Oikeistopopulismiin kyllästyneiden Silakkaliike avaa vastarinnan koko kansalle

Joulukuussa syntynyt Silakkaliike haluaa koota oikeistopopulismiin kyllästyneet kansalaiset yhteen. Pyrkimyksenä on massaliike, joka yhdistää osallistujat pienimpien yhteisten tekijöiden periaatteella. Liikettä yhdistää muun muassa sitoutuminen jokaista koskeviin ihmisoikeuksiin. Silakkaliikkeen ohjelma onkin lyhyt ja suuripiirteinen, teemaattisten tekijöiden lisäksi se perustuu tunteisiin ja mielikuviin. Onko tämänlainen antipopulismi sittenkin yksi populismin laji?

Liike on vasta nuori ja se syntyi vastareaktiona al-Holin pakolaisleiristä Suomeen kotiutettujen orpolasten vainoamiselle. Esikuvana on Italian Bolognassa viime marraskuussa perustettu Sardiiniliike, joka on kerännyt kymmeniä tuhansia joukkomielenosoituksiin Matteo Salvinin oikeistopopulistista Lega-puoluetta vastaan.

Suomessa on jo nähty oikeistopopulisismin vastaista katuliikehdintää viimeistään vapusta 2011. Tuolloin vastareaktiona oikeistopopulistien vaalimenestykselle Helsingin vappumarssille osallistui suurin joukko ihmisiä vuosikymmeniin. Kesällä 2015 puolestaan Meillä on unelma -mielenosoitus keräsi arviolta 15 000 osallistujaa monikulttuurisen ja avoimen Suomen puolesta. Mielenosoitus oli vastareaktio kansanedustaja Olli Immosen (ps.) Facebook-päivitykseen. Saman vuoden syksynä antirasistinen aktivismi jalkautui vastustamaan oikeistopopulistista katujen äärioikeistoa, kun ihmiset kerääntyivät Rajat kiinni -liikkeen, Soldiers of Odinin, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ja itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssin vastamielenosoituksiin.

Vaikka katujen äärioikeisto on jo nyt pääosin tuhonnut itse itsensä heikolla johtajuudella ja yhteistyökyvyttömyydellä, niin myös vastamielenosoituksilla on ollut merkitystä. Rajat kiinni -liikkeestä ja lukuisista siitä syntyneistä ryhmistä ei enää ole juuri mitään jäljellä, ja 612-soihtumarssin osanottajamäärä on jatkuvasti laskenut vuoden 2017 huipun jälkeen.

Fatima Verwijnen (keskellä) ei ole aktivismin parissa ensimmäistä kertaa, mutta uskoo että isolla kansalaisliikkeellä on mahdollisuus koota tarpeeksi vastavoimaa rasismille ja oikeistopopulismille.

Rasistisen katuliikkeen alamäki ei kuitenkaan ole vaikuttanut oikeistopopulistien gallup-suosioon. Toisin sanoen entistä laajemmalla rasismin vastaisella toiminnalla on paikkansa, mutta onnistuuko Silakkaliike patoamaan oikeistopopulismia ja kääntämään politiikan suuntaa?

Markkinointikonsultti Fatima Verwijnen osallistui Silakkaliikkeeseen, koska hänen mielestään nousevaa oikeistopopulismia ja rasismia vastaan tarvitaan isoja kansalaisliikkeitä. Oman sivustonsa mukaan silakkaliike ”puolustaa jakamattomia ihmisoikeuksia ja lasten oikeuksia, syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta, sekä tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa. Silakkaliike vastustaa kategorisesti äärioikeistolaisuutta, fasismia, rasismia sekä ilmastodenialismia – riippumatta siitä, missä osassa yhteiskuntaa tai puoluekarttaa näitä ilmiöitä esiintyy.”

Fasismia Silakkaliike ilmoittaa vastustavansa yksiselitteisesti. Silakkaliike tekee tässä poikkeuksen, kun yleensä suomalaiset järjestöt puhuvat mieluummin rasismin vastustamisesta, koska fasismi ja antifasismi koetaan poliittisesti värittyneiksi termeiksi. Mutta keitä ovat ne fasistit, joita Suomessa pitäisi vastustaa?

Verwijnenin mielestä liike haluaa antaa ihmisille mahdollisuuden muuttua, jonka takia se ei halua nimetä mitään tiettyä vastustettavaa puoluetta. Lisäksi tarkoitus on tavoittaa ihmisiä, joita yksittäisen puolueen vastustaminen ei kiinnosta. Tältä osin Silakkaliikkeen painotukset eroavat jonkin verran Italian Sardiiniliikkeen painotuksista, koska Italian liike on nimenomaan ottanut suoremmin kantaa Salvinin puoluetta vastaan. Sardiinit ovat myös vaatineet hänen antamansa maahanmuuttoa vaikeuttavan asetuksen kumoamista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Sekä silakat että sardiinit haluavat parantaa poliittisen keskustelun tasoa ja vähentää vihaista poliittista keskustelua. Jotkut ihmiset ovat kokeneet rasismin ja fasismin vastaisen Silakkaliikkeen kohdistuvan juuri heitä vastaan, mutta Verwijnenin mukaan tällöin syypää löytyy peilistä.

Verwijnen kuvaa silakkaliikettä ”kevyeksi aktivismiksi”, jonka päämäärä on normalisoida aktivismia sekä osoittaa että tässä ajassa tarvitaan kaikkien panosta. Silakkaliike pyrkii tavoittamaan myös ihmisiä, joilla ei välttämättä ole aikaisempaa kokemusta antirasistisesta aktivismista, ja siten tukemaan kaikkea rasismin vastaista toimintaa.

Suhteesta vaaleihin ei Silakkaliikkeessä ole vielä keskusteltu, mutta Italiassa Sardiiniliike on kampanjoinut vaalien alla oikeistopopulisteja vastaan. Verwijnen toivoo, että liike vähintään pystyisi lisäämään ihmisten tietoisuutta, jotta seuraavissa vaaleissa äänestäessä ihmisillä olisi enemmän tietoa vaihtoehdoista. Hän toivoo, ettei Silakkaliike muodostuisi vain hyvän mielen selkääntaputtelukerhoksi, vaan että se pystysi konkretisoimaan rasismin ongelmia ja tuomaan niitä laajempaan keskusteluun.

Mutta voiko politiikkaa tehdä osallistumatta vaaleihin? Tampereen yliopiston politiikantutkijan, Politiikasta-lehden päätoimittaja Mikko Poutasen mielestä Suomen poliittinen järjestelmä on rakennettu niin, että vaikuttaminen puoluepolitiikan ulkopuolella on hankalaa. Poutanen kuitenkin uskoo, että Silakkaliikkeellä on mahdollisuus muuttaa poliittisen toiminnan kulttuuria, jos esimerkiksi joku olemassaoleva puolue haluaa liikkua lähemmäksi liikettä ja sen ajatuksia.

Silakkaliikkeen kokouksiin voi osallistua ja liikkeeseen liittyä kuka tahansa. Verwijnenin mielestä järjestäytymistapa on tähän mennessä toiminut: kaikki mitä on haluttu tehdä, on myös toteutunut. Liikkeen ensimmäinen mielenosoitus Helsingin kansalaistorilla keräsi helmikuun alussa noin tuhat osanottajaa, ja seuraava mielenosoitus on jo suunnitteilla. Silakkaliike on lisäksi järjestänyt muun muassa työpajan antirasismin alkeista ja vihapuheen estämisestä sosiaalisessa mediassa. Työpajojen järjestämistä jatketaan ja lisäksi pyritään tuottamaan sisältöjä liikkeen medioihin.

Silakkaliikkeen Facebook-ryhmä on paisunut nopeasti valtaisaksi, jäseniä on juttua kirjoitettaessa jo noin 30 000. Verwijnenin mielestä Facebook on toistaiseksi hyvä keskustelualusta, siitä huolimatta, että vapaaehtoisvoimin pyöritettävissä isoissa ryhmissä tulee aina olemaan ongelmia ja mokia.

Populistinen liike voi olla luonteeltaan myös demokraattisia arvoja puolustava.


Mutta tarvitseeko populismi
 vastavoimakseen populismia? Verwijnenin mielestä ei. Silakkaliike on antipopulistinen, koska sen tarkoitus on lisätä mediakriittisyyttä, medianlukutaitoa ja tiedemyönteisyyttä. Toisaalta hän myöntää, että kaikkia tunteisiin vetoavia liikkeitä on mahdollista kutsua populistisiksi. Joka tapauksessa Suomessa on tarve edistää keskusteluilmapiiriä, jossa faktapohjaiselle argumentaatiolle on tilaa.

Mikko Poutanen on puolestaan sitä mieltä, että Silakkaliikke ei ole antipopulistinen, koska tällöin oletettaisiin, että populismia on ainoastaan oikealla. Silakkaliike onkin hänen mielestään nimenomaan populistinen liike, koska se haluaa edustaa kansan tahtoa, joka ei toteudu nykyisen edustusjärjestelmän puitteissa. Populismiin viittaa myös pyrkimys viestiä yksinkertaisesti ja vetoavasti.

Poutasen mielestä Suomesta on puuttunut vasemmistopopulistinen liike ja se on ollut ongelma. Tämän takia koko käsite on nähty vain negatiivisesti latautuneena sanana, vaikka populistinen liike voi olla luonteeltaan myös demokraattisia arvoja puolustava. Niinpä antipopulismia on hänen mukaansa pikemminkin teknokraattinen asiantuntijahallinto. Populismin ideana on puolestaan perusteltujen äänien saaminen kuuluviin. Poutasen mielestä on mahdollista, että Silakkaliike saattaa muuttua antipopulistiseksi, mikäli se alkaa voimakkaasti kontrolloida puhetapaansa ja keskustelua.

Tukea verkossa ja tapaamisia kasvokkain

Silakkaliike kannustaa arjen aktivismiin.

Silakkaliike järjestäytyi helmikuun loppupuolella yhdistykseksi helpottaakseen varainkeruuta ja estääkseen nimensä käytön päämääriensä vastaisiin tarkoituksiin. Puheenjohtaja Katriina Vallin mukaan liikkeen tavoitteena on tarjota välineitä arjessa vaikuttamiseen.

”Haluamme rohkaista hiljaisia ottamaan kantaa omassa ympäristössään, oli se sitten netissä tai kasvokkain. Keräämme faktapankkia argumentoinnin tueksi ja ryhmässä voi pyytää tukea nettikeskusteluihin. Ryhmä on tehnyt näkyväksi että meitä, jotka kannatamme tieteelliseen tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja vastustamme polarisoitumista, fasismia ja rasismia niiden kaikissa muodoissaan, on paljon. Toivottavasti jo tämä joukkoon kuulumisen tiedostaminen kannustaa toimimaan.”

Konkreettisena tavoitteena liike vaatii adressin avulla vihapuheen moderointia iltapäivälehtien kommenttipalstoilta ja somekanavista. Helmikuun lopulla adressin on allekirjoittanut vähän yli 8000 kannattajaa, vaikka adressi on jaettu Facebookissa yli 15 000 kertaa ja liikkeen suurimmassa Facebook-ryhmässä on lähes 30 000 jäsentä.

”Tarjoamme tukea, mutta jokainen päättää itse miten toimii. Adresseja pidetään useissa kommenteissa tehottomana tapana vaikuttaa”, puheenjohtaja Valli myöntää. “Silakat ovat aktivoituneet kommenttipalstoilla jättämään positiivisia ja empaattisia kommentteja sekä silakkaemojeita vihapuheen sekaan.”

Verkkoaktivismin ohella liikkeessä järjestetään tapaamisia. Mielenosoitusten lisäksi järjestetään workshopeja esimerkiksi rasismin tunnistamisesta ja vasta-argumenteista. Silakoita kokoontuu myös spontaanisti pienempiin tapaamisiin esimerkiksi kirjastohin. ”Tapaamisten tarkoituksena on purkaa mielessä olevia asioita ja tutustua samanmielisiin”, Valli kertoo.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 19.3.2020
  • Kuvat Nina Lindfors & Pia Mustonen