Kaksi marjanpoimijaa kävelee aurinkoisella suolla

TapahtumaKirjoittanut Elisa Helenius

Lyhytelokuvien ystävät kokoontuvat Tampereen elokuvajuhlille – tänä vuonna Euroopan suurimpiin kuuluvan festivaalin yksi teemoista on metsä

Festivaalin toiminnanjohtaja Riina Mikkosen mukaan lyhytelokuvissa leikkisä ja yllätyksellinen käsittelytapa yhdistyy usein vakaviin aiheisiin.

Lukuaika: 2 minuuttia

Lyhytelokuvien ystävät kokoontuvat Tampereen elokuvajuhlille – tänä vuonna Euroopan suurimpiin kuuluvan festivaalin yksi teemoista on metsä

Tampereen elokuvajuhlat

Lyhytelokuvaan keskittyvä kansainvälinen festivaali, joka on perustettu vuonna 1968. 

Yksi kolmesta suurimmasta Euroopan lyhytelokuvafestivaalista Ranskan Clermont-Ferrandin ja Saksan Oberhausenin festivaalien rinnalla ja siten Pohjoismaiden suurin lyhytelokuvatapahtuma.

Elokuvien teemojen käsittelyä jatketaan keskustelutilaisuuksissa ja seminaareissa.

Festivaali tukee Luonnonperintösäätiötä myymällä näytöksiin ympäristölippuja, joiden tuotosta osa menee Luonnonperintösäätiön kampanjaan Suojele pala Pirkanmaata.

Huumaava luonnon äänimaisema täynnä sirkutusta, suhinaa ja raakuntaa täyttää korvat. Valkoinen nuori nainen istuu maassa silmät kiinni ja nojaa päätään valtavan puun juureen. Ruskea nuori nainen istahtaa syvennykseen puun juurella ja alkaa laulaa. Keski-ikäinen mies laskeutuu lampeen naku-uinnille.

Sveitsiläis-hollantilainen Naomi Pacifique kuvasi vartin pituisen elokuvan strip of eyelid finds its morning Amazonin sademetsässä kesäkuussa 2022. Meditatiivisessa elokuvassa ihmiset oleskelevat luonnon keskellä. 

Tampereen 54. elokuvajuhlilla maaliskuun alussa esitetään satoja lyhytelokuvia, ja yksi tämän vuoden teemasarjoista on metsä. Toiminnanjohtaja Riina Mikkonen kertoo valinneensa ja kuratoineensa sarjan omasta rakkaudestaan metsää kohtaan.

”Idea lähti myös siitä valheellisesta ajatuksesta, että Suomen metsät olisivat kunnossa. Halusin vähän kritisoida sitä, että suomalaisilla olisi jotenkin hyvä luontosuhde.”

Mikkonen löysi monia metsää käsitteleviä kiinnostavia lyhytelokuvia Suomesta ja maailmalta. Metsää on kuvattu paljon läpi elokuvan historian.

”Dokumenttien määrästä näkee, että metsä on kyllä ihmisille rakas. Lisäksi metsä on ollut tärkeässä asemassa talouden kannalta ja nostanut Suomen hyvinvointia.”

Metsäelokuvista on koottu kolme erilaista näytöstä, jotka sisältävät dokumentteja, fiktiota, animaatiota ja kokeellisia elokuvia.

Ensimmäisen näytöksen nimi on Metsätalous, joka keskittyy metsään elinkeinona. Sen ohjelmistossa on esimerkiksi Elina Talvensaaren ohjaama lyhytelokuva Miten marjoja poimitaan (2010), joka kertoo suomalaisten suhtautumisesta thaimaalaisiin marjanpoimijoihin Suomessa. 

Kotimetsä-näytöksen lyhytelokuvat esittävät metsän kotina ja elinympäristönä monelle lajille, ja siinä nähdään muun muassa kaksi Markku Lehmuskallion harvoin esitettyä dokumenttia Pohjoisten metsien äänet (1973) ja Tapiola (1974). 

Kolmas näytös Metsänpeitto käsittelee metsän merkitystä suomalaisessa kansanperinteessä. Valikoimassa uusia elokuvia edustaa Maija Blåfieldin Scenic View (2023). Teos pureutuu siihen, miten luontokuvausten luonnollisuutta rakennetaan ja mitä kaikkea rajataan kulissien taakse.

Scenic View on humoristinen ja tarkkanäköinen”, Mikkonen kertoo.

Eräs elokuvajuhlien teema on demokratia. 

”On yhä ilmeisempää, ettei ajatukseen länsimaisen demokratian pysyvyydestä voi  tuudittautua. Esimerkiksi on huolestuttavaa, mitä Yhdysvalloissa parhaillaan tapahtuu, kuten aborttioikeuden heikentyminen ja vaalitulosten kyseenalaistaminen”, Mikkonen sanoo. 

“Lisäksi kuvittelemme, että käsityksemme demokratiasta on ainoa oikea. Sitten ihmettelemme, miten demokratia ei toimikaan, kun yritämme viedä sitä Euroopan ulkopuolelle.”

Demokratiaa käsittelevien lyhytfilmien lisäksi ohjelmistossa on pitkiä dokumentteja, kuten Jouko Aaltosen aktivisteista kertova Miten korjata maailma? (2023). 

Elokuvajuhlille saapuu vieraaksi kaksi georgialaista ohjaajaa, Nino Orjonikidze ja Maka Gogaladze, jotka kuuluvat monimedialliseen Chai Khanaan. Se on naisten johtama visuaalinen, muun muassa lyhytelokuvia tuottava foorumi, joka haluaa raivata miesvaltaisissa kulttuureissa keskustelutilaa naisille, marginalisoiduille ja konflikteista kärsiville ryhmille Etelä-Kaukasiassa. Persian kielestä juontava organisaation nimi Chai Khana tarkoittaa teehuonetta, mikä on alueella perinteisesti ollut miesten tapaamispaikka.

Orjonikidze saapuu vieraaksi Chai Khanan edustajana ja on mukana kansainvälisessä tuomaristossa. Gogaladzelta esitetään 24 minuutin pituinen dokumentti Chemi otakhi eli ”Minun huoneeni” (Georgia 2020). Siinä hänen oma elämäntarinansa nivoutuu yhteen Georgian tapahtumien kanssa viimeisten 30 vuoden ajalta.

Riina Mikkosen mukaan lyhytelokuvat ovat oma taidemuotonsa. 

”Lyhytelokuvat pureutuvat yleensä yhteen aiheeseen ja niiden tuotanto on kevyempää kuin pitkien elokuvien. Tekijöiden on helppo tarttua aiheeseen aika nopeasti ja vähän leikitellä”, hän kuvaa.

Osalle ihmisistä lyhytelokuvat voivat tuntua vieraalta konseptilta. 

mainos

”Jos ylipäänsä tykkää elokuvista, kannattaa saapua katsomaan lyhäreitä, koska ne ovat niin yllätyksellisiä. Lyhytelokuvat lähestyvät elokuvataidetta kevyellä ja leikkisällä, mutta samaan aikaan vakavalla tavalla. Lyhärit voivat olla virkistävä poikkeus verrattuna vaikka kolmituntiseen Hollywood-spektaakkeliin.”

Mikkonen vinkkaa tutustumaan myös kilpailusarjan elokuviin, sillä niistä näkee, mikä on nyt pinnalla. Festivaalien aikaan voi osallistua myös kanttorin säestämään, maksuttomaan mykkänäytökseen Tampereen Tuomiokirkossa. 

Tampereen elokuvajuhlia vietetään 6.–10.3.2024.