Lukuaika: 3 minuuttia

Ulvovia susia, nimikkopuita ja laatuelokuvia – Elokuvafestivaali PÖFF järjestetään Tallinnassa jo 25. kertaa

Pimeiden öiden elokuvafestivaalin tunnus susi näkyy festivaalin aikaan monin tavoin. Kuva Aron Urb.

Marraskuussa Tallinnan keskustassa törmää monessa paikassa ulvovaan suteen, Tallinnan elokuvajuhlien tunnukseen. Festivaalilla on suomalaiselle kävijälle monta nimeä: Tallinnan elokuvajuhlat eli Pimeiden öiden elokuvafestivaali eli viroksi Pimedate Ööde filmifestival, lyhennyksenä PÖFF.

Elokuvat ovat joko englanninkielisiä tai ne on tekstitetty englanniksi. Ohjelmistossa on useita suomalaisia elokuvia. 

Aku Louhimiehen elokuva Odotus (The Wait) saa maailman ensi-iltansa PÖFFissä. Olemme myös erittäin innoissamme voidessamme esittää Hytti nro 6 -elokuvan (Compartment No. 6) Viron ensi-illassa”, kertoo PÖFFin lehdistö- ja viestintäpäällikkö William Smith

Tapahtumia yleisölle ja ammattilaisille 

Tänä vuonna PÖFF järjestetään jo 25. kerran. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi vuonna 1991, ja kuusi vuotta tämän jälkeen järjestettiin ensimmäiset Tallinnan elokuvajuhlat. 

”PÖFFillä on ollut pitkä ja tapahtumarikas historia, mikä on kulkenut käsi kädessä kotimaamme kanssa. Vuonna 1997 Viro oli hyvin uusi maa ja täynnä uusia mahdollisuuksia. Pieni joukko virolaisia elokuvanystäviä kokoontui ja kysyi, miksi emme voisi näyttää kansainvälisiä laatuelokuvia myös täällä. Alkuvuosina PÖFFillä oli tosin iso ongelma löytää teattereita elokuvien näyttämistä varten”, Smith kertoo.

PÖFF on kasvanut yhdessä Viron ja virolaisen elokuvateollisuuden kanssa. PÖFFin yhteydessä järjestetään alan huippukokous Industry@Tallinn & Baltic Event, josta on kasvanut yksi tärkeimmistä kohtaamispaikoista filmialan ammattilaisille Pohjois-Euroopassa. Erityisen keskeinen tapahtuma on elokuvia esittelevä Baltic Event Co-Production Market, joka järjestetään tänä vuonna 24.–25. marraskuuta. 

Nyt PÖFF on ainoa Elokuvatuottajajärjestöjen kansainvälisen liiton (FIAPF) A-luokan listalle päässyt elokuvafestivaali Pohjois-Euroopassa. Maailmassa on vain 15 elokuvafestivaalia, joilla on tämä luokitus.

”A-luokan festivaaliksi kasvaminen on vaatinut vuosien saatossa yhteensä satojen tiimin jäsenten ja kenties tuhansien vapaaehtoisten omistautunutta työtä. Vitsailemme usein, että teimme festivaalin onnistumisesta itsellemme vaikeaa, koska järjestämme sen pimeän ja sateisen, joskus lumisenkin, marraskuun aikana. Olemme kuitenkin onnistuneet luomaan festivaalille kodikkaan ja persoonallisen ilmapiirin. Esitämme korkeatasoisia auteur-elokuvia, joista pitävät sekä elokuvantekijät että yleisö”, Smith valaisee.  

A Place Called Dignity -elokuvassa koulussa alkaa tapahtua kummia.

PÖFFissä esitetään noin 250 pitkää elokuvaa ja yli 300 lyhytelokuvaa ja animaatiota.

Festivaalilla vierailee vuosittain yli tuhat elokuva-alan edustajaa ja 80 000 kävijää. Vertailun vuoksi Suomen suurin elokuvatapahtuma Rakkautta & Anarkiaa kestää 11 päivää, ja tänä vuonna siellä esitettiin 130 pitkää elokuvaa. Ennen korona-aikaa vuonna 2019 R&A:n ohjelmistossa oli 159 pitkää elokuvaa ja kävijöitä yli 57 000. 

Nimikkopuut kunniavieraille

Pimeiden öiden elokuvafestivaali saa myös oman puiston. 

”Olemme istuttaneet ensimmäisen puun PÖFF-puistoon Tallinnassa. Pysyvä puisto on osa tulevaa Tallinn Film Wonderlandia, josta on tuleva suurin elokuvastudiokompleksi Itämeren alueella.”

Tuleva puisto sijaitsee Paljassaaren alueella Pohjois-Tallinnassa, tulevan Tallinn Film Wonderlandin vieressä. Puisto on omistettu ihmisille, jotka ovat panostaneet elokuvataiteen ja PÖFFin kehittämiseen. Puut nimetään PÖFFin myöntämän elämäntyöpalkinnon ehdokkaiden ja saajien sekä festivaalin kunniavieraiden mukaan, ja jokainen saa itse istuttaa puunsa. 

Virolla on hyvin kehittynyt elokuvateollisuus. Tallinnassa on kuvattu kansainvälisiä produktioita kuten Tenet. Tallinnassa sijaitsee maineikas opinahjo Baltic Film, Media and Arts School (BFM), ja lisäksi on tietysti PÖFF. 

”Paikallista ja kansainvälistä elokuvatuotantoa tukevat myös Viron elokuvainstituutti ja sen tarjoama rahahyvitys. Meillä ei kuitenkaan ole vielä sellaista teknistä infrastruktuuria ja ympärivuotisia kuvausmahdollisuuksia, mitkä moderni studiokokonaisuus tarjoaisi. Studiokompleksi olisi valtava edistysaskel paikalliselle elokuvateollisuudelle”, Smith kertoo.  

Kulunut vuosi on ollut menestyksekäs Viron kansainväliselle elokuvateollisuudelle, koska suomalaisella ja virolaisella yhteistyöllä tehty Hytti nro 6 menestyi Cannesissa, ja venäläis-virolais-ranskalainen yhteistyö Captain Volkonogov Escaped pääsi Venetsian elokuvajuhlien ohjelmistoon. 

Koronapassi vaaditaan

PÖFF kestää 17 päivää ja kattaa kolme viikonloppua, viimeisenä niistä avautuu Tallinnan joulutori. Tallinnan keskustassa sijaitseva Nordic Hotel Forum on festivaalin keskus. Festivaalin vieraat kokoontuvat hotellin aulabaarissa. Toinen keskeinen paikka on Solaris-kauppakeskus, jossa sijaitsee kaksi festivaalin elokuvateattereista. Festivaali levittäytyy myös Tartoon ja Itä-Virumaalle.

Viron koronatilanne on huonontunut syksyn aikana vakavimmalle korkean riskin tasolle. Julkisiin paikkoihin, kuten elokuvateattereihin ja kahviloihin, pääsee Virossa vain todistuksella täydestä rokotussuojasta tai puolen vuoden sisällä sairastetusta koronataudista. Suomesta Viroon matkustamisen mahdollisista rajoituksista tiedotetaan ulkoministeriön sivuilla ja Tallinnan suurlähetystön Facebook-sivuilla. 

Pimeiden öiden elokuvafestivaali Tallinnassa, Tartossa ja Itä-Virunmaalla 12.–28.11.2021.

Tärpit: Yllättäviä ihastumisia ja epätyypillisiä ammatteja

PÖFFissä esitetään uusia laatuelokuvia kaikkialta maailmasta.

PÖFFissä nähdään useita maailman ensi-iltoja, ja yksi niistä on brittiläinen The Score. Malachi Smythin esikoisohjaus on romanttinen komedia ja epätyypillinen musikaali, jonka viehätys syntyy nostalgisen folkrockin lyyrisyydestä. Musiikin on säveltänyt Johnny Flynn, joka myös esittää kappaleet bändinsä Johnny Flynn & The Sussex Wit kanssa. Elokuvassa kaksi filosofisointiin taipuvaista pikkuroistoa työskentelee tienvarsikahvilassa, jossa heidän pitäisi tehdä 20 000 punnan diili. Yllättävä käänne lykkää kaupantekoa, ja tarina ottaakin romanttisen suunnan.

Romantiikkaa riittää myös Marion Desseigne-Ravelin ohjaamassa ranskalaisessa draamassa Besties. Teinityttö Nedjma (Lina El Arabi) viettää kesää jenginsä kanssa. Nedjman maailma kääntyy ylösalaisin, kun hän tapaa ihanan Zinan (Esther Bernet-Rollande) toisesta jengistä. Tytöt ovat julkisesti vihollisia, mutta salaa rakastavaisia. Maahanmuuttajapiireissä liikkuvat tytöt tasapainoilevat yhteisönsä arvojen ja sydämensä äänen välillä. 

Oman tiensä seuraamisesta kertoo myös Anouk Fortunierin ohjaama belgialainen perhe-elokuva My Dad is a Sausage (2021). Keski-ikäinen Paul (Johan Heldenbergh) irtisanoutuu tylsästä työstään pankissa ja päättää tavoitella unelmaansa näyttelijänä. Paulin repäisy järkyttää hänen vaimoaan ja tuttavapiiriään. Ainoastaan nuorin tytär Zoë (Savannah Vandendriessche) uskoo isänsä ideaan, vaikka isä saakin roolin vain mainoksesta jättimakkarana. Aluksi Paulin suunnitelma tuntuu hajottavan perheen, mutta elämänmuutoksesta syntyykin hauska ja koskettava matka, joka inspiroi koko perhettä. 

Her Way -elokuvassa äiti huolehtii poikansa kalliiseen kouluun.

Myös Cécile Ducrocqin ohjaamassa ranskalaisessa draamakomediassa Her Way (2021) vanhemmalla on epätyypillinen ammatti. Nelikymppinen Marie (Laure Calamy) on seksityöläinen, joka ei suostu olemaan näkymätön eikä häpeissään. Marie on myös yksinhuoltajaäiti. Kun hänen poikansa erotetaan koulusta, Marie rohkaisee tätä hakemaan huipputason kokkilinjalle. Koulu on tosin kallis ja hieno. Marie päättää löytää oman tapansa auttaakseen poikaansa.

Pojasta aika erilaisessa koulussa taas kertoo Matias Rojas Valencian ohjaama draama A Place Called Dignity (Chile, Argentiina, Saksa 2021), joka saa kansainvälisen ensi-iltansa PÖFFissä. Siinä 12-vuotias Pablo (Salvador Insunza) saa stipendin käydäkseen koulua salaperäisessä ja eristetyssä Colonia Dignidadissa, jonka natsitaustaiset saksalaissiirtolaiset ovat perustaneet Chileen. Koulu tuntuu etuoikeutetulta paikalta, mutta pikkuhiljaa Pablo todistaa siellä outoja tapahtumia. Colonia Dignidad oli pahamaineinen yhteisö Etelä-Chilessä, ja sillä oli läheinen suhde diktaattori Augusto Pinochetin hallinnon toimiin. 

Kommentoi Facebookissa