Yleiskuvaa festivaaleilta. Etualalla ihmisiä istuskelemassa penkeillä.

Kirjoittanut Antti KurkoKuvat Henri Salonen

Tältä näytti Uusi Tampere -festivaali

Voima vieraili Uusi Tampere -festivaaleilla Hiedanrannassa. Katso kuvajournalisti Henri Salosen valokuvareppari paikan päältä.

Lukuaika: 4 minuuttia

Tältä näytti Uusi Tampere -festivaali

Heinäkuun kolmas viikonloppu oli suomalaisten vaihtoehtofestivaalien superviikonloppu. Samana viikonloppuna järjestettiin Turussa Ilmiö Retting, Kouvolassa Jättömaa, Muuramella legendaarinen Naamat sekä Tampereella Hiedanrannassa Uusi Tampere -festivaali.

Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja siellä esiintyi monipuolinen kattaus vaihtoehtoisen musiikin nimiä. Festivaali keräsi viikonloppuna noin 3000 henkilöä. Perjantai oli selkeästi hieman vilkkaampi päivä ja silloin festivaalikansaa hiveltiin mukavilla helteisillä lämpötiloilla. Esimmäisenä päivänä tapahtumassa esiintyi nigeriläinen aavikkoblues -yhtye Etran de l’Aïr sekä kotimaiset Jukka Nousiainen & Kumppanit, ArppaMara Balls, Amuri, M, Daivas, MC Koo, Sir Liselot, Teini-Pää, Pambikallio ja Bad Sauna. Illan pääesiintyjänä oli keikkatauoltaan palannut legendaarinen suomi-indien ”grand old band” 22-Pistepirkko.

Lauantai puolestaan alkoi epävakaissa merkeissä ja sadekuurot toivat hetkittäin hyvinkin paljon vettä tamperelaisyleisön niskaan. Loppupäivää kohden ilma parani ja yleisömäärä sen myötä kasvoi. Viimeisen päivän esiintyjälistan ulkomaalaisvieraana kuultiin modernia rnb:tä, soulia ja poppia yhdistelevää tanskalaista Iris Goldia. Muina esiintyjinä olivat Ipalipa, Eevil Stöö, Pariisin Kevät, Scandinavian Music Group, NCO, Rosa Coste, Linda Fredriksson Juniper, Handshaking, Ty Roxy, Laura Moisio, Kalle Kinos, Jodi Wild, Ada Aik sekä Louie Blue. Festivaalin päätti päälavalla esiintynyt Yeboyah.

Hiedanranta toimi erinomaisesti festivaalipaikkana. Alueelle oli helppo tulla pyörällä tai julkisilla. Suurempia ruuhkia ei tapahtuman aikana ollut ja hintataso oli muihin festivaaleihin nähden kohtalainen. Alue oli somistettu viihtyisästi ja istumapaikkoja löytyi myös rennompaa hengailua varten.

Festivaali oli listannut arvoikseen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, turvallisen tilan luomisen sekä kestävän kehityksen ja ekologisuuden edistämisen. Näitä toteutettiin muun muassa viestimällä kävijöille turvallisen tilan periaatteista sekä panostamalla ekologisiin ratkaisuihin esimerkiksi suosimalla uusiutuvaa energiaa, kierrätysmateriaaleja ja kasvisruokaa. Voima haastatteli näistä tavoitteista ja käytäntöjen toteuttamisesta tapahtuman vastaavaa tuottajaa Antti Hietalaa.

Lue juttu: Lihattomuus ei haitannut Uusi Tampere -festivaalien kävijöitä – päinvastoin

Artikkelin lopussa kuvien jälkeen voit lukea lisää Hiedanrannan alueesta, joka on Tampereella kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan ja alakulttuurien keskus. Hiedanranta elää suuressa muutoksessa sillä alueelle tulee valmistumaan lähivuosina koteja 25 000 asukkaalle ja siitä muodostuu Länsi-Tampereen uusi keskus.

Sir Liselot suurissa aurinkolaseissa yksin keskellä esiintymislavaa
Sir Liselot eli Liisa Tanni esiintyi festivaaleilla perjantaina.
Ihmiset katsovat musiikkikeikkaa
Yleisöä Mara Ballsin keikalla graffitilavalla.
Mustavalkoinen ja tärähtynyt kuva yhtyeestä. Bändin jäsenillä on kaikilla valkoiset kaavut ja tummat turbaanit.
Nigeriläisen Etran de l’Aïrin aavikkoblues ihastutti yleisöä perjantaina.
Alma Onali syö pitsaa, takana istuu ihmisiä mukavalta näyttävillä tuoleilla
Alma Onali oli tullut festivaaleille perjantaiksi.
Yleisöä istuu pienessä kevytrakenteisessa katsomossa ja katsoo bändiä
Festivaalialueelle oli tuotu pieniä katsomorakenteita, joissa oli mukava lepuuttaa jalkoja ja katsella keikkoja.
Ihmiset kannattelevat yleisöön hypännyttä Bad Saunan kitaristia käsiensä varassa.
Bad Saunan keikalla oli meininki kohdallaan.
Ihmisiä mosh pitissä. Taustalla graffitia ja vanhaa teollisuusrakennuksen seinää.
Myös pitti pyöri.
Bad Saunan laulaja hiukset silmillä
Bad Saunan keikka keräsi festivaalikävijöiden joukossa paljon kehuja. Eikä ihme, sillä yhtye otti yleisönsä ja veti todella energisen keikan.
Mustavalkoinen kuva. Eevil Stöö räppää kasvot peittävässä naamiossa ja lukee sanoja edessä olevasta nuottitelineestä.
Eevil Stöö esiintyi lauantaina päälavalla. Keikan lopulla kuultiin tuoretta matskua tulevalta levyltä.
Eevil Stöö katsoo ilmaan. Päällä musta paita, reisitaskushortsit ja kasvot peittävä maski
Eevil Stöö.
Valkoiseen paitaan pukeutunut henkilö seisoo teltassa. Päässä virtuaalilasit ja käsissä ohjaimet.
Festivaalilla pääsi vierailemaan myös virtuaalitodellisuudessa järjestetyssä installaatiossa.
Handshaking esiintymässä lavalla. Valot värjäävät lavan katon punaiseksi.
Myös Handshaking esitti festivaaleilla uutta musiikkia.
Ihmisiä tanssimassa. Taustalla sadepilviä.
Koko lauantaipäivä oli harmaa ja sateinen, mutta se ei laskenut ihmisten festivaalitunnelmaa.
Yleisö näyttää taskulampuistaan valoa keikan aikana.
Yleisöä päälavan edessä ilta-auringon jo laskettua.
Mustiin pukeutunut Yeboyah esiintyy. Molemmilla puolilla tanssijat. Taustalla sini-violetit lavavalot.
Lauantain pääesiintyjä Yeboyah sai erinomaisesti yleisön mukaan meininkiin.

Joutomaat kaipaavat myös suojelua

Tampereen Hiedanrannassa toistuu sama mitä Helsingin Kalasatamassa tehtiin kymmenen vuotta sitten.

Tampereen Hiedanranta sijaitsee noin puolen tunnin pyörämatkan päässä kaupungin keskustasta. Alueelle on tarkoitus rakentaa 25 000 asukkaan kaupunginosa, johon pääsisi tulevaisuudessa raitiovaunulla keskustasta 12 minuutissa.

Hiedanranta on vanhaa teollisuusaluetta, jonka kaupunki osti ja antoi kulttuuritoimijoiden käyttöön vuonna 2015. Alueelle on syntynyt vireää kulttuuritoimintaa aina vaihtoehtoväen festivaaleista, käsityöputiikkeihin ja skeittipuistoon. Siellä voi myös saunoa tai harrastaa kaupunkiviljelyä. Tägit, graffitit ja muraalit muodostavat värikkään ja eloisan ympäristön vanhasta teollisuusmiljööstä.

Hiedanrantaa brändätään trendikkääksi asuinalueeksi, jotta ihmiset ja yritykset saataisiin kiinnostumaan uudesta kaupunginosasta. Kulttuuritoimijat ovat tärkeä osa brändityötä. Heille on tarkoituksella jätetty tilaa, jotta hieman syrjäinen, mutta tulevaisuuden Länsi-Tampereen keskustaksi kaavailtu, asuinalue saisi ympärilleen haluttua hypeä. 

Kuvio on hyvin samanlainen kuin Helsingin Kalasatamassa kymmenen vuotta sitten. Hiedanrannan markkinoinnissa Kalasatama nousee esimerkkinä vapaan kaupunkikulttuurin ympärille syntyvästä kaupunginosasta. Kuvioon sisältyy samalla kuitenkin paradoksi. Laajentuva ja joutomaiden kiinnostavaa kuplintaa hyödyntä kaupunki tekee nimittäin väistämättä alakulttuuriväen tilan ahtaaksi. Kalasataman Redi-kauppakeskus mainosti itseään vapaan kaupunkitilan ja kulttuurin kuvastolla – samalla kuvastolla, jossa näkyvän toiminnan alueelle rakentaminen olivat suurimmaksi osaksi syrjäyttäneet. 

Tampereen kaupunki on luvannut, että omaehtoinen toiminta ja kulttuuri pyritään säilyttämään tulevaisuuden kaupunginosassa. Hiedanrannan toimijat ovat kuitenkin valittaneet että heidän kohdalla jatkuvuus on osittain hämärän peitossa. Osa tiloista on käyttökiellossa ja käytössä oleville tiloille myönnetään jatkoaikaa lyhyissä pätkissä. Samaan aikaan kaupunki hyötyy ja saa käytännössä ilmaista markkinointiapua alueella järjestettävien tapahtumien ja toiminnan myötä, mutta tukea toimijoille ei haluta antaa samassa suhteessa.

Sekä asunnoille että kulttuuritiloille on kiistatta tarvetta Tampereen ja Helsingin kaltaisissa kasvavissa kaupungeissa. Tässä suhteessa kaupunki, rakennuttajat sekä omaehtoista toimintaa järjestävät kaupunkilaiset ovat löytäneet Hiedanrannan ja Kalasataman tapauksissa hienosti toisensa. Mutta onko kaiken aina kuitenkaan olla pakko sidottu rahallisen tuoton kasvattamiseen?

Joutomaille syntyy helposti erittäin kiinnostavaa toimintaa ja kulttuuria, jonka arvoa pitäisi mitata myös muuten kuin kaupallisessa mielessä. Tässä mielessä joutomaat kaipaisivat pikemminkin suojelua. Kenties tulevaisuudessa päättäjillä voisi olla rohkeutta antaa joutomaiden vain olla ja katsoa mitä alueelle syntyy. Ilman, että siihen liittyisi päällimmäisenä  ajatusta niiden rakentamisesta tai kaupallisesta hyödyntämisestä.

Antti Kurko

  • 27.7.2022
  • Kirjoittanut Antti Kurko
  • Kuvat Henri Salonen