YhteiskuntaKirjoittanut Jari Tamminen

Saako järjestö valehdella?

Valehtelusta ei välttämättä joudu vastuuseen jos on ei-kaupallinen mainostaja. Suomen turkis­kasvattajien yhdistys koetteli soveliaisuuden rajaa.

Lukuaika: < 1 minuutti

Saako järjestö valehdella?

Valehtelusta ei välttämättä joudu vastuuseen jos on ei-kaupallinen mainostaja. Suomen turkis­kasvattajien yhdistys koetteli soveliaisuuden rajaa.

Suomesta puuttuu laki, joka kieltää ei-kaupallisen mainosten valheet. Ilmiö tuli esille maaliskuussa, kun Suomen turkiskasvattajat -yhdistys esitti kampanjassaan valheellista tietoa. Yhdistyksen Helsingin Sanomissa julkaisemassa mainoskampanjassa väitettiin turkistarhauksen olevan ympäristö­ystävällistä.

Väite ei pidä paikkaansa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vuonna 2011 julkaistun Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi -raportin mukaan turkisten hiilijalanjälki sekä happamoittavat ja rehevöittävät päästöt ovat huomattavia. Raportin tilasivat Suomen turkiskasvattajien liitto ja Turkistuottajat (nykyään Saga Furs). Lisäksi kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisinä jo vuonna 1993.

”Lähtökohtaisesti kuluttajansuojaa sovelletaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja markkinoi kuluttajille ja on kyse elinkeinotoiminnasta. Mikäli mainostaja ei ole elinkeinonharjoittaja, niin kuluttajansuojalaki ei koske sitä”, kertoo kuluttaja-asiamies Katri Väänänen.

Kuluttajansuojalaki sääntelee sitä, mitä mainoksissa saa kuluttajille väittää. Mainokset eivät saa olla valheellisia eivätkä epäasiallisia ja kuluttaja-asiamies valvoo markkinoinnin lainmukaisuutta. Valvonta koskee kuitenkin ensisijaisesti kaupallisia mainoksia. Rajaus jättää harmaan alueen, jossa kuluttaja-asiamiehen toimivalta ei ole itsestään selvä.

mainos

Kuluttajansuojalakia uudempi EU-direktiivi kuitenkin mahdollistaa myös yleishyödyllisen mainonnan arvioi­misen.

”Silloin mainoksen pitää kuitenkin edistää suoraan jonkun tuotteen myymistä. Esimerkiksi lainsäädäntöön vaikuttaminen ei kuulu meidän toimivaltaan.”

Myöskään vaalimainontaan kuuluvat vaalilupaukset eivät kuulu kuluttaja-asiamiehen valvottaviin, eikä niiden toteutumista arvioida jälkikäteen. Väänänen muistuttaa, että kuluttaja-asiamiehen toimintaa määrittävä mainonnan ­rajaus on vaikea.

”Tässä ei ole kyse perinteisen selkeästä tilanteesta, jossa yritys mainostaisi vaikka kodinkonetta Hesarin etusivulla.”

Toisaalta turkiskasvattajien ei-kaupalliset motiivit asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi se, että liitto on Saga Fursin pääomistaja. Myös näiden kahden toimistot sijaitsevat samassa osoitteessa.

Kilpailu- ja kuluttajavirastoon on tullut toistaiseksi kolme kantelua turkiskasvattajien Helsingin Sano­mien mainoskampanjasta. Päätöstä asian käsittelystä ei ole toistaiseksi tehty. Valtaosa kuluttaja-asiamiehelle tehdyistä kanteluista jää käsittelemättä resurssipulan takia.

Siinä missä Helsingin Sanomat ­arvioi turkistuottajien mainokset julkaisukelpoisiksi, se kieltäytyi helmikuussa julkaisemasta Oikeutta eläimille -järjestön mainoksen. Siinä kritisoitiin S-ryhmän päätöstä jatkaa häkkikananmunien myymistä. OE:n mainoksessa ei ollut valheellisia väittämiä.