Lukuaika: 6 minuuttia

Suomessakin vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema liittyvät lapsen koulumenestykseen

Lue myös

Lue myös Mona Eidin kirjoittama kolumni: Yhdenvertaisuus ei toteudu koulutusjärjestelmässä.

Agenda 2030:n neljännen tavoitteen mukaan kaikille pitäisi taata avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Koulutuksessa on saavutettu useita määrällisiä edistysaskeleita, joista on myös iloittu kansainvälisesti. 

Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP kertoo sivuillaan, että kehittyvillä alueilla lapsista 91 prosenttia osallistui perusopetukseen vuonna 2015. Näillä alueilla koulutus ja lukutaito ovat yleisesti alemmalla tasolla kuin muilla alueilla. Koulun keskeyttäneiden määrä on lähes puolittunut vuodesta 1990, ja tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt.

Maailmanpankin vuoden 2018 raportti toi keskusteluun uuden näkökulman: koulunkäynti ei ole sama asia kuin oppiminen.

”Nykyisin puhutaan oppimisen kriisistä kansainvälisesti. Tavoitteena on, että kaikki ovat luku- ja kirjoitustaitoisia ja heillä on matematiikan ja arkielämän selviytymisen taidot. Meillä on kuitenkin edelleen liian paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät tavoita perustaitoja, joita he tarvitsevat toimiakseen yhteiskunnassa”, globaalikasvatuksen professori Elina Lehtomäki Oulun yliopistosta kertoo.

Ongelmana ei aina olekaan, etteivät lapset pääse kouluun, vaan ettei opetus ole riittävän laadukasta. Unicefin mukaan 617 miljoonalta lapselta ja nuorelta puuttuu lukemisen ja matematiikan perustaidot, vaikka kaksi kolmasosaa heistä käy koulua.

Vaikka suomalaisilla nuorilla on kansainvälisesti vertaillen hyvä lukutaito, Pisa-tutkimusten mukaan Suomessakin lukutaito on heikentynyt viime vuosina.

Ongelmana ei aina olekaan, etteivät lapset pääse kouluun, vaan ettei opetus ole riittävän laadukasta.

”Koulutus selvästi lisää tasa-arvoa ja hyvinvointia. On kuitenkin olennaista, millaista koulutus on, ja millaisia opettajien status ja opetusohjelma ovat”, Lehtomäki sanoo.

Tavoitteen neljännen etenemistä seurataan etenkin Unescossa. Ongelmana on, että konflikteista kärsiviltä alueilta on vaikea saada tarkkaa tietoa. Maat eivät myöskään etene tavoitteiden suhteen tasaisesti, vaan pärjäävät jossain alatavoitteessa ja ovat jäljessä toisessa. Tilastot kertovat kuitenkin suuntaa. 

”Etenkin varhaiskasvatuksessa ollaan jäljessä tavoitteesta”, Lehtomäki toteaa.

Varhaiskasvatus onkin noussut tärkeimmäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Pohjoismaissa varhaiskasvatukseen osallistumisaste on korkea, mutta monissa muissa maissa suuri osa lapsista jää kokonaan tilastoidun varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Muillakin koulutuksen osa-alueilla on parannettavaa.

”Saharan eteläpuolisessa Afrikassa haasteet ovat suurimpia. Siellä myös korkeakouluja on vähiten, eikä koulutettuja opettajia ole riittävästi. Erilaisista teknisistä ja verkkopohjaisista ratkaisuista on etsitty apua, mutta nämä eivät täysin korvaa opettajia”, Lehtomäki sanoo.

Noin puolet maailman 6-17-vuotiaista ei saavuta perustaitoja lukemisessa ja matematiikassa, noin 17 prosenttia ei käy koulua.

Sukupuolella on väliä

Koulutukseen liittyvän alatavoitteen 4.5 mukaisesti maailmasta pitäisi poistaa vuoteen 2030 mennessä sukupuolten eriarvoisuus koulutuksessa ja varmistaa heikossa asemassa oleville yhtäläinen mahdollisuus koulutukseen. Tällä hetkellä sukupuolia ei kohdella koulujärjestelmien sisällä tasapuolisesti. Kestävän kehityksen viides tavoite koskee sukupuolten tasa-arvoa, ja tasa-arvo liittää neljännen ja viidennen tavoitteen yhteen.

”Suomessa ollaan huolissaan pojista ja heidän pärjäämisestään, kansainvälisesti kuitenkin tytöillä on enemmän vaikeuksia edetä opinnoissaan. Sukupuolivähemmistöt taas on usein ohitettu koulujärjestelmässä”, Lehtomäki huomauttaa.

Eriytyminen eri aloille eli koulutuksen segregaatio on Suomessa huomattavaa. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa kahdestatoista suurimmasta alasta seitsemällä opiskelee yli 90 prosenttia joko naisia tai miehiä ja kolmella alalla yli 80 prosenttia naisia tai miehiä. Näitä ammattikouluja voisi  kutsua melkeinpä poika- tai tyttökouluiksi. Yhtenä tasa-arvoa lisäävänä toimena on alettu tukea tyttöjen hakeutumista teknis-luonnontieteellisille aloille.

”Myös oppimateriaaleissa tai opettajan käytöksessä voi olla taustaoletuksia, jotka vaikuttavat oppimiseen”, Lehtomäki sanoo. Hänen mukaansa kannustaminen ja odotukset kulkevat Suomessakin välillä sukupuolittuneesti. Opettajien tulisikin osata odottaa oppilailta parhaita mahdollisia tuloksia ilman sukupuoli- tai muihin rooleihin liittyviä asenteita.

Tausta ja koulumenestys korreloivat

Kansainvälisesti oppimisen tasa-arvon tiellä on monia esteitä. Eriarvoisuus ei ratkea vain kouluja rakentamalla. Vaikka moni valtio ja yritys tekisi mielellään aineellista tai määrällistä hyväntekeväisyyttä, se ei ratkaise koulutuksellisen tasa-arvon kriisiä laadun ja kestävän kehityksen näkökulmista. 

”Lukutaito tulisi saada nostettua riittävälle tasolle, ja lasten tulisi saada suoritettua koulu loppuun. On tärkeää, että opettajia koulutetaan havainnoimaan riskejä, kuten potentiaalisia koulun keskeyttäjiä ja epätasa-arvoa aiheuttavia tekijöitä”, Lehtomäki sanoo.

Vaikka koulutuksen perusasteen läpäisyprosentti on noussut, YK:n talous- ja sosiaalineuvoston mukaan vuonna 2018 258 miljoonaa lasta ja nuorta oli edelleen koulun ulkopuolella. Koulutukselliseen tasa-arvoon vaikuttavat ympäröivä yhteiskunta ja sen vakaus, opetuksen laatu sekä esimerkiksi opetuskieli.

”Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea erityisesti kouluasteelta toiselle siirryttäessä, sillä siirtymissä oppilaat putoavat usein pois koulupolulta”, Lehtomäki kertoo. Hän näkee myös varhaiskasvatuksen kehittämisen tärkeäksi, sillä sen avulla luodaan hyvät pohjatiedot ja -taidot muulle oppimiselle. Näin tasa-arvoa voidaan vahvistaa jo varhain.

Valtioiden välillä ja niiden sisällä on merkittäviä eroja oppimistuloksissa ja lasten mahdollisuuksissa käydä koulua. Esimerkiksi vammaiset ja alkuperäiskansoihin sekä muihin etnisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa riittävää tukea ja kannustusta omaan koulunkäyntiinsä. 

mainos

Esimerkiksi vammaiset ja alkuperäiskansoihin sekä muihin etnisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa riittävää tukea ja kannustusta omaan koulunkäyntiinsä. 

Suomalaisena esimerkkinä voisi mainita romanit. Susanna Rajalan ja Satu Blomeruksen katsauksen mukaan varsin pieni osa Suomen romaneista on käynyt lukion, eli heidän koulutuksensa on jäänyt lyhyemmäksi kuin muun väestön. Tähän on vaikuttanut tutkimuksissa esiinnoussut monenlainen välitön ja välillinen syrjintä, josta yhtenä esimerkkinä ovat joidenkin opettajien alhaiset odotukset romanilasten koulussa pärjäämisen suhteen. 

Useissa maissa vakaista oloista ja korkeamman tulotason perheistä tulevat pärjäävät paremmin lukutaitoa mittaavissa testeissä ja koulujen kokeissa. Vastaavasti kaupunkikouluissa oppimistulokset voivat olla parempia kuin maaseutukouluissa, joissa resursseja on vähemmän ja vanhempien oma koulutustaso usein alhaisempi. Myös Suomessa vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema liittyvät yhä vahvemmin lasten koulumenestykseen.

Lapsi hyppää siltakaatoon, taustalla kalliota ja puita.

Korona syventänyt kuiluja entisestään

Korona on kasvattanut olemassa olevia tasa-arvon kuiluja entisestään. Eri puolilla maailmaa siirryttiin korona-aikana etäopetukseen, mutta mahdollisuudet osallistua opetukseen ovat olleet erilaisia niin maiden välillä kuin sisälläkin. Lasten erilaiset taustat ja kotiolosuhteet ovat lisänneet oppimisen epätasa-arvoa. 

Lehtomäki kertoo, että kaikkialla maailmassa ei ole riittävästi välineitä ja tiloja oppimiselle tai hyviä verkkoyhteyksiä. Usein myös verkon käyttömahdollisuudet ovat rajalliset, joten oppilailla ei ole globaalisti samoja mahdollisuuksia.

Erityisesti hauraissa maissa, äärimmäisessä köyhyydessä, konfliktialueilla ja pakolaisleireillä elävät ovat olleet heikommassa asemassa. 

Suomessa maan sisäiset erot ovat olleet perinteisesti pienet, ja tämä on yksi syy, miksi Suomi on pärjännyt kansainvälisissä koulutusvertailuissa jo vuosia.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta Suomessa on edelleen monia ongelmia. Opetusta keskitetään nykyisin aiempaa suurempiin kouluihin sekä kaupunkeihin, jolloin syrjäseuduilla asuvat saattavat joutua epätasa-arvoiseen asemaan. Myös opetuksen rahoitusta ja tukea on vähennetty viime vuosina, ja kouluissa saattaa olla ilmapiiriin liittyviä ongelmia.

Opetusta keskitetään nykyisin aiempaa suurempiin kouluihin sekä kaupunkeihin, jolloin syrjäseuduilla asuvat saattavat joutua epätasa-arvoiseen asemaan.

Lehtomäen mukaan lapsen ja nuoren identiteetin rakentumiselle on tärkeää, että koulu on turvallinen paikka kaikille sukupuolille sekä eri vähemmistöihin kuuluville eikä kiusaamista esiinny.

”Miten on mahdollista, että meillä maailman parhaassa koulujärjestelmässä on kiusaamista ja rasismia kouluissa? Tämä on kysymys, joka meidän pitää ratkaista. Tarvitaan paikallisesti yhteistyötä vanhempien ja lasten ja nuorten kanssa.”

Hän ajattelee, että kun lapset ja nuoret otetaan aidosti mukaan yhteistyöhön, heillä on mahdollisuus osallistua ratkaisujen löytämiseen.

Lehtomäki luottaa, että kiusaamisenkin ratkaisemisessa tärkeitä neuvottelutaitoja tullaan tulevaisuudessa arvostamaan luku- ja laskutaidon ohella.

Joukko lapsia poseeraa kiipeilytelineessä.
Kuvassa Pasilan peruskoulun viidennen luokan oppilaat: Veera, Eddie, Ida, Rauha, Iiris, Alvar, Amanda ja Victoria.

Suomi vie koulutusta

Koulutus on Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Esimerkiksi Mosambikissa Suomi tukee parempien oppimistulosten saavuttamista, opettajien koulutusta ja tyttöjen koulunkäyntiä. Maaohjelman mukaan tyttöjen koulukeskeytysten yhtenä syynä ovat aiemmin olleet koulujen puutteelliset saniteettitilat.

Myös yritysten toteuttamaa koulutusvientiä on kehitetty Suomessa viime vuosina. Samalla alan tutkijat ovat tehneet yhteistyötä.

“Pidän koulutusalan yhteistyötä erittäin tärkeänä. Meillä on hyvä opettajankoulutus, mutta suoraan sitä ei voi soveltaa kaikkialle ja kaikkiin konteksteihin. Opetussuunnitelmaamme ei voi siirtää toiseen maahan, vaan yhteistyössä kontekstin hyvin tuntevien paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa tulee pohtia paikallisia tarpeita ja prioriteetteja. Näitä ovat esimerkiksi uskonnolliset kysymykset ja kulttuuriset ja sosiaaliset lähtökohdat”, Lehtomäki sanoo.

Suomen omaa koulutusjärjestelmää käsitellään suomalaisessa mediassa varsin paljon. Suomalaisesta opetussuunnitelmasta ja pandemiasta sekä sen vaikutuksista on ollut kriittistäkin pohdintaa. 

Lehtomäen mukaan meillä Suomessa on muutamilla mittareilla maailman paras järjestelmä, mutta neljäs tavoite otetaan täällä aika pitkälti itsestäänselvyytenä. Koulutus on kuitenkin aina pitkän kehityksen tulos. Suomessa tiedetään aika vähän maailman koulutustilanteesta. Koulutuksen mallimaassa asia voisi herättää vielä enemmän kiinnostusta.

“Myös koulutukseen osallistujan on tärkeää tietää, mitä koulutuksellinen tasa-arvo tarkoittaa ja mihin minun toimintani vaikuttaa. Koulutuksen avulla voidaan seurata osallisuutta ja välttää syrjäytymistä. Meillä on myös enemmän tietoa ja taitoa vaikuttaa asioihin. Nyt tasa-arvossa on saavutettu asioita, joita ei aiemmin voitu kuvitella. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole utopiaa. Ne ovat vaikeita, mutta mahdollisia asioita saavuttaa”, Lehtomäki sanoo.

Vinkki: Tutustu Unescon Global Educacation Indocators  tilastoihin.

Logo, jossa teksti "Agenda 2030" ja eri värisistä palikoista muodostuva ympyrä.
Artikkeli on neljäs osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:n Agenda 2030:ssa.

Kommentoi Facebookissa
  • 9.9.2021
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Julius Halme