Pinochetin diktatuuri alkoi 47 vuotta sitten – Chilen demokratia yskii jälleen

Kuka?

Marisel Soto Godoy

suomenchileläinen, muuttanut Suomeen 1983

Solidaarisuusseura Suomi-Chilen puheenjohtaja

ikä: 47

ammatti: Monika-Naiset liiton kotouttavan toiminnan päällikkö

perhe: äiti, 6 sisarusta ja heidän perheensä, ”omat tyypit”, koirat Pele ja Laika.

Vastikään perustetun Solidaarisuusseura Suomi-Chilen puheenjohtaja Marisel Soto Godoy istuu Marjaniemen siirtolapuutarhamökillään kukkasten ja karviaispensaiden keskellä. Ympäristö on vehreän rauhallinen. Samaan aikaan hänen synnyinmaansa Chile on lähihistoriansa pahimmassa kriisissä. 

Mielenosoitukset alkoivat lokakuussa 2019 ja jatkuvat keskellä koronapandemiaa. Presidentti Sebastian Piñeran hallinnon siunauksella poliisi käyttää liiallista väkivaltaa. Maan terveysministeriön mukaan yli 13 000 ihmistä on loukkaantunut. Poliisi ja sen avuksi lähetetty armeija ovat kiduttaneet ja pahoinpidelleet mielenosoittajia sekä tehneet seksuaalirikoksia. Maailman huomio on hiljentynyt, mutta konflikti jatkuu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

”Ihmiset osoittavat mieltään henkensä kaupalla koronasta huolimatta. Me ulkochileläiset seuraamme tapahtumia herkeämättä ja haluamme toimia. Solidaarisuusliikkeemme ei lähtenyt kantasuomalaisten tarpeista käsin niin kuin aikanaan perustettu Suomi-Chile-seura. Se lähti meidän tarpeestamme tukea demokratiataistelua paikan päällä.”

Tänä vuonna Suomi-Chile-solidaarisuusseura rekisteröitiin yhdistykseksi, jonka puheenjohtaja Soto Godoy on. Se on järjestänyt mielenosoituksia ja varainkeruutapahtuman, jonka tuotto lähetettiin kansalaisjärjestöille Chileen. Ne järjestävät ruokahuoltoa Santiagossa vähävaraisille ja tarjoavat juridista apua laittomasti pidätetyille mielenosoittajille.

Varainkeruutapahtumassa Soto Godoy jakoi osallistujille pinssejä, joissa lukee: Chile vaatii demokratiaa. 

Ne on painettu 1970-luvulla.

”Saimme nämä Rauhanpuolustajien varastosta. Sanoma on surkuhupaisalla tavalla taas ajankohtainen. Mieleen tulee Augusto Pinochetin diktatuuri. On käsittämätöntä, että Piñeran hallinto määrää nykyaikana armeijan hakkaamaan mielenosoittajia. Se on lyhytnäköistä, hemmetin vastuutonta ja väärin. Ja tietohan leviää reaaliajassa sosiaalisessa mediassa.” 

Sotilasvallankaappauksessa Pinochetin johtamat armeijan joukot syrjäyttivät 11. syyskuuta 1973 demokraattisesti valitun vasemmistopresidentti Salvador Allenden. 11. syyskuuta onkin chileläisten muistissa sotilasdiktatuurin alkupäivämäärä, ei World Trade Centerin iskujen muistopäivä.

Soto Godoy sanoo, että politiikka on seurannut häntä läpi elämän.

”Istun tässä isäni poliittisen aktiivisuuden vuoksi,” hän kertoo. Hänen isänsä Alberto Soto oli aktiivinen Chilen kommunistisessa puolueessa. Diktatuurin aikana kommunisteja murhattiin ja vainottiin. Myös Soton perhe karkotettiin maanpakoon ja he päätyivät Suomeen. Soto Godoy oli 9-vuotias.

”Minulla oli tullessani isän antama taskusanakirja, josta opettelin suomenkielisiä sanoja.”

Elämä jatkui Suomessa, mutta Chile ei unohtunut. Kotona puhuttiin politiikkaa kaiken aikaa. Kun diktatuuri kaatui 1990, suurin osa perheestä palasi takaisin, ja Soto Godoy palasi Santiagoon. Diktatuuri oli kaatunut, ilmassa oli optimismia. Soto Godoy meni opiskelemaan sosiologiaa yliopistolle. Oppiaineen valinta oli poliittinen teko.

Suomessakin puhutaan veden ja sote-palveluiden yksityistämisestä. Chilen esimerkistä näemme, mihin se voi johtaa.

”Sosiologia oli Pinochetin aikana kielletty oppiaine. Olimme muistaakseni kolmas vuosikurssi, joka pääsi sitä jälleen opiskelemaan. Luennoilla istui kanssani vanhempia ihmisiä, jotka halusivat periaatteen vuoksi saattaa loppuun aikanaan kesken jääneet opintonsa.”

Tällä hetkellä Soto Godoy asuu Helsingissä ja työskentelee kansalaisjärjestössä kotouttamisasioiden parissa. Synnyinmaan tapahtumia on kylmäävää seurata.

Keskustaoikeistolainen miljonääri, liikemiehenä uransa luonut Sebastian Piñera istuu nyt toista kauttaan. Yhteiskunnallinen kriisi alkoi lokakuussa 2019, kun hän määräsi julkisen liikenteen lippujen hintoihin korotuksen.

”Opiskelijat kieltäytyivät maksamasta matkalippujaan. Kansalaistottelemattomuus laajeni koko väestön protestiksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, vaan protesteja oli koko 2000-luvun ajan. Lopulta kuppi meni nurin ja tilanne levisi Piñeran käsiin.”

Mitä ihmettä? Chile tunnetaan nimellä ”Latinalaisen Amerikan paratiisi” ja ”talousihme”, jota naapurimaat kadehtivat. Pinochetin ajoilta peräisin oleva talousmalli on saanut ihailua muualla maailmassa: inflaatio pysyi kurissa, yhteiskunta vakaana ja talouskasvu reippaana. 

Kyse on uusliberalistisesta kertomuksesta, Soto Godoy sanoo.

”Talousihmeenä se on haluttu esittää. Mutta malli oli alusta lähtien epätasa-arvoinen ja hyödyttää sitä väestönosaa, jolla alun perinkin oli rahaa. Perustuslaki teki perusoikeuksista kulutustuotteita, joihin kaikilla ei ole varaa. Mielenosoittajien iskulause kuuluu: emme protestoi 30 peson hinnankorotusta, protestoimme viimeisten 30 vuoden takia.

Chilen talousmalli oli esimerkkinä muun muassa Margaret Thatcherin talouspolitiikalle. Mallissa valtionomaisuutta yksityistettiin voimakkaasti, taloutta avattiin ja sosiaalisia ohjelmia supistettiin. Sen seurauksena julkiset palvelut ovat puutteelliset ja yksityisiin palveluihin on varaa vain harvoilla. 

”Suomessakin puhutaan veden ja sote-palveluiden yksityistämisestä. Chilen esimerkistä näemme, mihin se voi johtaa. Prosessi kestää vuosikymmeniä ja etenee pikkuhiljaa. Kannattaa pitää varansa. Eivät palveluiden hinnat kuluttajille ole laskeneet yksityistämisen myötä, kuten väitetään, ne ovat nousseet.”

Pinochetin malliin kuuluivat myös ihmisoikeusrikokset. Valtiollinen väkivalta tarkoitti vankeutta, toisinajattelijoiden karkottamista ja kidutuksia. 

Soto Godoy kävi vuosi sitten puhumassa eduskunnan ihmisoikeusverkostolle Chilen tilanteesta. Vasemmistoliiton kansanedustajat Veronika Honkasalo ja Mai Kivelä olivat jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen Chilen tilanteesta. Ulkoministeri Pekka Haaviston vastaus oli viran puolesta diplomaattinen: siinä korostettiiinaan Chilen halua tehdä sosiaalisia uudistuksia. Soto Godoy ei ole vastaukseen tyytyväinen. Monimuotoisemman ulkopoliittisen tilannekuvan saisi, jos hyödyntäisi ulkochileläisten tiiviitä kontakteja. 

”Meitä ulkochileläisiä voi haastatella, meillä on tarvittavat kontaktit ja ajankohtaista tietoa. Myös mediat voivat mieluusti soittaa, kun tarvitsevat haastateltavaa,” Soto Godoy vinkkaa.

”Yleensä Latinalaisen Amerikan asioita käsittelee julkisessa puheessa kuitenkin kantasuomalainen tutkija tai toimittaja. Vaikka hän olisi kuinka perehtynyt aiheeseen, hän ei lakkaa tarkastelemasta yhteiskuntaa omasta kantasuomalaisen valkoisesta näkökulmastaan käsin. Se on nykyajan kolonialismia”, Marisel Soto Godoy sanoo. 

Kaikesta huolimatta hän on toiveikas. Kansalaisten protestoinnilla on vaikutusta.

Lokakuussa järjestetään historiallinen kansanäänestys, jossa päätetään perustuslain muuttamisesta. Soto Godoy aikoo matkustaa paikan päälle äänestämään.

”Olisipa isäni näkemässä tämän. Vihdoinkin jengi sanoi nyt riittää ja lähti kaduille. Hän olisi toivonut tätä.”

5 syytä Chilen kriisiin

 

  1. Hallitus korotti julkisen liikenteen lippujen hintoja lokakuussa 2019. Siitä alkoivat mielenosoitukset, jotka jatkuivat, vaikka korotus peruttiin. 

 

  1. Viime vuosikymmeninä talous on kasvanut, mutta tuloerot eivät ole kaventuneet. 30 % vähävaraisen perheen tuloista voi kulua julkisen liikenteen matkalippuihin siinä missä varakkaalla perheellä kuluu 2 %. Yksityistetyt palvelut kuten vesi, sähkö ja terveydenhuolto ovat kalliita yleiseen palkkatasoon nähden. Eläkejärjestelmä on riittämätön. Kotitalouksien velkaantumisaste on 74 %.

 

  1. Poliisi ja armeija ovat tukahduttaneet mielenosoituksia väkivaltaisesti. Mielenosoittajilta puhkottiin silmiä.

 

  1. Perustuslaki on peräisin 1980-luvulta, Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin synkimmiltä vuosilta. Armeijalla on avokätisempi sosiaaliturva kuin muulla väestöllä eikä se he joudu helposti vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista

 

  1. Hallitus ei ole onnistunut suojelemaan työväestöä koronapandemialta. Työntekijöillä ei ole turvaverkkoa, joka sallisi sairastuneen työntekijän jäämisen pois töistä.

 

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 11.9.2020
  • Kuvat Kukka-Maria Ahokas