Tervetuloa Spektaakkeliakatemiaan, jossa näyttelytila toimii opetustilana. Akatemiassa käsitellään vastamainoksia ja niihin liittyviä kysymyksiä (vasta)mainokuvaston ympäröimänä.
Vastamainokset ovat kokeellista kuvajournalismia, aktivismia ja taidetta, sekä mainioita työkaluja mediakasvatukseen ja monien kulutusyhteiskunnan ytimeen kuuluvien kysymysten käsittelyyn. Ne ovatkin vakiinnuttaneet paikkansa osana perusopetusta eri asteilla. Spektaakkeliakatemia on uudenlainen tapa yhdistää taide ja opetus.
Avantgardistinen taiteilijaryhmä Kansainväliset situationistit julisti 1960-luvulla meidän elävän yhteiskunnassa, jossa spektaakkeli muodostaa kapitalismin järjestyksen ja sen kiiltävän pinnan. Mainokset ovat yksi tämän spektaakkelin ilmenemismuodoista ja määrittävät pitkälle sen kuinka elämme, mitä kulutamme ja miltä näytämme. Mainokset eivät kerro meille pelkästään sitä, miten meidän tulee kuluttaa, vaan ne myös ohjaavat sitä, kuinka ajattelemme. Tästä huolimatta analyyttinen katse usein ohittaa mainokset.
Spektaakkeliyhteiskunta tarvitsee siis vastaspektaakkelia. Vastamainokset voivat olla yksi tämän vastaspektaakkelin muodoista.
Kaupunkitila pyhitetään kaupallisuudelle. Julkinen tila muuttuu vähä vähältä puolijulkiseksi tilaksi – kauppakeskuksiksi, joita hallinnoivat yritykset, ja jossa kansalaiset ovat kuluttajia tai poistuvat paikalta. Katukuvaa koristavien valotaulujen ohella mainokset täyttävät perinteisen ja sosiaalisen median, elokuvat ja sarjat sekä musiikin ja ihmisten väliset viestintäkanavat. Yritysten lisäksi poliittiset puolueet ovat valinneet mainonnan tavakseen kommunikoida kansalaisille.
Kehityskulkua voi perustellusti kritisoida ja tämän voi tehdä esimerkiksi kääntämällä mainosviestien merkitykset päälaelleen.
Demokratia tarvitsee valistuneita kansalaisia. Meidän kuluttajakansalaisten pitääkin nähdä kiiltävää pintaa syvemmälle ja tunnistaa yhteiskuntamme ongelmakohdat. Vastamainokset ovat hyvä työkalu hahmottaa yhteiskunnan usein näkymättömiin jääviä valtarakenteita ja tuotteiden sekä palvelujen tuottamiseen liittyviä ongelmia, joita kauppiaat ja tuottajat eivät itse välitä meille kertoa.
Läpeensä kaupallistuneessa yhteiskunnassa mainosten välityksellä viestitään lähes kaikesta mahdollisesta elämän piiriin kuuluvasta. Siksipä myös vastamainoksissa voidaan käsitellä kaikkea mahdollista inhimillisen elämän piiriin kuuluvaa. Spektaakkeliakatemissa osansa huomiosta saavat finanssikriisi, sukupuoliroolit, ihmisoikeudet ja alkuperäiskansojen asema yhteiskunnassa. Niissä puidaan myös ilmastonmuutosta, demokratian kriisiä, kolonialismia, eläinoikeuksia ja ihmisten suhdetta planeettamme muihin eläinlajeihin.
Vastamainos on kuin huvipuiston hassu peili, joka näyttää juuri sen, mitä peilin edessä on, mutta samalla vääristää näkymän odottamattomalla tavoilla. Kuvajainen on liioiteltu ja vääristynyt, samalla vakava ja ilakoiva. Teokset ovat kuitenkin lähtökohdiltaan valheellisia: mainoksen näköinen kuva ei myy mitään. Toisaalta, teosten absurdeiltakin tuntuvat väitteet ovat kaikki totta. Vastamainoksen logiikka mukaileekin Scarface-elokuvan Tony Montanan julistusta: ”I always tell the truth. Even when I lie.”
Spektaakkeliakatemia ei lähtökohtaisesti tarjoa valmiita vastauksia, totuuksia tai ohjeita. Akatemia esittää tärkeitä kysymyksiä ja herättää meidät vaatimaan parempaa huomista. Ongelman korjaaminen alkaa aina siitä, että ongelma tunnistetaan. Tähän me olemme erikoistuneita Spektaakkeliakatemiassa.
Kirjoittaja on Spektaakkeliakatemian ja vastamainoksia tuottavan Häiriköt-päämajan pääjohtaja. Internetin tietoverkkojen lisäksi Spektaakkeliakatemia materialisoituu seuraavan kerran syyskuussa Jyväskylän yliopistolla ja lokakuussa Helsingin kulttuurikeskus Stoassa.