Entä jos lopettaisimme sukupuolirajojen kyttäämisen ja alkaisimme sen sijaan kunnioittaa ihmisten henkilökohtaisia rajoja.
Miesten toisiinsa kohdistama neidittely on saanut lisämaustetta Pohjois-Amerikasta. Yleiseksi haukkumasanaksi on muodostunut Yhdysvaltojen ”alt-right”-piireistä Suomen miesasia- ja rasistipiireihin kantautunut beta cuck, jossa ”beta” on alfauroksen vastakohta ja ”cuck” tarkoittaa aisankannattajaa. Toinen Yhdysvalloista peräisin oleva haukkumasana on soijapoika (engl. soy boy), joka viittaa käsitykseen, että soija heikentää miesten libidoa.
Neidittely ja naiseuden esilletuominen heikkoutena näkyy usein myös urheilussa, jossa vastustajaa voidaan esimerkiksi kehottaa laittamaan hame päälle. Eräs kotoinen esimerkki on pari vuotta sitten Facebookissa juuri ennen Suomen ja Venäjän välistä jääkiekko-ottelua julkaistu kuva, jossa venäläispelaaja Jevgeni Malkinille oli muokattu mekko päälle ja kuvatekstiksi kirjoitettu ”tervetuloa tytöt”.
Kun ympäröivä yhteiskunta yrittää tunkea poikia tietynlaisen maskuliinisuuden muottiin, ei riitä, että omat vanhemmat antavat lapselle tilaa kasvaa. Kodin ulkopuolella normeista poikkeaminen johtaa pahimmillaan syrjintään ja muunlaiseen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus herättää monessa kauhukuvia siitä, että sukupuolet pyritään häivyttämään: maailmasta tulee kamala sukupuolineutraaliuden tyyssija, jossa on vain henkilöitä ja jossa mitään ei saa enää sanoa. Sukupuolisensitiivisyys uhkaa ajatusta sukupuolten vastakkaisuudesta, johon koko miehuuden ihanne perustuu.
Maskuliinisuus on vastareaktioista päätellen niin hauras, että ihmisten yksilöllinen kohtaaminen pirstaloisi sen täysin. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että kasvattaja tiedostaa ja tunnistaa sukupuoliin liittyviä stereotypioita ja pyrkii omassa toiminnassaan välttämään tarpeettomia kahtiajakoja. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on varteenotettava pitkän tähtäimen keino kulttuurisen miehuuden ihanteen sekä homososiaalisuuden purkamiseen.
Sukupuolistereotypioihin perustuva markkinointi ja mainonta ohjaavat nimenomaan aikuisia valitsemaan lapsen vaatteet ja lelut sukupuolen mukaisilta hyllyiltä. Kun lapsia ei ohjata aikuisten sukupuolistereostypioiden mukaisesti, lapsen oma identiteetti saa tilaa kehittyä. Samalla lapsuuden ystävyyssuhteet ja harrastukset määräytyvät todennäköisemmin lapsen omien kiinnostusten eivätkä toisten ihmisten asettamien sukupuolittuneiden odotusten mukaan.
Sukupuolistereotypioista kielii myös suhtautuminen poikien tekemään väkivaltaan. Se on usein löysää: poikien tekemä väkivalta kuitataan usein toteamalla ”pojat on poikia” tai ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”, mikä on tuhoisaa pitkällä aikavälillä. Väkivallan vähättely lapsena johtaa väkivaltaan aikuisena. Opettamalla selvästi, että väkivalta ei missään tilanteessa ole hyväksyttyä – eikä yhtään hyväksytympää poikien kohdalla – voidaan vähentää kiusaamista, lisätä kunnioitusta ja ymmärrystä ihmisten henkilökohtaisia rajoja kohtaan, parantaa tasa-arvoa ja ehkäistä mielenterveysongelmia.
Ajatus vastakkaisista sukupuolista vahvistaa käsitystä miehestä ja naisista toisilleen perustavanlaatuisesti erilaisina ihmisinä, ja samalla se pönkittää yhteiskunnassa edelleen vallalla olevaa heteronormatiivisuutta. Pojan ja tytön orastavaa ystävyyttä ei tulisi pilata tulkitsemalla sitä ihastukseksi. Kun ihmiset oppivat lapsesta asti muodostamaan ystävyyssuhteita eri sukupuolta olevien kanssaihmisten kanssa, voidaan tulevaisuudessa unohtaa pohdinnat siitä, voivatko mies ja nainen olla aidosti ystäviä. On tärkeää, että ihminen oppii lapsesta asti suhtautumaan muita sukupuolia oleviin ihmisiin tasavertaisesti.
Heteronormatiivisuuden purkaminen ja tasavertaisuuden kasvu auttavat myös transihmisten oikeuksien toteutumista. Monipuoliset kaveri- ja ystävyyssuhteet ovat kullanarvoisia arvojen, asenteiden ja maailmankuvan kannalta, etenkin kun virallinen kasvatus asettaa ihmisille edelleen sukupuolittuneiden roolimallien mukaisia odotuksia.
Usein kuulee puhuttavan ideologisista kuplista, mutta ei koskaan sukupuolittuneista kuplista. Miehiä ei juurikaan kasvateta käsittelemään omia tunteitaan, joten moninaisen ystäväpiirin ansiosta jo pelkästään omasta tunne-elämästä puhuminen helpottuu huomattavasti. Omien asenteiden ja käyttäytymismallien kehittäminen on jatkuvaa työtä, ja se on käynnissä jatkuvasti myös minulla. Sukupuolirajoja ylittävät harrastukset ja tiiviit ystävyyssuhteet opettavat kyseenalaistamaan perinteiseksi miellettyä mieskuvaa sekä sukupuolirooleja. Mieskuvan ja sukupuoliroolien kyseenalaistaminen on olennaista myös sukupuolen moninaisuuden ymmärtämiseksi ja sitä kautta transihmisten aseman parantamiseksi.
On helppo sanoa, että hankkimalla muita sukupuolia olevia kavereita jokainen voisi laajentaa omaa maailmankuvaansa, mutta kavereita ei kuitenkaan niin vain hankita. Olisi falskia yrittää hankkia esimerkiksi naisia kavereiksi ja ystäviksi vain, koska he sattuvat olemaan naisia ja koska ystävyyssuhteesta voisi jotenkin hyötyä itse. Homososiaalisuuden murtaminen ei myöskään tarkoita toisille sukupuolille tarkoitettuihin turvallisiin tiloihin tunkeutumista. Oikeat ihmissuhteet syntyvät pakottamatta ja luonnollisesti, ja juuri siitä syystä kasvatus on isossa roolissa.
Suomalaismiehet voisivat ottaa mallia ruotsalaisten lanseeraamasta #killmiddagista eli kundipäivällisestä, jossa joukko miehiä kokoontuu ruokapöydän ääreen keskustelemaan miehuudesta. Konseptin tarkoituksena on tarkastella sukupuolirooleja kriittisesti ja sitä kautta ymmärtää syitä miesten tekemään seksuaaliseen ja muuhun väkivaltaan.
Kundipäivällisen lisäksi näkisin tervetulleena ajatuksena esimerkiksi jonkinlaisen lukupiirin, jossa luettaisiin nimenomaan naisten kirjoittamia teoksia. Mikäli tällaisia jossain jo on, minut saa kutsua mukaan.
Kirjoitus on osa 2/3 Toksinen maskuliinisuus -sarjaa.Lue täältä ensimmäinen osa Homososiaalisuuden sudenkuoppa
