Lukuaika: 5 minuuttia

Mihin koronamiljardit käytettiin?

Huhtikuun lopun kehysriihessä näytti hetken siltä, että hallitus kaatuisi. Keskusta vaati muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja leikkauksia valtion menoihin. Riihen lopputuloksena päätettiin toteuttaa 370 miljoonan leikkaukset vuonna 2023 ja tehdä 100–150 miljoonan veronkorotukset.

Puolustaessaan tieteeseen kohdistuvia 35 miljoonan leikkauksia keskustan puheenjohtaja ja silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kirjoitti Facebookissa, että leikkauksia tehdään ”valtion velkaantumisen jarruttamiseksi”. Viime vuonna suomi ottikin ennätysmäärän velkaa, noin 19,7 miljardia euroa.

Opposition edustajat ja kannattajat ovat kauhistelleet summaa. Toisaalta voi kysyä, millaisia vaihtoehtoja velkaantumiselle olisi koronavuonna ollut. Velasta 17,5 miljardia sisältyi koronapandemian vuoksi tehtyihin seitsemään lisätalousarvioon.

Vuoden 2020 alkuperäisessä talousarviossa lainaa arvioitiin otettavan vain noin 2,2 miljardia, joka ei ole poikkeuksellisen suuri. Vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien valtion budjetit ovat olleet alijäämäisiä. Vuosina 2008–2019 Suomi on Findikaattorin tilastojen mukaan ottanut vuosittain keskimäärin 7,2 miljardia euroa uutta velkaa.

Taustalla ei ole vain heikko toipuminen finanssikriisistä, vaan myös väestön ikärakenne. Väestö vanhenee, ja suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Eläkkeisiin, terveydenhuoltoon ja ikäihmisten palveluihin käytettävät menot kasvavat koko ajan. Samalla verotulot hupenevat, kun työikäisen väestön määrä suhteessa eläkeläisiin pienenee.

Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti, jota haastattelin taustoituksena, katsoo että valtionvelka ei itsessään ole ongelma niin kauan kuin on talouskasvua ja korot pysyvät aisoissa. Velka voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, jos sen suhde bruttokansantuotteeseen alkaa kasvaa nopeasti. Talouspolitiikka ei Jäntin mukaan saa olla holtitonta, ja ikärakenteeseen liittyvät huolet ovat todellisia.

Lisätalousarviot

Kävin läpi koronavuoden 2020 lisätalousarviot ja katsoin, mihin 17,5 miljardin koronavelka käytettiin. Jaoin menot kuuteen luokkaan: välittömät koronatoimet, epäsuorat koronamenot, valtion tulomenetysten korvaaminen, yritysten tukeminen, sosiaaliturva, ja muut menot.

Kaikkein suurin osuus, 37 % velkasummasta (6,5 miljardia), käytettiin kattamaan talouskriisin aiheuttamat julkisen sektorin tulomenetykset. Koronan iskiessä talouteen valtion ja kuntien verotulot vähenivät. Lisäksi niihin vaikuttivat yritysten tilanteen helpottamiseksi tehdyt verojärjestelyt ja arvonlisäveron poistaminen koronaviruksen torjuntaan liittyviltä tarvikkeilta. Myös palvelumaksuista saadut tulot pienenivät, kun palveluiden käyttö väheni.

Merkittävä osa koronavelasta johtui siis siitä, että jo suunnitellut menot pystyttiin toteuttamaan ja valtion toimintoja ylläpitämään vähentyneistä tuloista huolimatta.

Jäntin mukaan valtion menojen leikkaaminen kesken koronakriisin olisi ollut ”katastrofi”. Taloustieteilijät olivat yksimielisiä siitä, että valtion tehtävä oli ottaa velkaa suojatakseen ihmisiä ja yrityksiä pandemian talousvaikutuksilta. Shokkia pidettiin niin laajana ja poikkeuksellisena, että sen katsottiin vaativan uudenlaista toimintaa.

Lisätalousarviosta noin 20 % (3,5 miljardia) käytettiin yritysten tukemiseen. Mukaan on laskettu paitsi suora tuki, myös esimerkiksi yritysten pääomittaminen (eli niiden osakkeiden ostaminen) sekä tukihakemusten käsittelykustannukset ja uuden tukimuodon kehittäminen.

perussuomalaiset ja kokoomus ehdottivat vastalauseissaan pikemminkin menojen lisäämistä kuin niiden vähentämistä

Varsinaisiin koronatoimiin – kuten testeihin, suojavarusteisiin, potilaiden hoitoon, rajavalvontaan, Uudenmaan sulkuun – meni 15 % (2,5 miljardia) ja epäsuoriin koronatoimiin 8 % (1,4 miljardia). Jälkimmäisiin on laskettu muun muassa järjestöille, kulttuuritoimijoille sekä nuoriso- ja urheiluseuroille myönnetyt avustukset, etäopetuksen vaikutuksen paikkaamiseen tarkoitetut kouluille suunnatut varat ja valtionavustukset kunnille peruspalveluihin.

Kokonaissummasta noin 10 % (1,8 miljardia) meni talouskriisin vuoksi kasvaneisiin sosiaaliturvamenoihin. Moni jäi koronavuoden aikana työttömäksi. Myös yrittäjät pääsivät työttömyysturvan piiriin, mikä aiheutti myös lisämenoja.

Lakisääteisiä työttömyyskorvauksia ei olisi voinut jättää maksamatta. Työttömyysturvan ajatellaan myös toimivan talouden automaattisena vakauttajana. Huonoina aikoina ihmisiä jää työttömäksi, jolloin valtion menot kasvavat, mikä elvyttää taloutta. Hyvinä aikoina menot taas pienenevät automaattisesti, kun työttömyys vähenee. Jäntti toteaa, että tämän vaikutuksen ansiosta Suomessa ei ollut tarvetta jakaa elvytysrahaa suoraan kansalaisille niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tehtiin.

Loput 9 % (1,6 miljardia) käytettiin muihin kuluihin. Tähän sisältyy muun muassa talouden elvyttämiseksi tehtyjä investointeja sekä valtionhallinnon palkkausten tarkastuksista johtuvia lisäkuluja. Osa kategorian menoista saattaa myös liittyä välillisesti epäsuoriin koronatoimiin. Esimerkiksi opintotuen ja opintolainojen takaamisen menot kasvoivat, mikä saattaa selittyä sillä, että korkeakoulujen aloituspaikkoja lisättiin syksyllä 2020.

Odotettua pienempi shokki

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan käsitellessä lisätalousarvioesityksiä perussuomalaiset ja kokoomus ehdottivat vastalauseissaan pikemminkin menojen lisäämistä kuin niiden vähentämistä.

mainos

Kokoomus halusi lisätä rahaa erityisesti yritystukiin, mutta myös taiteelle ja kulttuurille sekä liikunnalle ja urheilulle. Toisaalta puolue vaati kesäkuussa 2020, valiokunnan käsitellessä neljättä lisätalousarvioesitystä, että julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen ei saisi missään olosuhteissa ylittää 80 % ja että valtiontaloutta tulisi tällä vaalikaudella sopeuttaa viidellä miljardilla. Findikaattorin tilaston mukaan tämä suhdeluku oli vuoden 2020 lopussa 69 %.

taloustieteilijöillä ja ekonomistveleilla on yhteisymmärrys siitä, että vielä ei ole aika tehdä kiristävää talouspolitiikkaa

Perussuomalaiset ehdottivat lisämenoja ja veronalennuksia, mutta myös kehitysavusta ja ilmastotoimista leikkaamista sekä poliittisten avustajien määrän vähentämistä. Mielenkiintoista on, että huhtikuussa, toista lisätalousarviota käsiteltäessä, puolue kirjasi vastalauseeseensa, että tulevia koronamenoja pitäisi ennakoida ottamalla enemmän velkaa kuin hallitus sillä hetkellä esitti. Perusteluna oli, että matalien korkojen aika ei välttämättä jatkuisi vuoden loppuun asti. Todellisuudessa korot ovat pysyneet matalina.

Talouden koronashokki oli lopulta pelättyä pienempi. Syyskuussa tehty viides lisätalousarvioesitys oli loppusummaltaan negatiivinen, koska verotuloja oli menetetty ja yritystukia haettu odotettua vähemmän.

Siinä, missä kolme ensimmäistä lisätalousarviota painottuivat menetettyjen tulojen korvaamiseen, koronatoimiin ja yritystukiin, kesäkuussa laaditussa neljännessä lisätalousarviossa 16 % meni muihin kuluihin, osin elvyttämään taloutta. Rahoitettavien asioiden listalta löytyy muun muassa rajavartioston ilma- ja vartioalusten hankintoja, puolustusmateriaalihankintoja, rakennusten perusparannuksia, kosteikkojen ennallistamista, liikenteen sähköistämistä, ja rata- ja tieverkoston parannuksia.

Elvyttävän talouspolitiikan tarpeesta vallitsi kesällä 2020 konsensus talousasiantuntijoiden parissa. Hallituksen asettama talouspoliittinen työryhmä, johon kuuluivat professorit Vesa Vihriälä, Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo, esitti raportissaan, että aluksi olisi tehtävä elvyttävää talouspolitiikkaa ja vasta myöhemmin sopeutuksia.

Ulos kriisistä

Nyt taloustieteilijät ja ekonomistit odottavat talouden pian kääntyvän nousuun, kun rokotusohjelmat ja elvytyspaketit purevat. On puhuttu myös inflaatiosta ja ”talouden ylikuumenemisesta”. Taloudessa mikään ei kuitenkaan ole varmaa. Sitä paitsi epidemiakin voi vielä jatkua, jos syntyy virusmuunnoksia, joihin rokotteet eivät tepsi.

Jäntti sanoo ”seuraavansa monia mahdollisia maailmoja” ja pitävänsä talouden kasvupyrähdystä varmana vasta sitten kun se tapahtuu. Hänen mukaansa taloustieteilijöillä ja ekonomisteilla on yhteisymmärrys siitä, että vielä ei ole aika tehdä kiristävää talouspolitiikkaa – siis leikata julkisia menoja tai korottaa veroja.

Kehysriihessä keskusteltiin kuitenkin vuosien 2022 ja 2023 budjeteista. Vastasyklisessä talouspolitiikassa taloutta elvytetään huonoina aikoina lisäämällä menoja, ja hyvinä aikoina talouskasvua pyritään hillitsemään sopeutuksilla eli leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Jos talous lähtee kasvuun, voisi Jäntinkin mielestä olla aika siirtyä kiristävämpään talouspolitiikkaan.

Jäntti sanoo, että uhkakuvat liian nopeasta kasvusta ja inflaatiosta on otettava vakavasti. Inflaatio itsessään ei ole pahasta – sitä on toivottu ja odotettukin – mutta se ei saisi kiihtyä liikaa. Jäntti on kuitenkin skeptinen sen suhteen, kuinka paljon Suomen toimet siihen vaikuttavat.

Hän tuo myös esiin, että pelkkä talouden lähteminen kasvuun ei tarkoita, etteikö edelleen voisi olla rakenteellisia ongelmia, joiden takia valtion pitäisi jatkaa talouden tukemista. Esimerkkinä hän mainitsee norjalaisen ekonomistin ja The Financial Timesin kolumnistin, Martin Sandbun, huolen siitä, että monet muuten elinkelpoiset yritykset ovat joutuneet käyttämään oman pääomansa käytännössä loppuun selvitäkseen koronakriisistä. Tällöin liiketoiminnan jatkuminen kriisin jälkeen saattaa vaatia pääomitusta julkiselta sektorilta.

Kehysriihen aikana pääministeri Sanna Marin (SDP) oli lehtitietojen mukaan ehdottanut yhdessä kompromissiesityksessään sopeutustoimina 300 miljoonan euron veronkorotuksia, jotka eivät kuitenkaan käyneet keskustalle. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puolestaan sanoi, että veronkorotukset ”lyövät kasvua ja työllisyyttä silmille”.

Vastasyklisessä talouspolitiikassa sopeutusten tarkoituskin on hillitä kasvua. Orpon tausta-ajatuksena saattaakin olla pikemminkin talouden tasapainottaminen – pyrkimys siihen, että menot eivät ylittäisi tuloja.

Markus Jäntin mukaan taloustieteilijöillä ei ole yhtenäistä näkemystä siitä, ovatko leikkaukset vai veronkorotukset parempi keino kasvun hillitsemiseen tai talouden tasapainottamiseen. Olennaisempaa on se, miten sopeutukset kohdistetaan. Yhtenä mahdollisuutena Jäntti mainitsee myös julkisten investointien lykkäämisen myöhemmäksi. Verotuksen sulkemista pois keinovalikoimasta hän ei kuitenkaan pidä vakavasti otettavana keskusteluna.

**

Jutussa on käytetty pyöristettyjä summia, mutta prosenttiosuudet on laskettu todellisilla luvuilla. Tästä syystä prosenttiosuudet eivät aina täsmää artikkelissa annettuihin lukuihin. Esim. koronatoimiin käytetty 2,5 miljardia on 17,5 miljardista vain noin 14%, mutta kun näiden pyöristettyjen summien sijasta käytetään todellisia lukuja, saadaan noin 15%.

Kirjoittaja on matematiikan tohtori ja Itä-Aasian tutkimuksen maisteri. Hän tutkii Helsingin Sanomain Säätiön apurahalla tieteellisen tiedon käsittelemistä koronauutisoinnissa.

Kommentoi Facebookissa
  • 28.5.2021
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia