Syyskapinassa 2021 kohtasin entisen oppilaani, jota olin opettanut alakoulussa. Nykyisin täysi-ikäinen kansalainen kertoi putkassa yöpymisen, poliisien kohtaamisen ja sukulaisilta tai tuttavilta tulleen negatiivisen palautteen olleen raskasta kantaa. Lisäksi hän oli selvästi huolissaan ympäristön tulevaisuudesta.
Sanoin hänelle, että niin raskasta kuin se voikin olla kuulla tai sanoa ääneen, joudumme kaikki elämään ilmastokriisin ja sen moninaisten vaikutuksien kanssa läpi elämämme. Mutta me emme tee sitä yksin, eikä kenenkään tarvitse yksin ratkaista ihmiskunnan suurinta kriisiä.
Elokapina perustettiin vuoden 2018 lopulla. Joulukuussa 2018 Elokapinan Twitter-tili julkaisi ensimmäisen twiittinsä. Viesti kuului:
”Nyt on toisen jälleenrakentamisen aika. Suomi pystyi siihen 2. maailmansodan jälkeen ja pystyy siihen nytkin. Muutos on suuri, mutta mahdollinen toteuttaa demokraattisesti.”
Selvät tavoitteet alusta asti
Liikkeen tavoitteet ovat alusta asti olleet selkeät: vallanpitäjien on kerrottava totuus ilmastonmuutoksesta, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tehtävä nykyistä enemmän ja demokratiaa on lisättävä yhteiskunnassa. Keinoja näiden tavoitteiden läpiviemiseksi on monia, mutta Elokapinan tekee erityiseksi sen sitoutuminen kansalaistottelemattomuuteen.
Voiman lukijoille Elokapina lienee monella tapaa jo tuttu. Muutamassa vuodessa liike on onnistunut yhdistämään huomattavan määrän ilmastonmuutoksesta huolestuneita ihmisiä. He vaativat tiukempia ilmastotoimia kansalaistottelemattomuuden keinoin.
Suomessa huoli ympäristötuhosta vahvistui ja tuli entistä näkyvämmäksi syksyllä 2018, kun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportti antoi siihenastisista raporteistaan selkeimmän varoituksen ihmiskunnan historian vakavimman ympäristökatastrofin tilanteesta.
Oleellinen kysymys onkin, miten Elokapina jatkaa tulevaisuudessa.
On kuvaavaa, että jo vuonna 1989 Time-lehti jätti valitsematta vuoden henkilön ja valitsi sen sijaan vuoden planeetan alleviivatakseen ympäristökatastrofin vakavuutta.
Neutraali asiallisuus ei riitä
Ympäristöliike on pitkään elänyt eräänlaista ikuista murmelipäivää. Varoitukset toistuvat vuodesta toiseen vakavampina ja vakavampina, mutta ihmiskunnan rikkaimpien ruokkima päästöjen ja materian kulutuksen kasvu ei pysähdy.
On kuvaavaa, että jo vuonna 1989 Time-lehti jätti valitsematta vuoden henkilön ja valitsi sen sijaan vuoden planeetan alleviivatakseen ympäristökatastrofin vakavuutta. Vuoden ensimmäisestä numerosta käytettiin iso osa lehden kokoaman asiantuntijaryhmän tilannekuvaan ja varoitukseen siitä, miten erityisesti hiilidioksidipäästöjen ja jätteiden määrän kasvu pitäisi saada pikaisesti taitettua.
Tuon lehden julkaisemisen jälkeen ihmiskunta on polttanut fossiilisia polttoaineita enemmän kuin koko siihenastisen historiansa aikana.
Samaan aikaan ympäristöliike on toistanut varoituksiaan ja pyrkinyt painostamaan poliitikkoja sekä elinkeinoelämää muutoksiin.
Vuonna 1992 tuolloin 12-vuotias aktivisti Severn Suzuki herätti huomiota painokkaalla puheellaan Rio de Janeirossa YK:n Earth Summit -huippukokouksen osallistujille. Yleisönä oli valtionjohtajia yli sadasta maasta, mukaan lukien Suomesta presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho. Suzuki kertoi pelkäävänsä tulevaisuutensa puolesta ja peräänkuulutti aikuisia kantamaan vastuun planeettamme luonnosta.
On jo pitkään ollut selvää, että päästöjen ja materiaalinkulutuksen kasvu on saatava loppumaan. Ympäristöliike on toistanut tätä tosiasiaa kiitettävästi. Vetoomukset, paneelit, keskustelutilaisuudet ja erilliset hankkeet ovat parantaneet tilannekuvaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon vakavuudesta.
Kerta toisensa jälkeen on tehty selväksi, että olisi edullisempaa, viisaampaa ja yksinkertaisesti kaikkien edun mukaista aloittaa hallittu siirtymä ympäristön kannalta kestävämpään yhteiskuntaan. Nämä järkevät, rauhanomaiset ja hillityt viestit ovat kuitenkin epäonnistuneet ympäristötuhojen kasvun pysäyttämisessä.
Ensisijaisesti suoraa toimintaa
Elokapina on tärkeä muutos tässä ympäristöliikkeiden ja tutkijoiden pitkään jatkuneessa työssä yhteisen ympäristömme pelastamiseksi. Elokapinan keskiössä on kaikissa eri maissa ollut alusta asti suora toiminta vetoomusten sijaan, vaikka tavoitteita ja vetoomuksiakin on pidetty koko ajan esillä.
Kansainvälisesti Elokapina on hyvin hajanainen ja joissakin maissa liike on jäänyt harvalukuiseksi ja hiljaiseksi.
Mutta osassa maista, kuten Suomessa, Elokapina on onnistunut saamaan jo huomattavaa kannatusta taakseen. On poikkeuksellista, että Suomen kaltaisessa konservatiivisessa ja aktivismiin arastikin suhtautuvassa maassa suora toiminta on saanut niin paljon jäseniä ja kannatusta kuin Elokapina tähän mennessä on kerännyt. Ilmastoliikkeen olisi syytä ottaa ilolla vastaan Elokapinan jatkuva ja hyvin järjestäytynyt kansalaistottelemattomuus.
llmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen jatkuvat ainakin seuraavan sadan vuoden ajan. Senkin jälkeen jälleenrakennuksen ja palautumisen aika tulee kestämään vielä pidempään. Jokaisen ilmastonmuutoksesta huolta kantavan suomalaisen olisi syytä arvostaa Elokapinan työtä tässä pitkässä ihmiskunnan iltahämärän kamppailussa.
Elokapinalaisia ja sen kannattajia voi auttaa asennoituminen tulevaan työhön 1800-luvun varhaisia fennomaaneja muistaen ja arvostaen. Tuon ajan radikaaleimmat aktivistit tekivät työtä itsenäisen Suomen puolesta, toiset pyrkivät maltillisemmin vain vahvistamaan Suomen kielen ja Venäjän keskusvallasta erillisten instituutioiden asemaa. Useimpia heistä yhdisti se, etteivät he nähneet itsenäistä Suomea elinaikanaan.
