Mitä enemmän perehtyy ilmastonmuutokseen, sitä enemmän se saattaa ahdistaa ja pelottaa. Asiantuntijat eivät enää pohdi onko ilmastonmuutos tapahtumassa, vaan kuinka nopeasti ilmastokriisi etenee.

Ilmastotekoja vaativat jo pienet lapsetkin, ja uudet sukupolvet syyttävät vanhempia tulevaisuutensa ryöstämisestä. Aikuiset katsovat peiliin kokien lammannuttavaa syyllisyyttä.

Syyllisyyteen auttavat onneksi monenlaiset kompensaatiojärjestelmät. Suomessa on viime aikoina on alettu pitää suosittuna kompensaatiomenetelminä metsien suojelua tai istuttamista. Metsien kasvaminen lisää hiilinieluja, eli näin sidotaan hiiltä päästöjen sijaan.

Voiko homma tosiaan olla näin helppoa, vai onko tämä liian hyvää ollakseen totta? Eli hidastavatko kompensaatiomenetelmät ilmastonmuutosta, vai onko niissä kyse nykyajan anekaupasta, ilmastoa tuhoavien mekanismien pikaisesta viherpesusta?

Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola valitsee sanansa tarkkaan.

Hän ei halua lannistaa suojelusta innostuneita ihmisjoukkoja:

”Jos sinun on pakko lentää, on parempi että kompensoit, kuin että et tekisi mitään”, Veistola kiteyttää.

Luonnonsuojeluliitto on lanseerannut Hiilipörssin, ”verkossa toimivan hiilijalanjäljen sijoituspalvelun”. Se perustuu hiilivuodon pysäyttämiseen ennallistamalla ojitettuja soita, jolloin uutta turvetta alkaa kasvaa.

Luonnonsuojeluliiton mukaan ”soiden ennallistamisessa tapahtuva hiilivuodon tukkiminen voi olla globaalissa mittakaavassa jopa tehokkain yksittäinen toimenpide ilmastonmuutoksen hillinnässä. Turve on suurin ja tehokkain maalla oleva hiilivarasto, ja koko maailman toiseksi suurin hiilivarasto merten jälkeen.”

Ojitetun suon hiili alkaa yhdistyä happeen kuin palamisessa. Suon ennallistamisessa ojitettu suoekosysteemi palautetaan takaisin kohti luonnontilaa: ojia tukitaan, jotta vedenpinta nousee. Silloin myös turpeen muodostuminen ja hiilen sitominen käynnistyy.

Netissä kuitenkin lukee, ettei pörssi ole ”lupa kuluttamiseen, eikä tuhlailevaan ja ilmastoa kuormittavaan elämäntapaan”. Se on vain ”tarpeellinen lisä muiden ilmastotoimien ohella ja portti hiilineutraaliin tai jopa -positiiviseen elämäntapaan.”

Vaikka Hiilipörssi saisi mukaan kansallisia toimijoita, se ei ole Suomen valtiolle ”veruke kasvattaa omia päästöjä tai lisätä metsien hakkuita.”

Lopuksi estetään firmojen halu pestä toimintaansa puhtaammaksi: ”Hiilipörssi ei ole taloudellisen kasvun työkalu, vaan luonnon kasvun työkalu. Hiilipörssi ei ole päästökauppaa.”

Greenpeacen Suomen maajohtaja Sini Harkki pitää ajatusta päästöjen kompensoinnista hyvänä, jos vaihtoehtona on, että aiheuttaa päästöjä ja kuluttaa luonnonvaroja ilman, että kompensoisi sitä mitenkään.

Suomen uudessa hallitusohjelmassa sanotaan, että Suomen pitäisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Harkki ei hypi riemusta: ”Ympäristöjärjestöt vaativat hiilineutraaliutta jo vuoteen 2030 mennessä. Eikä ole varmaa riittävätkö hallitusohjelman keinot tavoitteen saavuttamiseen.”

Kemiin kaavailtu valtava Polar King -sellutehdas vähentäisi hiilinieluja ja lisäisi päästöjä paljon. ”En ymmärrä, miten sitä voitaisiin kompensoida”, Harkki ihmettelee. ”Suomen pitäisi vähentää päästöjä kaikilla muilla osa-­alueilla todella paljon.”

Fossiilisten polttoaineiden palaminen aiheuttaa päästöjä heti, mutta istutettava metsä kasvaa hitaasti ja sitoo hiiltä vasta vuosikymmenten kuluttua.

Jo olemassa olevan metsän omistuksen siirtyminen yhdeltä henkilöltä toiselle ei kompensoi mitään, mutta metsän pelastaminen hakkuilta säilyttää luontoa monimuotoisena.

Suomen ympäristökeskuksen (­SYKE) mukaan nykyiset kompensaatiomekanismit eivät riitä päästöjen vähentämiseksi. Silti SYKEssäkin todetaan, että alimitoitettukin kompensaatio on parempi kuin ei kompensaatiota ollenkaan.

Kansalaiset pelastavat Suomen metsiä

Valtion metsäpolitiikkaan pettyneet yksityiset ihmiset ovat luoneet monenlaisia kanavia ja keinoja vaikuttaa.

Ilmastokriisistä huolestuneet kansalaiset ovat perustaneet Ilmastometsä-nimisen vaikuttamiskanavan. Se toimi aluksi vain keskustelu­palstana sosiaalisessa mediassa, mutta laajeni pian yhdistykseksi ja toiminta konkretisoitui.

Ilmastometsän puheenjohtaja Anton Verhon mukaan Ilmastometsä sai innoituksensa hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viime syksynä julkaisemasta raportista. Siinä vaadittiin ihmiskuntaa ryhtymään pikaisesti suuriin toimiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

”Mielessäni oli ajatus ’mitä te sanotte tuleville sukupolville’. Halusin voida sanoa, että ’olen tehnyt kaikkeni’”, Verho kertoo. ”Toivoin väylää, jossa voisi jotenkin osallistua.”

Niinpä Verho päätti perustaa sellaisen. Sadat toisilleen tuntemattomat ihmiset olivat samaa mieltä ja liittyivät mukaan.

Huhtikuussa 2018 yhdistys osti konkurssihuutokaupasta Vaasan läheltä Hässjeholmenin saarelta hehtaarin metsää, jota ei ole hakattu yli 50 vuoteen. 1900-luvun puolivälissä siellä on kasvatettu lampaita. Tänä kesänä alueella tehdään luontokartoitus.

Ilmastometsä ry:n sääntöihin on kirjattu yhdistyksen päätavoite:

”Yhdistyksen tarkoituksena on neutralisoida jäsentensä hiilijalanjälkeä sekä tukea ja kehittää kansalaistoimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.”

Muitakin ilmastotekoja tarvitaan, sillä säännöissä lukee, että ”Ilmastometsä pyrkii toimimaan yhtenä vaikuttamisen kanavana, jonka kautta omaa aktiivisuutta voi pitää yllä.”

Puheenjohtaja Anton Verho on pitkään pitänyt päästönsä pieninä. ”Olen ollut: kasvissyöjä 17 vuoden ajan ja viime vuodet vegaani. Olen myös kieltäytynyt lentämästä.”

Suomen tunnetuin luonnonsuojelija, filosofi ja kalastaja Pentti Linkola perusti Luonnonperintösäätiön (silloin Luonnonsuojelualuesäätiön) vuonna 1995 ja sijoitti siihen 400 000 markan alkupääoman. Säätiön tarkoituksena on Suomen luonnonsuojelun edistäminen ja luonnonalueiden säilyttäminen. Nyt säätiöllä on lähes 1 600 hehtaaria suojeltua maata.

Suomen toiseksi tunnetuin luonnonsuojelija, elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki­, lahjoitti hiljattain säätiölle aarniometsän Etelä-Suomen Pusulasta.

Viime vuonna Kaurismäki raivostui Suomen metsien tilasta ja kasvavista hakkuumääristä. Protestina suomalaisten sellutehtaiden aiheuttamia tuhoja vastaan hän luopui akateemikon arvonimestä.

”Hallitus on kymmenien asiantuntijoiden varoituksista huolimatta nostanut Suomen vuotuiset metsähakkuut kestämättömälle tasolle. Ainoana perusteena tälle on se, että selluloosan, joka on puutavaran alin mahdollinen jalostustaso, hinta on Kaukoidän maiden kasvavan pehmo­paperin kysynnän vuoksi korkealla”, Kaurismäki totesi.