Tänä vuonna festivaalien kohdalla on puhuttu paljon ekologisesta vastuullisuudesta. Tapahtumilla on kiistatta oma vaikutuksensa ilmastoon ja ympäristöön. Etenkin ulkomaisten artistien matkustamisesta kertyy päästöjä mikäli ne tehdään lentokoneilla tai pahimmassa tapauksessa yksityiskoneilla. Logistiikka kuten tapahtumakaluston tai yleisön liikuttaminen aiheuttavat myös päästöjä. Energiaa puolestaan kuluu valtavasti äänentoiston, valojen sekä lämmitys- ja kylmennyslaitteiden pyörittämiseen. Sen lisäksi satojen tai tuhansien ihmisten ruokkimisessa sekä jätteen keräämisessä on oma hommansa.
Alkukesästä Flow ilmoitti ettei tapahtumassa tultaisi myymään punaista lihaa tai siipikarjaa. Pian Flow’n ilmoituksen jälkeen Sideways-festivaalien kävijät huomasivat kesäkuussa, että lautaselta ei löytynyt lihaa. Eikä muuten löytynyt Uusi Tampere -festivaaleiltakaan viime viikonloppuna.
Herääkin kysymys, että oliko näistä lihansyöjien sortotoimista päätetty jossain festivaalituottajien kesken muodostetussa salaseurassa?
”Ei oltu koordinoitu mitenkään!”, Uusi Tampere -festivaalien vastaava tuottaja Antti Hietala naurahtaa. ”Olimme miettineet pitkään tapoja joilla pienentää tapahtuman ilmasto- ja ympäristökuormitusta. Flow vaan sattui olemaan ensimmäinen, joka tämän asian puolesta tuli julkisuuteen. Lihan poistaminen on yksinkertainen tapa leikata kerralla iso määrä päästöistä”, Hietala jatkaa.
Koska Flow oli ensimmäinen festivaali, joka ilmoitti lihattomasta linjastaan, aiheutti se kovasti huutelua ja uhkailua tapahtuman boikotoinnista. On vaikea sanoa, kuinka moni lopulta päätti jättää lipun ostamatta vai oliko kyse vain perinteisestä nettihuutelusta.
Hietala seurasi keskustelua kiinnostuneena. ”Jos joku on jättänyt ostamatta meidän festivaaleille lipun sen takia, ettei meiltä saa lihaa, niin ehkä tämä tapahtuma ei sitten ole sille kävijälle oikea paikka muutenkaan. On vaikea keksiä ainuttakaan argumenttia joka puoltaisi sitä, että festivaaleilla pitäisi myydä liharuokaa”, hän sanoo.
Hietalan mukaan on tärkeää myös murtaa sitä ajattelua, että kasvisruoan valitseminen olisi jotenkin elitististä toimintaa, vaan ihan normaali menettely, johon liittyy ajatus kestävästä kehityksestä. Toimijoista se ei ole kiinni sillä ruokamyyjien keskuudessa osataan kyllä valmistaa erinomaista kasvisruokaa.
Hyvät käytänteet leviävät
Suomessa tapahtumajärjestäjien piirit ovat pienet. Toimijoiden kiinnittäessä huomiota ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin, on todennäköistä, että muutkin seuraavat perässä. Kokemuksen karttuessa käytänteet voivat levitä alalla nopeasti toimijalta toiselle.
”Olisi hienoa, että isommat toimijat, kuten Nelonen Media tai Livenation lähtisivät mukaan näihin asioihin. Ne ovat valitettavasti olleet hyvin hiljaa näistä asioista vaikka järjestävät kymmeniä suuria festivaaleja vuodessa”, Hietala sanoo.
Festivaalialueen sisällä tapahtumajärjestäjät voivat luoda ehtoja esimerkiksi edellyttämällä ruokamyyjiä tarjoamaan puisia aterimia muovisten sijaan. Muovin vähenemisen lisäksi tällaisella pienellä toimenpiteellä on suuri vaikutus festivaalin siisteyteen. Päälle astuessa muovinen haarukka hajoaa säpäleiksi ja on sen jälkeen vaikeasti siivottava. Juomien tarjoaminen muovituoppien sijaan pantillisissa tölkeissä ajaa saman asian. Siisti festivaali on myös yleisölle miellyttävämpi kokemus.
Hietala pitää hyvänä asiana, että kävijät haastavat myös nykyisin tapahtuma-alaa ottamaan paremmin huomioon ekologiset ja sosiaaliset kysymykset, kuten turvallisen tilan periaatteet. Ne olivat vahvasti esillä festivaalin viestinnässä tänä vuonna.
”Jo ennen koronaa oli sosiaalista painetta tarttua näihin asioihin. Silloin puhuttiin esimerkiksi lentohäpeästä eikä kehdattu laittaa kuvia esimerkiksi etelänmatkoilta”, Hietala sanoo.
Kiinnostus vastuulliseen festivaalituotantoon on näkynyt viimevuosina alan opinnäytetöissä, joista myös Uusi Tampere -festivaaleille on haettu ohjeita ja ideoita. Lihattomuuden lisäksi Uusi Tampere -festivaali on listannut toimenpiteikseen uusiutuvan energian käytön, päästöjen laskemisen sekä kompensoinnin. Somistuksessa ei käytetä kertakäyttöisiä elementtejä ja suositaan kierrätysmateriaaleja. Tämä näkyi festivaaleilla esimerkiksi viihtyisinä hengailutiloina, jotka oli rakennettu kuormalavoista ja räsymatoista.
Hietala lupaa, että vielä lopuksi lasketaan hiilipäästöjen kokonaisuus yhteen, johon sisältyy esimerkiksi tuotannon ja artistien logistiikka. Nämä päästöt kompensoidaan lahjoittamalla rahaa Luonnonperintösäätiölle. Säätiö hankkii kerätyillä varoilla luonnonalueita ja suojelee ne pysyvästi.
Tapahtuman ympäristövaikutusten arvioiminen ei ole yksinkertainen asia. Kestävämmän musiikkialan työkalupakki (KEMUT) -verkosto selvitti vuonna 2020 kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista tapahtuma-alalla. Selvityksen mukaan toimijoilla ei ole hiilijalanjäljen mittaamiseen ja kompensointiin tarvittavaa asiantuntemusta, ja etenkin pienille toimijoille tarjolla olevat asiantuntijapalvelut ovat liian kalliita.
Hietalan mielestä olisi hyvä, jos tapahtumajärjestäjille kehitettäisiin seuraavaksi jokin yleistyökalu, joka auttaisi toimenpiteiden määrittelyssä, datan keräämisessä ja vaikutusten arvioinnissa. Kun dataa kertyy niin tapahtuma-alalla opitaan tekemään asioita paremmin, koska esimerkiksi kompensaatio ei ole helposti toteutettava asia. ”En osaa sanoa kuka tällaisen työkalun kehittäisi, mutta sellaiselle olisi selkeästi tarvetta”, Hietala sanoo.
Koronan vuoksi kahtena edellisenä vuonna peruttu Uusi Tampere -festivaali järjestettiin Tampereen Hiedanrannassa vanhalla teollisuusalueella. Tapahtuma keräsi viikonloppuna noin 3000 kävijää.
Lue myös Voiman festivaaliraportti: Tältä näytti Uusi Tampere -festivaali. Festivaaleilla esiintyi laaja kattaus kotimaisen vaihtoehtomusiikin kärkinimiä sekä tunnetumpia kokoonpanoja.
