miksi eri valtionjohtajien kohtelussa on eroavaisuuksia? Tämä on kaksinaismoralismia ja ristiriidassa Pohjoismaiden ihmisoikeusperiaatteiden kanssa. Toivoisin, että ratkaisut ja yhteistyö keskittyisivät rauhan ja tasa-arvon edistämiseen. Kestävää rauhaa ei saavuteta tukemalla diktaattoreita.”
Vuoden 2022 pommitusten jälkeen EU tiukensikin asevientiä Turkkiin, mutta tänä vuonna asevientilupia jälleen löysättiin. Sortotoimet jatkuvat yhä monin keinoin: kun Turkin maanjäristykset aiheuttivat humanitaarisen katastrofin kurdialueille, Turkin hallitus esti humanitaarisen avun perillepääsyn. Asiasta on raportoinut muun muassa Genocidewatch.
”On helvetin surullista katsoa videota, jossa vanha mummo itkee maanjäristyksen jälkeen, miten ei voi sille mitään, että on kurdi, että Jumala on luonut minut tällaiseksi. Eikä kukaan tee mitään. Politiikka on kieroa, mutta on käsittämätöntä puhua pohjoismaisesta oikeusvaltiosta ja ihmisoikeusperiaatteista näissä oloissa.”
Samaan aikaan Euroopassa käydään vihamielistä keskustelua siitä, kuka saa hakea turvapaikkaa. ”Voisi mieluummin lakata tukemasta niitä vanhoja diktaattoreita, joiden aiheuttaman väkivallan vuoksi ihmiset lähtevät pakoon. Ei kukaan mielellään tule tätä matkaa hakemaan turvapaikkaa ja aloittamaan kaikkea alusta.”
Birzoi vetää henkeä. Kun ongelmat on tunnistettu, onko näköpiirissä ratkaisuehdotuksia?
On. Ulkopolitiikassa: ”Ensimmäisenä pitäisi lopettaa kurdien pommittaminen. Sitten voi miettiä ratkaisuja.”
Suomen sisäpolitiikassa kaltoinkohtelua kokeneille naisille pitää tarjota yhteiskunnan tukea: esimerkiksi sote-henkilöstön ja poliisin pitäisi tunnistaa ongelmatilanteen paremmin. Näin naiset pystyvät ottamaan avioeron väkivaltaisesta puolisostaan tai haastamaan raiskaajan oikeuteen.”Lisäksi yhteiskunnan resursseja pitää käyttää siihen, että pojat oppivat kunnioittamaan naisten itsemääräämisoikeutta”, Birzoi sanoo.
Silloin tytöt saavat elää vapaana, kuten hän.
Rauhanpuolustajat, jonka johtokuntaan Rojin Birzoi kuuluu, on Voima Kustannuksen osakas.
