Kansanäänestys järjestettiin vasta jo tehtyjen päätösten jälkeen – Venäjän uusi perustuslakinsa läpi ennätysajassa

Neuvostoliiton aikana vaalit olivat suorastaan juhlallinen seremonia. Äänestys tapahtui kaupunkien ja kylien hienoimmissa rakennuksissa, joita koristivat hallinnon symbolit ja kuvat sekä punaiset viirit. Äänestäjät, suoritettuaan äänestyksen, pääsivät ruokalaan, josta sai ostaa harvinaisia herkkuja: parempaa olutta, savumakkaravoileipiä ja joskus jopa punaista mätiä. Miliisit sovittelivat paikan päällä riidat siitä, kuinka paljon yksittäinen kansalainen sai ostaa näitä luksustuotteita. Oman ehdokkaan valinta ei tuottanut vaikeuksia, sillä oli vain yksi vaihtoehto. Tiedossa oli etukäteen, että tuo kandidaatti saa hiukan yli 90 prosenttia äänistä.

Vaalien alla ikävä yksityiskohta oli niin kutsuttujen ”agitaattoreiden” sinnikäs työskentely. Agitaattorit kulkivat äänestyspäivänä asunnosta toiseen tiedustelemassa, joko kaikki äänestysikäiset kansalaiset olivat äänestäneet. Riesalta välttyi helposti, kun ei avannut ovea.

Gorbatšovin perestroika muutti juurta jaksain koko äänestysproseduurin. Äänestäjälle tarjottavien ehdokasvaihtoehtojen määrä kasvoi yhdestä muutamaan. Jokaisella ehdokkaalla oli oma vaaliohjelmansa, josta muistuttivat vaalimainoksia pullollaan olevat postilaatikot ja katukuvassa näkyvät vaalitapahtumat. Muutos löysi tiensä äänestäjien sydämiin. Herkkuruoat katosivat äänestyspaikoilta, mutta siitä huolimatta jonot uurnille kasvoivat. Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että ketä tahansa äänestät, lähes aina voittaja oli selvillä jo ennen vaaleja. Useimmiten hän oli vallalla olevan hallituksen edustaja.

Vladimir Putinin valtaannousun jälkeen yhteiskunta jakautui uudestaan ”meihin” (kansa) ja ”teihin” (valta), aivan kuin neuvostoaikana. Moninainen ja hienostunut huijausverkosto piti tilanteen muuttumattomana.

Kunnallisissa ja aluehallinnollisissa instituutioissa työskentelevät pakotettiin äänestämään johtajistolle mieluista ehdokasta ja raportoimaan äänestämisestä älypuhelimella otetun kuvan avulla. Kekseliäimmät lavastivat kuvan liimaamalla syljellään langanpätkän ruutuun, joka edusti vaadittua ehdokasta. Kuvan ottamisen jälkeen he poistivat langan ja rastittivat ruudun ehdokkaalle, joka todellisuudessa oli mieleinen.

Valokuvat äänestyspaikoista roskalaatikoiden päällä, auton takakontissa, leikkipuistoissa ja puupölkyillä täyttivät internetin.

Vaali-ilmiöksi muodostuivat myös niin sanotut ”karusellit”. Sana tarkoitti ihmisryhmiä, jotka saivat luvan äänestää muulla kuin sillä alueella, johon olivat virallisesti rekisteröityneet. Heidät istutettiin busseihin ja kuljetettiin moneen kertaan äänestyspaikalta toiselle äänestämään vallalla olevan puolueen ehdokkaita.

Tavallisesti myös itse vaalilautakunta teki vilppiä. He täyttivät itse kasoittain äänestyslipukkeita ja latoivat niitä uurniin. Riippumattomien vaalitarkkailijoiden poistaminen äänestyspaikalta ja jopa pidätykset mahdollistivat vilpin, eivätkä kaikista ilmiselvimmätkään huijarit joutuneet vaalivilpistä minkäänlaiseen vastuuseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Viime vuosina vaalit ovat olleet tylsän ennakoitavia ja niiden kiinnostavuus kansalaisten keskuudessa on laskenut huomattavasti. Kansanedustajien, kaupunginjohtajien ja presidentin vaalit ovat muuttuneet tavanomaiseksi huijareiden piirileikiksi.

Vain perustuslaki oli säilynyt vuodesta 1993 koskemattomana, muutamia yksittäisiä muutoksia lukuunottamatta, joista ei ole järjestetty kansanäänestyksiä. Kunnes yhtäkkiä vuoden 2020 alussa presidentti Vladimir Putin ehdotti yli 200 muutosta perustuslakiin. Ja sittemmin  presidentti keksi maaliskuun alussa vielä toisen muutospaketin.

Uusien perustuslaillisten oikeuksien luettelosta tuli kirjava. Vanhan perustuslain sekaan lisättiin muun muassa kohta eläinten vastuullisesta kohtelusta, kunnioituksesta niitä edeltäviä sukupolvia kohtaan, jotka lahjoittivat meille ideaalimme ja uskon Jumalaan, sekä se, että historiallista totuutta on varjeltava, eikä isänmaan puolustajien suurten urotekojen halveeraamista hyväksytä.

Uudessa perustuslaissa on myös monia juridisia ristiriitoja. Siihen lisättiin maininta perheestä ”miehen ja naisen välisenä liittona”. Venäjällä 60 prosenttia avioliitoista päättyy eroon ja kolmasosa kaikista perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Yksinhuoltajaäitejä on noin viisi miljoonaa ja yksinhuoltajaisiä noin 600 000. He jäävät siis lapsineen perhemääritelmän ulkopuolelle.

Kummastusta kansan keskuudessa aiheuttivat ennen kaikkea omituiset ristiriitaisuudet: Jumala päätyi perustuslakiin, jossa kerrotaan Venäjän olevan sekulaari valtio.

Tereškova ehti hädin tuskin laskeutua puhujanpöntöstä, kun duuman saliin ilmestyi siellä harvoin nähty presidentti Putin.

Tätä soppaa ei keitetty sattumalta. Se selvisi lopullisesti, kun tuli ilmi, että äänestyksessä yhdellä lipukkeella äänestetään yhtä aikaa kaikista perustuslain muutoksista, ei siis yksittäisistä muutoksista erikseen. Koko uudistuspaketti tulisi voimaan, jos äänestysprosentti olisi ainakin 50, ja jos vähintään 50 pronsenttia äänestäjistä äänestäisi perustuslakiuudistuksen puolesta.

Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Ella Pamfilova selitti asiaa toimittajille tiedotustilaisuudessa:

”Kuvitelkaa, jos uudistuksia olisi yksi, kaksi, no maksimissaan kolme tai neljä, niin ne voitaisiin mahduttaa yhdelle äänestyslipulle. Mutta kun on kyseessä näin suuri paketti muutoksia, se olisi teknisesti täysin järjetöntä. Ei se olisi enää äänestyslippu, vaan kokonainen kirja.”

Yksinkertaisempaa selitystä kaipaaville hän vertasi perustuslakiuudistuksia lounastarjoukseen:

”Ette pidä rosollista, mutta tykkäätte borssista ja kotleteista. Silloin teidän on tehtävä päätös: ei, kieltäydyn koko lounaasta siksi, koska en pidä alkusalaatista, tai otan lounaan, josta jätän rosollin syömättä, mutta borssin ja kotletit saan joka tapauksessa.”

Kotletin ja rosollin valintaprosessin keskusvaalilautakunnan johtaja nimesi ”yleisvenäläiseksi äänestykseksi”. Menoa ei haitannut vaikka kyseistä nimikettä kantavaa proseduuria ei ole mainittu ainoassakaan Venäjän laissa.

Todellinen syy lounaspaketin valmisteluun selvisi maaliskuussa 2020, kun kansanedustaja Valentina Tereškova ehdotti duumassa eli parlamentissa, että presidentin valtakausien rajoittamisesta luovuttaisiin. Entinen kutoja ja ensimmäinen naiskosmonautti Valentina Tereškova on vuodesta 1966 ollut kansanedustajana kaikkien neuvostoliittolaisten ja venäläisten hallintojen aikana. Häntä ei siis turhaan valittu sanansaattajan tehtävään.

Tereškova ehti hädin tuskin laskeutua puhujanpöntöstä, kun duuman saliin ilmestyi siellä harvoin nähty presidentti Putin. Muutamaa paperiarkkia vilkuillen hän ilmoitti, että on myöntyväinen tällaiseen odottamattomaan ehdotukseen ja suostuu asettumaan uudelleen ehdolle.

Äänestyksen kanssa ei hidasteltu, vaan se päätettiin järjestää jo 22. huhtikuuta 2020 Vladimir Leninin 150-vuotispäivänä. Koronapandemia muutti suunnitelmat, ja yleisvenäläisen äänestyksen päivämäärää jouduttiin siirtämään. Äänestystä odotellessa Venäjän liittokokous ja duuma kuitenkin hyväksyivät uudistuspaketin ja uusi perustuslaki ilmestyi painettuna kirjakauppojen hyllyille kansalta kysymättä.

Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Pamfilova ilmoitti juhlallisesti, että perustuslakiuudistus on jo hyväksytty ilman minkäänlaista äänestystä:

”Tämä lakihan on jo hyväksytty. Nämä uudistukset on jo hyväksytty. Prosessi itsessään on jo legitiimi. Voimme vain suhtautua suurella kunnioituksella siihen (pieni tauko), että presidentti ei jätä asiaa tähän, vaan hänellä on poliittinen tahto ja halu kuulla kansan mielipide (tahaton naurahdus) siitä huolimatta, että se ei ole nykyisen perustuslain mukaan välttämätöntä. Siis ylimääräisenä. Tämä on avainasia. Hän halusi niin, ja se herättää suurta kunnioitusta!”

Toisin sanoen: Maassa riehui koronaepidemia, kaduilla sakotettiin maskittomuudesta, lähes kaikki yksityiset ja valtiolliset tehtaat olivat keskeyttäneet toimintansa (ilman kompensaatiota työntekijöille) ja perustuslakiuudistukset on hyväksytty, mutta kaikesta huolimatta  ”hänellä [presidentillä] on poliittinen tahto ja halu kuulla kansan mielipide”.

Alueellisille johtajille annettiin tehtäväksi keinolla millä hyvänsä saada vähintään 70 prosentta äänioikeutetuista äänestämään. Virkamiehiä varoitettiin tiukasti seurauksista, jos tavoite ei toteutuisi. Alettiin käyttää kepin lisäksi porkkanaa: joillekin äänestyspaikoille järjestettiin ruokaloita niin kuin ennen vanhaan, toisissa pidettiin konsertteja ja yhdellä äänestyspaikalla jopa lottoarvonta, jossa päävoittona oli asunto. Ylläty yllätys, sen voitti kyseisen vaalilautakunnan puheenjohtaja.

”Yleisvenäläinen äänestys” kesti kokonaisen viikon. Mielipiteen ilmaisu tapahtui äänestypaikoilla ja kotona. Äänestyksen piti onnistua myös kahden sähköisen äänestysportaalin kautta, mutta molemmat osoittautuivat toimintakyvyttömiksi. Vaalivirkailijat pystyi tarvittaessa myös kutsumaan kotiin puhelimitse.

Oudoin ilmiö oli niin kutsuttu ”äänestys pihapiireissä”. Valokuvat äänestyspaikoista roskalaatikoiden päällä, auton takakontissa, leikkipuistoissa ja puupölkyillä täyttivät internetin.

Kaikki tämä siis sen jälkeen, kun perustuslain muutokset oli jo hyväksytty.

Toisaalta edellinenkin, vuoden 1993 perustuslaki toimi juuri niin kuin valtaapitävät halusivat sen toimivan  – vankilat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet perustuslaillista oikeuttaan sanan- ja kokoontumisvapauteen.

Perustuslaki muuttuu, mutta Putin on ikuinen.

Kirjoittaja on viipurilainen toimittaja.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 31.8.2020