Artikkeli on lyhennetty. Se ilmestyy kokonaisuudessaan Le Monde diplomatique -lehden Suomen numerossa 2/2022.
Kirjailija Aleksandr Prohanov täytti 84 vuotta 26. helmikuuta 2022. Hän antoi haastattelun Ukrainan yllä hävittäjän ohjaamosta.
”Lennän mustan ukrainalaisen maan yllä venäläisten tankkien kulkiessa alla. Ne korjaavat sitä hirviömäistä vääryyttä, joka viilsi julmasti historiallista Venäjää vuonna 1991. Tänään me yhdistymme jälleen Ukrainaan.”
Prohanov on yksi kansallisten patrioottien eturivin hahmoista. Presidentti Boris Jeltsiniä 1990-luvulla vastustaneen opposition keskeisenä äänenkannattajana oli Prohanovin perustama Zavtra-lehti. Sen kommentaattoreissa oli Stalinin kannattajia, monarkiaa kannattavia ortodoksipappeja ja jopa traditionalistisia muslimeja. Euraasialainen ajattelija Alexandr Dugin korosti Venäjän sivilisaation erityisluonnetta. Mukana olivat myös kansallisbolsevistinen kirjailija Eduard Limonov ja kommunistisen puolueen johtaja Gennadi Zjuganov.
Tämä ajatussuunta muodostui perestroikan (1985–1991) jälkeen vastustaakseen ”länsimielisiä” (zapadniki) ja ”liberaalidemokraatteja.” Joukko kritisoi ankarasti demokratiaa, talouden vapauttamista, oligarkkien valtaa, yhteiskunnan länsimaistamista ja Yhdysvaltain ylivaltaa kansainvälisessä politiikassa. Kansallismielisillä patriooteilla on yksi yhteinen toive: perustaa vahva valtio, jossa yhdistyisivät historiallinen Venäjä ja Neuvostoliiton sekä sotilaallinen että teknologinen mahti.
Vladimir Putinin tulo presidentiksi vuonna 2000 vahvisti konservatiivista aaltoa. Vuodesta 2004 lähtien venäläishaukkoja rohkaistiin yhä enemmän osallistumaan ideologiseen vastahyökkäykseen, jonka Kreml oli käynnistänyt vastustaakseen länsimielisiä ”värivallankumouksia” edesmenneen Neuvostoliiton alueella.
Izborskin klubi
Viron rajan lähellä sijaitsevan keskiaikaisen linnakkeen, Izborskin pikkukylän, mukaan vuonna 2012 nimetty Izborskin klubi loi vaikutusvaltaisen poliittisen ja ideologisen ryhmittymän ”isänmaallisille” ihmisille. Tunnettuja aktiiveja ovat taloustutkija Sergei Glazjev, Putinin rippi-isäksi mainittu metropoliitta Tihon, öljy-yhtiö Rosneftin analytiikkaosaston johtaja, toimittaja Mihail Leontjev ja fysiikan nobelisti Žores Alfjorov. Klubia tukevat korkeissa viroissa olevat poliitikot, kuten Andrei Turšak ja kulttuuriministeri Vladimir Medinski, joka oli läsnä järjestön perustamistapahtumassa.
Venäjän armeija tunnusti 2014 klubin strategisen merkityksen antamalla strategisia ohjuksia kantavalle pommikoneelle nimen Izborsk ja kiinnittämällä järjestön logon sen kylkeen.
Heinäkuussa 2021 Putinin kirjoitukset ”Venäjän ja Ukrainan historiallisesta yhteydestä” toistivat näiden haukkojen teesit Ukrainasta ”neuvostoajan tuotteena”, jota hallitsi ”uusnatseihin myötämielisesti suhtautuva” eliitti, ja joka oli nostanut ”venäläisvihan” ”valtion politiikaksi”.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin sota vahvisti, miten Venäjän ankaran repressiivinen hallinto ajaa imperialistista ja sotaisaa valtion politiikkaa. Izborskin klubin uskollinen jäsen, entinen kulttuuriministeri Vladimir Medinski, on johtanut Venäjän delegaatiota, joka on neuvotellut rauhasta Ukrainan kanssa.
