Matti, 28, on käynyt Kosmos Festivalilla neljästä viiteen vuotta. Raittiina hän on ollut kohta kahdeksan vuotta. Tapahtumaan voisi hänen mielestään ottaa lapsetkin, vaikka jotkut siellä yöaikaan irvistelevät ja jauhavat hampaitaan päihteiden vaikutusten alaisena. Tai tuotteiden, joksi Matti niitä kutsuu.
”Täällä on kyllä paljon houkutuksia, varsinkin entiselle päihteidenkäyttäjälle. On riski ajautua käyttämään. Muistan mitä on olla hapoissa ja ekstaasissa bailaamassa. Tiedän mitä se on ja mussa on aina pieni osa, joka sanoo, että muistatko kuinka siistiä se oli?”, Matti kertoo.
Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, joille saattaa naurahtaakin. Selvinpäin on paljon parempi.
”Saa paljon enemmän irti. Muistaa kaiken. Ihmisten kohtaamiset ovat paljon aidompia ja rehellisempiä. Tykkään siitä. Paljon enemmän kuin siitä, että on totaalisessa euforiassa sätkimässä päälavan edessä.”
13–vuotiaana päihteiden käytön aloittanut Matti siirtyi nopeasti koviin huumeisiin, kuten amfetamiiniin, metamfetamiiniin ja ekstaasiin. ”Käytin kaikkea muuta paitsi hitaita”, hän kertoo.
”Muistaa kaiken. Ihmisten kohtaamiset ovat paljon aidompia ja rehellisempiä.”
”Konemusiikilla ei ollut mitään tekemistä päihteiden käytön aloittamisen kanssa, mutta kyllähän bileissä tuli vedettyä. En ollut ikinä selvinpäin bileissä.”
Matti itse tykkää psykedeelisestä trancesta ja on kuunnellut sitä 12–14-vuotiaasta lähtien. Musiikki menee aina edelle, eikä häntä kiinnosta, ovatko bileet sobercurious-yhteisön järjestämät vai jonkun muun.
Synkät äänet resonoivat sielussa
Maire, 30, on ollut raitis kymmenen vuotta. Päihteitä käyttäessään hän oli koditon ja hankki pieniä rahasummia annoksiinsa ”kyseenalaisin metodein”. Päihteitä käyttäessään hän kuunteli suomalaista ”rataräppiä”, kokemusta rave-juhlista hänellä ei entuudestaan ollut.
”Päihdehistoriani aikana en käynyt missään. Johtuu varmaan siitä, että mua ei kiinnostanut muu kuin seuraava annos. Addiktio ja alkoholismihan ovat hyvin eristäviä sairauksia, ne eristää ihmisen yhteiskunnasta, työelämästä ja nimenomaan bileistä ja konserteista.”
Maire tutustui rave-juhliin ja konemusiikkiin addiktiosta toipuvien ystävien kautta. Erityisesti synkempi äänimaailma viehättää häntä.
”Ehkä ne syvät äänet jotenkin resonoivat mun synkän sielun kanssa, kun oon niin vitun synkkä ihminen”, Maire vitsailee.
Toukokuussa 2018 Mairen miesystävä oli kuollut. Hän oli masentunut. Toipuvat ystävät kutsuivat hänet Helsingin Circus-yökerholle.
”Menin tanssilattialle, ja sieltä kuului jotain helvetin omituista jympytystä. Se oli semmoinen biisi kuin Yks yö Lahes. Se helpotti mun oloo. Mä koin niin hirveätä tuskaa ja pimeyttä siinä hetkessä, kuin painajaista. Se helvetin omituinen sairas jyskytys kuvasti sitä, mitä kävin läpi. Rakastuin samantien. Kuuntelin koko kotimatkan Business Cityn muita biisejä.”
Samana vuonna hän meni ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalille.
”Jotkut entiset päihteiden käyttävät ovat jännittäneet sitä Kosmosta, kun siellä on tosi paljon muistoja päihteistä. Mulla ei ole siitä kokemusta. Mulla on vaan kokemus siitä, miten jorataan 48 tuntia selvää päätyä”, Maire kertoo.
Raittiusseura mahdollistaa bilettämisen
Maire kutsuu konemusiikkiskenessä toimivan, entisten päihteidenkäyttäjien yhteisöä ”raittiusseuraksi”. Maire arvioi, että yhteisö on ollut olemassa jopa 20 vuotta. Mistään virallisesta seurasta ei kuitenkaan ole kyse. Vuoden 2022 Kosmos Festivalilla oli paikalla noin 30–40 ”raittiusseuralaista”, jotka kuuluvat nimeltämainitsemattomaan toipumisverkostoon.
Yhteisö mahdollistaa monille toipuville addikteille keinon käydä bileissä. Whatsapp-ryhmät toimivat porukan kasaamiseen ja siitä tiedottamiseen. Yhteisö järjestää myös festivaalien aikana kokouksia, joissa voi keskustella tunteistaan ja saada tukea.
Yhteisö mahdollistaa monille toipuville addikteille keinon käydä bileissä.
”Yhdellä kaverilla oli Kosmoksilla semmoinen iso teltta, jonne me kokoonnuttiin. Olimme etukäteen sopineet kellonajat”, Maire kertoo.
Yhteisö luo vetovoimaa bilettämiseen niille toipujille, jotka eivät aikaisemmin ole niissä käyneet.
”Ihmiset tykkäävät käydä kuuntelemassa musiikkia ja tanssimassa. Osa ei välttämättä muuten lähtisi, mutta kun tietää, että nämä tyypit menevät porukalla, niin voi mennä niiden mukana turvallisesti”, Matti kertoo.
Retkahdukset bileissä tai festareilla eivät ole yleisiä, mutta niitäkin tapahtuu välillä.
”Kyllä bileissä retkahduksia näkee, mutta se liittyy hyvin pitkälti siihen sairauteen, joka siellä taustalla on. Se ei katso sitä, onko bileissä vai linnanjuhlissa”, Maire toteaa.
”Kun ihminen on sekaisin, sille ei voi tehdä mitään, silloin vain antaa olla tuotteissa. Siinä vaiheessa on ihan turha sanoa yhtään mitään. Paitsi jos ihminen itse tulee sanomaan, että ’nyt on käynyt näin’ ja haluaa tukea, kun vaikutus loppuu. Tällaisissa tapauksissa totta kai tuemme ihmistä takaisin sellaiseen asemaan, jossa voi jatkaa selvinpäin olemista”, Matti kertoo.
Matti ja Maire painottavat, että on harvinaista, että pelkät bileet laukaisevat retkahduksia. Yleensä taustalla on jotakin muuta.
”Joskus on joku tullut juttelemaan, että meno on alkanut ahdistamaan tai että käyttöhaluja on ollut jo pidemmän aikaa. Yleensä ne menevät ohi puhumalla tai lepäämällä teltassa hetken”, Maire kertoo.
Rave-bileistä kiinnostuneille uusille toipujatulokkaille Maire on antanut neuvon olla pari vuotta raittiina ennen kuin menee paikkaan, jossa käytetään päihteitä.
Selvinpäin sekavassa sakissa
Maire itse tykkää päihtyneiden ihmisten kanssa juhlimisesta.
”Olen aika avoin luonne ja juttelen paljon ihmisten kanssa. Perus kantasuomalainen ei ehkä ole sellainen. Ehkä se, että toinen on nollannut päihteillä, auttaa itseäkin nollaamaan, jos yleinen ilmapiiri on hyvä”, Maire selittää.
”Ehkä siksi viihdyn päihtyneiden henkilöiden kanssa. Onhan se kova musiikki, tanssiminen ja nauraminen huumaavaa, tapa päihtyä”, Maire pohtii.
Päihteet rave-juhlissa eivät ole hänelle triggeri eli laukaisija omaan päihteiden käyttöön.
”Ehkä se johtuu taustastani. Päihteiden käyttö oli itselle niin traumaattinen kokemus, että se ei kiinnosta. Mulla on niin hyvä olla näin, etten koe tarpeelliseksi käyttää päihteitä. Ne ovat menettäneet merkityksensä ja tarkoituksensa mun elämässä.”
Sober Curious -ilmiötä ja Sober Furious -rave-juhlia Maire pitää positiivisina ilmiöinä.
”Mun mielestä on tosi hienoa, että niitä juhlia järjestetään. En ole itse saanut aikaiseksi mennä. Tämmöisessäkin kulttuurissa, jossa me täällä Suomessa eletään, voi olla aika jännittävääkin juhlia ilman alkoholia huvikseen. Meillä, joilla on selkeä päihdetausta, on niin, että vaikka saamme olla raittiita, niin me myös joudumme olemaan, koska muuten elämä menee oikeasti pilalle.”
Aiheen arkaluontoisuuden takia Maire ja Matti eivät esiinny tässä artikkelissa omilla nimillään.
