Miten käy kirja-alan? Muutoksen tuulet puhaltavat nyt rajusti kustantamoihin ja kirjakauppaan

Leena Kaakinen, Gaudeamus

Faktaa kirja-alasta

  • Suomessa toimii aktiivisesti noin 2500 kustantamoa. Ammattimaisella kustantamolla on säännöllistä ja pitkäkestoista julkaisutoimintaa, ammattitaitoista henkilökuntaa sekä toimiva logistiikka ja myyntijärjestelmä.
  • Noin prosentti käsikirjoituksista julkaistaan.
  • Suomalaisten kirjailijoiden tuotannosta eniten on käännetty Mauri Kunnaksen kirjoja. Kuuluisia viennin vetureita ovat Arto Paasilinna, Sofi Oksanen, Emmi Itäranta, Kari Hotakainen, Aino Havukainen ja Sami Toivonen.
  • Suurin kirjamyynnin sesonki on isänpäivän ja joulun välissä. Silloin myydään 40% vuoden kirjoista.
  • Alan tilastoja on täällä, tilastointi.kustantajat.fi

 

Lokakuu on hektinen ajanjakso kustantamojen ja kirjakauppojen ammattilaisille, kirjailijoille ja kulttuuritoimittajille. Suurin osa syksyn kirjauutuuksista ilmestyy lokakuun alkuun mennessä. Sesongin lukuisat aloitusjuhlat, julkistustilaisuudet ja kirjamessut vyöryvät alan kalenteriin.

Ulkomaan oikeuksia ostavat ja myyvät kustannusalan ammattilaiset tapaavat aloittaa kauden syyskuun lopussa Ruotsissa, jolloin Göteborgin kirjamessuille kokoontuu pohjoismaisia kustantajia, kirjailijoita sekä oikeuksia ostavia ja myyviä agentteja. 

Turun kirjamessut lokakuun alussa ovat sympaattiset yleisömessut. Siellä ovat alalle tärkeimmät henkilöt: suomalaiset “asiakkaat” eli “lukijat”. Turun ohjelmajohtajana on työskennellyt viime vuosina Jenni Haukio. Turun messujen jälkeen osataan ennustaa, mistä kirjoista on kiireesti otettava uusia painoksia ennen myynnin kiihkeintä aikaa, joulukuuta. Teokset, jotka Turussa loppuvat myyntitiskeiltä, loppuvat pian koko Suomessa.

Turun messujen myyntipäivän päätyttyä kirja-alan väki illallistaa, ja keskiyöllä kaikki kokoontuvat tiiviisti toiselle puolelle jokea Uusi Apteekki -baariin. Kuten alalla tiedetään, kirjasyksy ei todella ala ennen kuin Apteekin baaritiskillä on kuultu paikallisen dekkaristin, Reijo Mäen, vitsejä.

Turun jälkeen koittavat Frankfurtin ammattilaismessut, sitten Helsingin Kirjamessut…

oOo

PAITSI, ETTÄ EI tänä vuonna. 

Koronapandemian rajoitustoimet estävät kokoontumiset. Pieniä paikallisia kirjailotteluja on vietetty Suomessakin, mutta Frankfurtiin ei olisi uskaltautunut kukaan, jos pelkona olisi ollut joutua samoihin tiloihin yhdysvaltalaisten, brasilialaisten, ruotsalaisten tai lukuisten muiden korkean riskin korona-alueiden asukkaiden kanssa.

Messuttomuudessa on puolensa.

Touko Siltala

“Jo vuosikausia lokakuu on mennyt messuihin”, pohtii Touko Siltala, Siltala Kustannuksen toinen perustaja. “Kiva, kun on välillä vapaata. Lokakuu on ollut viikonloppuja myöten työntäyteinen.”

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Messuille osallistuminen näytteilleasettajana on kallista, ja monina vuosina hintoja on nostettu. Kaikilla kustantamoilla ei ole varaa isoihin messuosastoihin.

“Jos ajatellaan pelkästään panos–tulos-teoriaa, on kustantamoja, joille messut eivät kannata ollenkaan”, Siltala tulkitsee. “Mutta sitten taas sen laajan ja syvän säteilyn takia messut kantavat pitkään. Ne ovat suomalaisten kirjauskovaisten kokoontumisajot, jotka näyttävät, miten laajalle kirja resonoi.”

Tuo resonointi on ammattilaisille tärkein syy vaivautua paikan päälle.

oOo

MESSUILLA KOHTAAMISET OVAT tärkeitä. Kirjailija ja kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen iloitsee tilanteista, joissa voi kohdata lukijoita. Onneksi Helsingin kirjamessujen digitapahtuma auttaa asiaa.

Kauppiaat ja kustantajat haluavat tietenkin kohdata mahdollisimman paljon maksavia asiakkaita.

Jotkut tunnustavat jäävänsä voiton puolelle. Helsinkiläinen Planeetta-antikvariaattien omistaja Elmeri Vehkala kertoo, että hänen firmalleen “Helsingin kirjamessut tuovat ekstramyyntiä normaalimyynnin päälle. Me emme tarvitse sitä myyntiä selviytymiseen, vaan se on kuin kakun kirsikka.”

Vehkala on huomannut, että kirjamessuilla hänen osastonsa tavoittaa “ihmisiä, jotka eivät koskaan käy antikvariaateissa.” Siksi messujen merkitys on divareille iso.

Tosin antikvaarisella puolella kirjamessujen merkitys ei ole yhtä suuri kuin uutuuksia esittelevillä kustantajilla.

Elmeri Vehkala, Antikvariaatti Punainen Planeetta

oOo

SUOMEN KIRJA-ALALLA ON pyyhkinyt hyvin viime vuosikymmeniin saakka. Kirjaa on perinteisesti arvostettu. Suomalaiset lapset oppivat lukemaan hyvin nuorena, ja kirjallisuutta pidetään tärkeänä koulussa.

Otava-kustantamon kirjallinen johtaja Minna Castrén uskoo kirjallisuutemme tulevaisuuteen: “Maan kokoon suhteutettuna meillä on rikas kirjallinen kulttuuri. Valtava määrä lahjakkuutta ja luovuutta. Se näkyy lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, kaunokirjallisuudessa ja monilla eri tietokirjallisuuden aloilla.” 

Castrén huomauttaa, että Suomessa kustannetaan ja luetaan paljon erilaista kirjallisuutta. Suomalaisia lukijoita kiinnostavat korkeakirjalliset romaanit ja tietokirjallisuus.

Ennen kuin kirjan saa julkaista vieraalla kielellä, kirjan kustantaja joutuu ostamaan käännösoikeudet. Frankfurtin kirjamessuilla seitsemässä hallissa niitä myydään. (Helsingin ja Turun kirjamessut mahtuisivat yhdessä ja koko laajuudessaan Frankfurtin tapahtuman yhteen halliin, eli maailman kuuluisimmat kirjamessut ovat tästä mittakaavasta arvioiden valtava tapahtuma.)

Huolimatta jo käynnistyneistä kansainvälisistä nettikokouksista ja näköpuheluista, Castrén kaipaa aitoja kohtaamisia, messujen kansainvälistä kuhinaa.

Ennen vanhaan Suomen kaltainen pieni kielialue oli vähän kuin ujo ja hitaanlainen maalaisserkku nopea-älyisten kaupunkilaisten salissa, messujen altavastaaja. Nyt tilanne on muuttunut, ja muutoksen tuojina ovat yllättäen olleet kirjallisuuden arkkivihollinen ja suuri kilpailija, televisio. 

Monet kansainväliset menestystuotannot ovat pohjoismaista alkuperää, eikä monille anglosaksistenkaan maiden kansalaisille enää tuota tuskaa katsoa tekstitettyjä, vieraskielisiä televisio-ohjelmia.

“Nimenomaan ulkomaanoikeuksien myynnissä tämä näkyy positiivisesti”, Castrén iloitsee. “Vaikka meillä on erikoinen lähtökieli, se ei enää ole iso este sille, etteikö kirjallisuus leviäisi maailmalle.

Frankfurtin kirjamessujen jääminen väliin live-tapahtumana on ongelma erityisesti alan uusille toimijoille. Sähköposteihin on todennäköisempää saada vastauksia ja hinnoista on helpompi neuvotella, jos sähköpostin tai skype-yhteyden päässä on henkilö, jonka kanssa on voinut joskus tavata kasvokkain.

Minna Castrén, Otava

oOo

VUODET 1989 KIRJAKAUPPOJEN määrä on pudonnut reippaasti alla puoleen, ja jyrkkä alamäki jatkuu. Kauppoja näivettää kylien ja kaupunkien keskustojen kuihtuminen. Ruokakaupat ovat muuttuneet marketeiksi kylien ulkopuolelle tai pikkukaupoiksi huoltoasemien yhteyteen.

Silti kirjakauppojen väheneminen ei näy yhtä jyrkkänä laskuna alan kirjojen myynnin kokonaistilastoissa. 

Tähän on kaksi syytä: markkinoille ovat rynnistäneet äänikirjat, joita myydään muualla kuin kirjakaupoissa. Toinen syy on se, että paperisia kirjoja myydään yhä enemmän isoissa marketeissa, eli muualla kuin perinteisissä kirjoihin erikoistuneissa liikkeissä.  

Äänikirjojen suosio on yllättänyt kaikki haastatellut. Äänikirjojen valikoima on hyvin laaja, niiden lataaminen ei vaadi asiakkaalta enempää hyllytilaa, ja äänikirjoina ilmestyy myös klassikoita. Kirjakauppoja ne eivät ilahduta, sillä äänikirjoja myydään suoraan kännykkäsovelluksina. Kustantajalle sovellus, kuten Suomen suurin toimija BookBeat, tilittää osuudet myynnistä kuuntelukertojen mukaan.

Päivittäistavaroihin erikoistuneissa suurmyymälöissä kirjojen valikoima on suppea, sillä suurten ketjujen sisäänostajat eivät ota riskejä hankkimalla harvinaisia tuotteita. 

oOo

GAUDEAMUS-TIETOKIRJAKUSTANTAMON kustannusjohtaja Leena Kaakisen mielestä on ikävää, että Suomessa on paljon isojakin paikkakuntia, joilla ei ole ainuttakaan kirjakauppaa. Gaudeamukselle kirjakaupat olisivat hyvin tärkeä myyntiväylä.

“Kirjan isoin kriisi on sellainen ollut päällä jo pitkään. Kirja ei ole enää viihde numero yksi”, Elmeri Vehkala pohtii.

Jyväskyläläisen Atena Kustannuksen toimitusjohtaja Ville Rauvola sanoo ykskantaan lukemisen vähenevän. Hän havahtui tilanteeseen kymmenen vuotta sitten. “Silloin tulivat spotifyt ja netflixit ja muut alustat, jotka syövät entistä enemmän aikaa.”

Erityisesti lasten ja nuorten hiipuvasta lukuinnosta ollaan huolissaan koulujen lisäksi myös kustantamoissa ja kirjakaupoissa.

“Kyse ei ole siitä, ettei nuoriso lue. Eivät aikuisetkaan lue yhtä paljon kuin ennen”, Rauvola toteaa.

Koronaepidemia heilautti kirja-alaa rajusti:

Äänikirjojen kuuntelukerrat kasvoivat paljon. Suomen suosituin äänikirjafirma BookBeat raportoi huhtikuun lopussa yli 300.000 suomalaisten ladanneen sovelluksen.

Kirjakauppoihin epidemiatilanne vaikutti pahasti, sillä virustartuntaa välttävät ihmiset eivät uskaltautuneet ostoksille.

Jotain pientä hyvää kuitenkin seurasi. Kirjastojen sulkeminen tartuntariskin minimoimiseksi sai monet lukemista kaipaavat epätoivon partaalle. Sosiaalinen media kuohui “pääsisinpä kirjastoon” -kaipailuista. 

Asiakkaat löysivät netin, sillä divaristi Vehkala ja kustantaja Siltala kertovat firmojensa verkkokaupan kasvaneen. 

Juttuun on haastateltu myös toimitusjohtaja Laura Karlssonia Kirjakauppaliitosta, Kustannusyhdistyksen toimitusjohtajaa Sakari Laihoa ja Sari Forsströmiä BookBeatista. 

Kirjoittaja on työskennellyt kirja-alalla tapahtumajärjestäjänä, toimittajana ja kirjakauppiaana vuodesta 2000.

Kommentoi Facebookissa
Ilona Iida Simes