Lukuaika: 6 minuuttia

Koomikko Iikka Kivi nostattaa somemyrskyjä, mutta ajattelee, ettei maailma muutu ilman empatiaa

Iikka Kivi

s. 1986, asuu Oulussa

Lavakoomikko, käsikirjoittaja, ympäristöaktivisti

Käsikirjoittanut esimerkiksi Noin viikon uutiset ja Yle leaks -ohjelmia

Harrastaa linturetkeilyä ja luontovalokuvausta

Menisit ennemmin tera­piaan: rehellinen self help -kirja (Kosmos, 2018)

Kun kulttuurialan silpputyöläinen, lavakoomikko, käsikirjoittaja ja ympäristöaktivisti Iikka Kivi kuuli vuosi sitten koronaviruksen leviämisestä, hän ajatteli ”nyt tää alkaa”. 

Ilmastonmuutoksesta kertovia uutisia seuraavalle pandemia ei ollut yllätys. 

”Tottakai olin shokissa, kun pandemia alkoi. Mutta jo sarsin ja lintuinfluenssan aikaan varoiteltiin, että todennäköisesti kehittyy sellainenkin virus, josta tulee pandemia”, hän muistuttaa. 

Astmaa sairastava Kivi perui keikkansa. ”En halua ottaa riskejä. Kesällä tein ulkokeikkoja ja syksyllä muutaman striimillä.” 

Työ käsikirjoittajana vielä julkistamattomassa projektissa hoituu etänä. Keikkojen peruuntuminen sai Kiven etsimään myös uusia tulonlähteitä. Valokuvauksen harrastaja alkoi myydä luontokuviaan esimerkiksi kalentereihin.

Lisäksi hän kirjoittaa kirjaa. Loppuvuodesta on tarkoitus ilmestyä kokoelma Kiven Facebookissa julkaisemista yhteiskunnallisista kannanotoista. Hän ottaa kantaa ympäristön puolesta ja yrittää herätellä ihmisiä pois identiteettipoliittisista poteroistaan toimimaan ilmastokatastrofin, tai koronan, estämiseksi. 

Sosiaalinen media on Kivelle keskeinen työkalu. Hän käyttää ahkerasti myös Twitteriä. ”Seuraan siellä hyvin laajaa suomalaisten joukkoa. Twitterissä saa paitsi tuoreet uutiset, myös asiantuntijanäkemykset ja aiheista käytyjen keskustelujen keskeiset näkökulmat.” 

Kivi ei kiroa epidemian rajoitustoimia, päinvastoin: ”Eivät koronan tuomien ongelmien syynä ole rajoitukset tai poliitikot, vaan koronavirus!”

Kivi vertaa pandemian hoitoa ilmastokriisin ja luontokadon hoitoon: Tieteellinen tieto asioiden syy-seuraussuhteista sivuutetaan, jos tieteen kuvaamaa ja ennustamaa tilannetta pidetään liian ikävänä ja vaadittuja toimia hankalina. 

”Kun tiesimme, miten virus leviää ja uusi muunnos vielä tehokkaammin, silti päästettiin ihmiset Uudeltamaalta talvilomalle ympäri Suomen. Sitten voivoteltiin, kun tartunnat levisivät”, oululainen koomikko huokaa. 

”Pandemia osoittaa ihmisen paikan luonnossa. Luonnon kanssa ei voi neuvotella. Täytyy ottaa huomioon miten se toimii ja sopeuttaa omat toimet siihen.”  Jos politiikkaa ohjaa halu saada nopeasti taloudellista hyötyä, ongelmat pahenevat. Sitten edessä on vielä hankalampia toimia.  

”Koronan leviämisen hidastamista ohjaa naurettavan lyhytaikainen taloudellinen etu! Taloustiedekin jo näyttää, että viruksen tukahduttaminen olisi talouden kannalta parasta”, hän harmittelee.  

Kuvituksessa Iikka Kiven pää muodostaa mikrofonin jota pitelee käsi. Ympärillä symboleita.

Pandemia ei ole erillinen kriisi, vaan eläintuotannon seuraus. Tautien leviämisen lähtökohtiin ei koronakriisinkään myötä olla valmiita, ainakaan riittävästi, puuttumaan.   

”Vaikka tiedetään, että tehotuotanto ja villieläinkontaktit edesauttavat pandemioita, Suomessa ei edes puhuta niiden rajoittamisesta, jotta uusia pandemioita ei tulisi.”

Koronavirus leviää myös minkkitarhoilla, minkä takia monet maat ovat teurastaneet tarhaeläimet. Tanskassa koko turkistuotanto lopetettiin, jotta tarhoilta ei leviäisi rokotteille vastustuskykyistä kantaa ihmisiin. Suomessa alan odotetaan hyötyvän muiden maiden ongelmista ja kasvavan. Maailman ainoa turkishuutokauppa on Kööpenhaminan huutokaupan lopetettua Vantaalla. 

Vasikoista ihmisiin tarttuva alkueläimen aiheuttama kryptosporidioosi on yleistynyt Suomen tiloilla karjakoon kasvaessa ja kasvatusmenetelmien muuttuessa. Ihmiselle tauti voi olla vaarallinen ja levitä ihmisten välillä. Se on aiheuttanut epidemioita maailmalla aiemmin. Tautia torjutaan nyt neuvomalla kasvattajia parantamaan hygieniaa.  

Pohjanmaalla kasvanut Kivi tuntee elämän maaseudulla ja ymmärtää tuottajienkin näkökulmaa. ”Ihmiset ovat tehneet vuosikymmeniä töitä tietyllä tavalla, ja heitä on siksi arvostettu. Nyt kun tuotantotapojen täytyy muuttua tai jopa bisnes kokonaan lopettaa, heitä pitää tukea. Jos ihmiset eivät saa tukea muutokseen, he takertuvat vanhaan.”

Kivi kaipaa politiikkaan psykologista ymmärrystä: ”Oman ajatusmaailmansa muuttaminen on vaikeaa. On ymmärrettävää, että jos on vuosikymmeniä uskonut, että oma elämäntapa on hyvä ja oikea, ei halua uskoa, että se olisikin paha ja haitallinen. Ihmisiä pitäisi tukea hyväksymään tosiasiat elämäntavastaan ilman ajatusta, että olisi paha ihminen.”

Kiven oma maailmankuva on muuttunut. Kymmenen vuotta sitten hän äänesti perussuomalaisia.  ”Puolueen rasismi ei ollut silloin yhtä avointa kuin nykyään. Viestintä muistutti kulttien viestintää: asiat, joita on vaikeampi hyväksyä, oli piilotettu ja niitä vastaan oli rakennettu valmiita vastaväitteitä”, hän pohtii nyt.

Kivi oli muuttanut pienemmästä kaupungista suurempaan ja tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Äärioikeiston viesti ”et ole väärässä paikassa, maailma on pilalla” tuntui lohdulliselta. 

Myös reteys ja huumori vetosivat: ”Vähitellen mukaan tuli kapinaa, rajut mielipiteet tuntuivat rohkeilta. Oli hienoa järkyttää ja päästä ihon alle.” 

Kun avoin rasismi, kuten natsien kanssa poseeraaminen, nousivat esiin, hän lähti liikkeestä. ”Olihan se rankkaa myöntää, että olin väärässä ja tuli mokattua.”

”Olihan se rankkaa myöntää, että olin väärässä ja tuli mokattua.”

Kiven maailmankuva oli alkanut muuttua jo aiemmin. ”Kun totuin asumaan isommassa kaupungissa, matkailin ja tapasin ihmisiä erilaisista taustoista, vanha tapa katsoa maailmaa jäi ahtaaksi.”

Kiveä auttoi, että hänellä oli ympärillään ihmisiä, joihin hän luotti ja jotka kyseenalaistivat hänen maailmankuvaansa eivätkä hylänneet ihmisenä. Myös kaltaiselleen ”masennukseen taipuvalle introvertille” hän pitää monipuolista ihmisverkostoa ja valmiutta tutustua ihmisiin tärkeänä maailmankuvan avartamiselle ja mielenterveydelle. 

Pandemian aikaan ei voi matkailla ja on hankala tavata ihmisiä. Moni tuntee olonsa ulkopuoliseksi. 

”Tekisi mieli sanoa, että menkää terapiaan, hakekaa ammattiapua, koska yksin voi eksyä vielä pahemmin. Mutta eihän se ole niin helppoa, kun mielenterveyspalveluja on vaikea saada.”

Kivi haastaa rehelliseen itsetutkiskeluun: ”Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse syyllistää muita. Mieti ihan oikeasti, johtuuko paha olosi jostain toisesta ihmisryhmästä, esimerkiksi maahanmuuttajista, vai jostain asiasta omassa elämässäsi, jonka kanssa et ole sinut? Koska käytännössä aina jälkimmäisestä. Eikä siihen auta politiikka, vaan omien kokemusten työstäminen yleensä ammattilaisen kanssa.”

Kuvitettuja symboleita, esimerkiksi tähti, puu, kyyhkynen, sydän.

Raflaavilla mielipiteillä provosoinnista Kivi ei ole luopunut. Nykyisin kritiikin kärki osuu ilmastokeskustelujen kipupisteisiin. Hän seuraa paljon erilaisia väittelyjä, tuntee eri tavoin ajattelevien mielipiteet, ja tökkii niitä luovasti. Hyvä provo on odottamaton ja epämukava, mutta perusteltu ajatus.  

”Olen – näkökulmasta riippuen – typerä tai peloton”, hän kuittaa. Palautetta tulee, myös haukkuja ja uhkauksia. Päästäkseen niistä irti hän sulkee netin ja lähtee linturetkelle tai meditoi.

Erityisen riemukkaasti hän muistelee provoa, jossa vertasi lihan tehotuotannon haittoja huumekaupan haittoihin. Miksi toinen ala on laillinen ja toinen ei? 

”Tottakai se herätti ärtymystä ruuantuottajien keskuudessa!”, hän naurahtaa. 

Kivi ymmärtää tuottajien asemaa. ”He tekevät pitkää päivää ja kovaa työtä ruokkiakseen ihmisiä. Pointtina ei ollut sanoa, että ‘olette pahoja ihmisiä’, vaan herättää miettimään miten eri tavoin asioihin moraalisesti suhtaudutaan.”

Hyvä provo on odottamaton ja epämukava, mutta perusteltu ajatus.  

Aktivisti Kivi on alkanut ottaa käyttöön myös muunlaisia viestinnän keinoja. Maailman muuttamiseen tarvitaan kritiikin rinnalla empatiaa. 

”Henkinen muutos on kaikkein suurin tarvittava muutos. Tiede tarjoaa meille parhaat välineet toimia maailmassa. Kun se, mitä tieteen perusteella pitäisi tehdä, ei olekaan kivaa, ei haluta uskoa tiedettä. Sen sijaan pitäisi miettiä, miten se, mitä pitää tehdä, voidaan tehdä mahdollisimman mukavasti.”

Muutoksen aikaansaaminen on vaikeaa, koska nykyiseen hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan tavaroiden ja palvelujen tehotuotantoon on sijoitettu paljon rahaa – ja se tuottaa paljon rahaa. 

”Talous on abstrakti järjestelmä. Sen toiminnan ehdoista voitaisiin neuvotella ja sen lakeja muuttaa. Luonnon kanssa ei voi neuvotella eikä luonnonlakeja muuttaa. Jos elinympäristö tuhoutuu, ihminenkin tuhoutuu”, Kivi muistuttaa.  Planeetan elinkelpoisuuden säilyttäminen pitäisi olla kaiken politiikan lähtökohtana ja siihen pyrkiä erilaisin keinoin yhtä aikaa. Tästä Kivi vaatii myös median kantavan vastuuta: ”Nyt annetaan ihan liikaa tilaa ilmastodenialisteille, valtapolitiikalle ja konfliktien lietsomiselle.”

Kivi kritisoi identiteettipolitiikkaa usein somepäivityksissään. ”Se on koko poliittista kenttää riivaava ongelma. Kun päätöksiä tekee joku, johon voi samaistua, huonoja päätöksiä ei haluta kritisoida, ja haittoja aiheuttava toiminta jatkuu.” 

Tänä keväänä Kiveä ovat kaivanneet kuntapolitiikkaan niin vasemmisto kuin vihreätkin.  ”En halua olla poliitikko, enkä tarvitse lisää töitä. Haluan olla perheen kanssa, luonnossa ja tehdä luovaa työtä.” Lisäksi hän haluaa edelleen puhua suoraan ja tarvittaessa ärsyttää.  ”En voisi politiikassa olla tällainen törkyturpa. Poliitikon pitäisi puhua siistimmin ja toimia strategisemmin, ei saisi ärsyttää ihmisiä, joiden tukea tarvitsee. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka tällaiseen kykenevät ja jaksavat tehdä kompromisseja.” 

Kivi pohtii ilmastokriisiä myös evoluution kautta: ”Ympäristön ohella kyse on koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, olemmeko riittävän sopeutuva laji selviytymään? Evoluutio on valmistanut meitä säilymään hengissä välittömistä vaaratilanteista, lisääntymään ja huolehtimaan lähipiirimme, oman laumamme, selviytymisestä. Lajin, sivilisaation ja ekosysteemin selviytyminen ovat liian isoja keloja apinalle, etenkin kun tekojen seuraukset eivät monimutkaisessa järjestelmässä heti näy. Ihmisen pitää nähdä, jotta uskoo.”

Kivi on nähnyt muutoksen omassa ympäristössään. Hän aloitti lapsuuden harrastuksensa, lintujen tarkkailun uudelleen viisi vuotta sitten. Luontokato tuli pian selväksi. ”Lapsuudesta tuttuja lintuja, kuten riekkoja ja hömötiaisia, ei juuri enää näe. Viime viikolla näin yhden hömötiaisen, aiemmin yleisen linnun, kun tiesin missä sen reviiri on. Kalajoella havaitsin viime vuonna kolme pikkusirriä, kun lapsuudessani kahden tuhannen parvet olivat yleisiä.”

Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa etenkin pohjoisten lintulajien elämää. Talvet ovat lyhyempiä ja lämpimämpiä. Valkoiset riekot jäävät petojen saaliiksi, kun lumettomassa maassa suojaväristä tulee huomioväri. 

Maaliskuussa 2021 julkaistun BirdLife Suomen Linnuston tila -raportin mukaan yhä useampi lintulaji on uhanalainen. Syitä siihen ovat vesistöjen tilan heikkeneminen, maa- ja metsätalous sekä ilmastonmuutos.  Luonnossa muutokset tapahtuvat ketjuina. Hyönteiskato on suurinta tehomaatalouden alueilla, ja hyönteisten merkittävä väheneminen vähentää niitä syövien lintujen määrää.

Luonnossa liikkuminen tuottaa edelleen elämyksiä, vaikka onkin katkeransuloista: ”Tiedänpä miksi tätä taistelua käydään! Kaikki ei ole vielä menetetty.” 

Lintujen tarkkailu on Kivelle tärkeä harrastus. Luonnossa liikkuminen tuottaa edelleen elämyksiä, vaikka onkin katkeransuloista: ”Tiedänpä miksi tätä taistelua käydään! Kaikki ei ole vielä menetetty.” 

Jos muutos suunnitellaan hyvin, elintason laskua voi helpottaa elämänlaadun paraneminen. Kivi on testannut tätä omassa elämässään. Hän on laskenut hiilijalanjälkensä alle puoleen suomalaisten keskiarvosta eli noin kolmeen tonniin hiilidioksidiekvivalenttiin vuodessa. Hiilijalanjäljen laskemiseen löytyy ohjeita esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-verkkosivulta

Valinnat ovat tuoneet elämään uudenlaista hyvinvointia.  ”Elän ihan tavallista, mukavaa elämää. Syön kasvisruokaa ja kärsin närästyksestä harvemmin kuin ennen. Lomamatkailen kotimaassa. En enää shoppaile huvikseni tekniikkaa.” 

Ekologiset valinnat näkyvät myös töissä. Matkat Oulusta Helsinkiin, silloin kun niitä on, sujuvat junalla entisen lentämisen sijaan. ”Se on kalliimpaa, mutta ehtii pysähtyä ja levätä, katsella maisemia ja tarvittaessa tehdä töitäkin.” 

Kivi ei myöskään keikkaile enää ruotsinlaivoilla, koska ”kelluvat kulutushotellit maailman likaisimmalla merellä ovat aivan järjetöntä saastuttamista!”

Hän ei kuitenkaan pidä itseään minään ekologisuuden pyhimyksenä. ”En aina jaksa arjessa välttää kaikkia epäeettisiä tuotteita, koska se on hyvin vaikeaa ja työlästä”, hän myöntää. Silti hän yleensä tarkistaa sisältääkö tuote esimerkiksi palmuöljyä, jota saadaan sademetsien tilalle raivatuilta pelloilta. 

Kivi uskoo muutokseen. Ihmiskunnalla on vielä aikaa muuttaa kehityksen suunta. Jotta muutoksen taakse saataisiin koko poliittinen kenttä, sitä pitää ajatella erilaisista lähtökohdista. Mitä se tarjoaa ihmisille, joilla on erilaisia arvoja? 

”Oikeistoa motivoi talous, annetaan heille sitä. Jos vihreää siirtymää ei tehdä, seuraa vuosikymmeniä kestävä syvä lama.” 

Oppia tulevaan voi hakea myös menneestä: ”Ajatellaan isovanhempiemme elämää sodanjälkeisessä Suomessa. Silloin oli köyhempää, mutta olivatko heillä asiat niin kamalan kurjasti?”

Yksilön muutoksista voisi tulla elämäntapa, joka antaa merkitystä elämään. ”Jokainen voi olla oman elämänsä sankari. Ekologiseen elämäntapaan pyrkiminen voi olla mukavaa projektitekemistä, se sopii loistavasti hyvinvointibuumin jatkeeksi. Voisi olla vastaavasti ilmastonmuutosvalmentajia, niin kuin nyt on personal trainereita”, Kivi visioi.

Kommentoi Facebookissa