Lukuaika: 2 minuuttia

Suomalainen perusturva ei mahdollista kohtuullista minimikulutusta, sanoo Pauli Rautiainen

Suomessa perusturva ei mahdollista kohtuullista minimikulutusta, kertoo perusturvan riittävyyttä arvioiva Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Perusturva on tarkoitettu turvaverkoksi ihmisen elämän riskitilanteeseen, mutta perusturvaetuuksien varassa elää Suomessa arviolta yli puoli miljoonaa ihmistä.

Perusturva vaihtelee ihmisen tilanteesta riippuen. Perusturvaan kuuluu kolme tasoa: on vähimmäis-, perus- ja ansioturvaa. Vähimmäisturvaan kuuluu toimeentulotuki, perusturvaan esimerkiksi työmarkkinatuki ja ansioturvaan ansiosidonnaiset etuudet kuten ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat. 

THL arvioi perusturvan riittävyyttä joka neljäs vuosi. Vuoden 2019 arviointiryhmän mukaan moni joutuu hakemaan toistuvasti toimeentulotukea. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tukimuodoksi, mutta todellisuudessa perusturvan tason alhaisuudesta johtuen monet saavat toimeentulotukea pitkäaikaisesti. 

”Suomessa on kroonistunut järjestelmätason perus- ja ihmisoikeusongelma”, toteaa perus- ja ihmisoikeuksiin perehtynyt valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen

Toimeentulotuen saamisen ehtona on, että hakijalla ei ole omaisuutta. 

”Saadakseen toimeentulotukea säästöt ja muu varallisuus on muutettava rahaksi. Omaisuudensuojan kannalta on aivan eri asia, maksetaanko ihmiselle toimeentulotukea vai varsinaista perusturvaa, kuten työmarkkinatukea”, hän jatkaa.

Toimeentulotuen saajan omaisuudensuoja on siis muuta väestöä huonompi. Köyhyydestä ei voi nousta eikä omaa taloudellista puskuria luoda vähimmäisturvastaan säästämällä.

Sosiaaliset risteymät jäävät huomiotta

Perusturvan riittämättömyyden ohella tiedetään, ettei tilanteiden ja tuen tarpeen moninaisuutta osata ottaa riittävästi huomioon. Ihmisten eroihin kiinnitetään hirveän vähän huomiota. 

”Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, mitä perusturvajärjestelmämme ei tunnista aina riittävän herkästi. Äitiys on erilaista kuin työkyvyttömyys, vaikka perusturvan tarve syntyy kummastakin”, sanoo Rautiainen.

Perusturvan riittävyyttä arvioidaan yleensä tutkimalla sellaisia tapauksia, joita on eniten.

”Sosiaalisten risteymien tutkiminen vaatii paljon uutta ja erilaista tutkimus- ja tilastointityötä. Ja vaikka järjestelmä tunnistaisi eri ihmisryhmätyypit, niitä ei välttämättä huomioida tutkimuksissa, ja ne jäävät usein myös julkisen keskustelun ulkopuolelle.”

Tästä esimerkkinä Rautiainen nostaa esille vammaisten etuudet. Esimerkiksi sokeille ja pyörätuolilla liikkuville on luotu erilaisen työkyvyttömyyseläkejärjestelmä kuin muille ihmisille, mutta samalla tätä eläkettä ei tilastoida eikä tutkita mitenkään. 

mainos

”Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat selkäydinvammaiset ovat lähtökohtaisesti automaattisesti oikeutettuja perustulotyyppiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka kanssa he saavat tienata vapaasti, kun taas monet pyörätuolilla liikkuvat CP-vammaiset saavat työkyvyttömyyseläkettä, johon liittyy ansiotuloraja.”

Tutkimuksissa näkymättömäksi jääminen johtaa myös siihen, että he jäävät pois myös julkisesta keskustelussa. 

Perusturvalainsäädännössä on muitakin säännöksiä, joissa ihmisiä asetetaan eri asemaan. Erot korostuvat etenkin, kun ihminen kuuluu useampaan marginalisoituun ryhmään, esimerkiksi on vammainen sateenkaariperheen vanhempi ja tullut Suomeen maahanmuuttajana.

”Samaa sukupuolta olevien parien asema on edelleen vanhempainetuusjärjestelmässä heteropareja heikompi, vaikka lainsäädäntöön kirjattua epätasa-arvoa onkin korjailtu. Myös maahanmuuttajien asema on suomalaisessa sosiaaliturvassa osin syntyperäistä suomalaista heikompi.”

”Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, mitä perusturvajärjestelmämme ei tunnista aina riittävän herkästi.”

Riittämätön perusturva on ihmisoikeusloukkaus

Oikeus perustoimeentuloon nojaa Suomessa perustuslakiin.

”Perustuslaissa on joukko tunnistettuja sosiaalisia riskejä, kuten esimerkiksi työkyvyttömyys, sairaus ja lapsen syntymä, joiden aikana henkilöllä on oikeus perustoimeentulon turvaan. Suunnilleen sama luettelo löytyy sosiaalisia oikeuksia koskevista ihmisoikeussopimuksista”, kertoo Rautiainen.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea onkin todennut toistuvasti Suomen riittämättömän perusturvan loukkaavan ihmisoikeuksia. Suomi on vastannut toteamalla, ettei Euroopan sosiaalinen peruskirja tunnista Suomen kansallista järjestelmää riittävän tarkasti, vaikka perusturvan ongelmia tunnistetaan kotimaassakin.

Voima 4/2022 on hoivan teemanumero. Jos pidät lukemastasi, harkitsethan Voiman vuositilausta hintaan 39€.

Sosiaaliturvalainsäädäntö on perusturvan kautta sosiaalipolitiikan jatke. 

Oikeus jäädyttää tiettyjä sosiaalipolitiikan polkuja, ja näitä ei voi muuttaa avaamatta lainsäädäntöä. 

Valtioneuvoston asettama sosiaaliturvakomitea, jossa ovat edustettuna kaikki eduskuntapuolueet, pohtii parhaillaan perusturvalainsäädännön kokonaisuudistusta.

”Isot rakenteelliset uudistukset, kuten osan esillä olleista perustulomalleista toteuttaminen, saattaa edellyttää jopa perustuslain muuttamista, sillä Suomessa perusturvajärjestelmä on muuhun Eurooppaan verrattuna poikkeuksellisen vahvasti perustuslakiin paalutettua”, toteaa Rautiainen.