Lukuaika: 2 minuuttia

On olemassa syy, miksi markkinafeminismi ja feministinen talouskritiikki ovat eri asioita. Lue tämä artikkeli ja opi tunnistamaan ero!

Juha Sääski: Vaalivoitto, öljy kankaalle, 100 x 140 cm, 2014

Voima-talous-logo: Talous-tekstin O-kirjaimen sisällä teksti "Voima".

Artikkeli on julkaistu Voiman visionäärisessä talousliitteessä.

Ensimmäinen Voima-talous julkaistiin Voiman 5/2021 välissä ja Issuussa.

Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.

Feminismistä on tullut 2000-luvulla yksi liike-elämän iskusanoista. Tasa-arvopolitiikassa ja feministisessä liikkeessä työelämän tasa-arvokysymykset ovat olleet esillä jo vuosikymmeniä, mutta viime aikoina myös yritykset ja muut talouselämän toimijat ovat aktivoituneet liputtamaan tasa-arvon puolesta.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat osa monen yrityksen brändistrategiaa, mutta talouselämä osallistuu tasa-arvotalkoisiin muillakin tavoin. Etenkin naisten houkuttelu teknologia-aloille ja naisten saaminen yritysten johtoon ovat olleet talouselämän kiintopisteitä. Esimerkiksi Keskuskauppakamarilla on naisjohtajaohjelma, joka pyrkii edistämään naisjohtajuutta ja sen näkyvyyttä.

Tällaisen markkinafeminismin lähtökohta on, että sukupuolten tasa-arvo on fiksua talousajattelua: talouselämällä ei ole varaa menettää naisten potentiaalia – eikä naisia ja vähemmistöjä kuluttajina. Markkinafeministisiä tasa-arvotavoitteita on kuvattu ilmaisulla ”lisää naiset ja sekoita”. Sen sijaan, että rakenteita pyrittäisiin perustavalla tavalla muuttamaan, tavoitteena on naisten sisällyttäminen nykyisiin eriarvoisiin rakenteisiin.

Feministisessä poliittisen talouden tutkimuksessa on otettu etäisyyttä markkinafeminismiin. Feministinen talouskritiikki lähtee liikkeelle siitä, että sukupuolisortoa, rasismia, kolonialismia ja luonnonvarojen ylikulutusta ei voi pitää kapitalistisessa markkinataloudessa sattumanvaraisina, vaan järjestelmään sisäänrakennettuina piirteinä. Kritiikin kohteena on talousjärjestelmä kokonaisuudessaan, ei joku sen yksittäisistä ilmentymistä, kuten naisjohtajien vähäinen määrä yritysten johtopaikoilla.

Sen sijaan, että rakenteita pyrittäisiin perustavalla tavalla muuttamaan, tavoitteena on naisten sisällyttäminen nykyisiin eriarvoisiin rakenteisiin.

Ihmiset osallistuvat taloudelliseen toimintaan epätasa-arvoisista lähtökohdista, ja talousjärjestelmä ylläpitää tätä epätasa-arvoa. Halpatuotteiden markkinat globaalissa pohjoisessa tekevät mahdolliseksi globaalin etelän alipalkattujen naisten, miesten ja lasten riiston. Tämä kertoo talousjärjestelmän sukupuolistuneista ja rodullistetuista rakenteista.

Sen lisäksi, että feministinen talouskritiikki paljastaa talousjärjestelmän sukupuolittuneet rakenteet, se haastaa vallitsevalle talousajattelulle ominaisen erottelun ja hierarkian tuottavan ja uusintavan työn välillä. Siinä missä tuottava työ on vallitsevan talousajattelun ja myös markkinafeminismin keskiössä, feministinen talouskritiikki nostaa taloudellisen toiminnan ytimeen elämää ja työvoimaa ylläpitävän uusintavan työn.

Terveydenhoito, vanhushoiva, varhaiskasvatus, kotityö, lastenhoito, iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen ja naapuriapu ovat kaikki uusintavia töitä, joiden merkitys nähdään usein vasta silloin, kun niitäei ole saatavilla. Iso osa näistä töistä tehdään palkatta, osana arkielämää, tai matalapalkka- aloilla. Siksi niiden oletetaan olevan ilmaista ja rajatonta, vaikka ne kuluttavat tarjoajiensa inhimillisiä resursseja ja voivat siksi myös ehtyä.

Uusintavan työn kytköstä talouteen ei tyypillisesti nähdä lainkaan osana talouden kokonaisuutta, vaikka tuottava talous on siitä riippuvainen. Näin on myös markkinafeminismissä: bisnesmaailman huippunaisten huipulle pääsemisen edellytyksenä on se, että he ovat ulkoistaneet hoiva- ja siivousvastuun matalapalkkaisille naisille, usein maahanmuuttajille. Markkinafeminismi rajaa uusintavan työn sen taloudellisen toiminnan ulkopuolelle, jonka miesvaltaisuutta se pyrkii haastamaan. Näin se, paitsi sivuuttaa suuren osan naistapaisesta taloudellisesta toiminnasta, myös käyttää toisia naisia astinlautana pyrkimyksessään saada etuoikeutetut naiset huipulle.

Nykyinen talousjärjestelmä ei ole itseään ylläpitävä, vaan vaatii toimiakseen luonnonvaroja ja uusintavaa työtä. Samalla järjestelmä syö omaa häntäänsä, mikä näkyy esimerkiksi luonnonvarojen ylikulutuksena ja aliresursoidun terveydenhuollon hoivavajeena.

Feministiteoreetikko Nancy Fraser on esittänyt, että talouden, ympäristön ja hoivan kriisejä tulee pitää olennaisina osina nykyisen talousjärjestelmän sisäistä logiikkaa. Näitä kriisejä ei korjata tilkitsemällä yksittäisiä eriarvoisuuden muotoja, vaan koko järjestelmä vaatii uudistamista.

Naisten vähyys bisnesmaailman huipulla ei ole ongelman ydin vaan yksi sukupuolittuneen talousjärjestelmän valuvikojen ilmentymä.

Markkinafeminismi ei korjaa talouden sukupuolivinoumia, sillä se ei puutu niiden juurisyihin, vaan pikemmin pönkittää nykyistä talousjärjestelmää ja siihen sisältyvää eriarvoisuutta. Naisten vähyys bisnesmaailman huipulla ei ole ongelman ydin vaan yksi sukupuolittuneen talousjärjestelmän valuvikojen ilmentymä.

Järjestelmä murentaa omaa perustaansa pyrkiessään rajattomaan kasvuun luonnon ja ihmisten riiston sekä uusintavan työn aliarvostuksen avulla. Samalla murenevat elämän edellytykset planeetallamme.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 1.6.2021
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Juha Sääski