Yhteiskunta

Kuka suojelisi eläimiä?

Lukuaika: 3 minuuttia

Kuka suojelisi eläimiä?

Eläimellä ei ole itseisarvoa, eikä eläintä tarvitse pitää tuntevana yksilönä, jos Suomen lakia on uskominen. Lakia yritetään muuttaa, mutta tie ei ole helppo.

Teksti Suvi Auvinen Kuva Annika Pitkänen

”Eläinlaki on vaarassa mennä päin helvettiä”, toteaa Veikka Lahtinen. ”Vaikkei eläimillä ole omaa edustusta, niin päätöksiä eläinten asioista ei voi tehdä riippumatta normaalista parlamentaarisesta vastuusta tai vastuusta äänestäjille. Nyt tarvitaan laajaa julkista painetta, jotta kansanedustajat tajuavat tämän.”

Suomessa on meneillään eläinsuojelulain uudistus. Lakiuudistusten tie on usein pitkä ja kivinen, eikä eläinlaki ole tässä poikkeus.

Veikka Lahtinen on eläinten oikeuksia edistävän järjestön Animalian kampanjavastaava Lainsuojaton-kampanjassa. Kampanja pyrkii vaikuttamaan eläinlain sisältöön ja edustamaan sitä äänetöntä tahoa, jonka asioihin laki erityisesti vaikuttaa: tuotantoeläimiä.

Eläinlain säätäminen on pitkittynyt poliittinen prosessi, ja laki uusitaan harvoin: nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Kahdessakymmenessä vuodessa käsitys eläimistä on muuttunut ja tutkimustieto esimerkiksi eläinten kognitiivisista kyvyistä on lisääntynyt.

”Ihmisten asenteet ovat muuttuneet nopeasti suhteessa eläinten oloihin. Nykyään 90 prosenttia ihmisistä sanoo, että tuotantoeläimiä pitäisi suojella Suomessa paremmin. Nykyinen laki ei kuitenkaan suojele riittävällä tavalla muita eläinlajeja kuin ihmisiä”, toteaa Lahtinen.

”Kampanjamme keskittyy tuotantoeläimiin, koska niihin kohdistuu Suomessa suurinta väkivaltaa laajimmassa mittakaavassa. Argumentaatiomme pohjalla on antispesismi ja kehittynyt tutkimustieto siitä, millaisia eläimiä on keskuudessamme.”

Spesismi tarkoittaa olentojen arvon tai oikeuksien määrittelemistä sen perusteella, mihin lajiin ne kuuluvat. Lahtinen ­haluaisi koko tästä määrittelystä eroon.

”On spesististä säätää eläinlaki erikseen. Se on toiseuttamista, ikään kuin kaikkia lajeja ei tarvitsisi suojella yhtä lailla.”

Lainvalmisteluprosessissa yksi paljon puhuttanut aihe on eläinten itseisarvon kirjaaminen lakiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Muunlajisten eläinten hyväksikäyttöön pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa on radikaalia vaatia oikeuksia tahoille, joiden systemaattisesta käytöstä moni hyötyy taloudellisesti.

”Eläintuotannolla on laajasti verkostoitunut ja poliittisesti vaikutusvaltainen lobbauskoneisto”, Lahtinen sanoo. ”Animalia toimii eläinlakivalmistelun ohjausryhmässä. Kun siellä on puhuttu vaatimuksista, että tuotantoeläimillä pitäisi olla jatkuva pääsy juomaveden äärelle ja eläinten itseisarvo tulisi tunnustaa, niin Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja sanoo, että nämä on täysin kohtuuttomia vaatimuksia. Tuottajajärjestöt katsovat, että eläinten olojen parantaminen on ongelma.”

Kohtuuttomista vaatimuksista Animaliaa syyttää myös Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto eli MTK.

”Jotkut meitä kritisoivat sanovat, ettemme tajua, mitä vaadimme, koska emme ole tuottajia. Se kuulostaa älyttömältä väitteeltä. Tuskin kukaan menisi väittämään, että ainoa, joka voi ymmärtää vangin tarpeita, on vanginvartija”, Lahtinen toteaa.

Keskustavetoisen hallituksen aikana eläinlain uudistaminen eläinten eduksi tuntuu suunnilleen yhtä todennäköiseltä kuin se, että persuhallitus kirjaisi rasismin rikoslakiin. Myös Animalia on saanut huomata tämän.  

”On ihan mahdollista, että laista tulee niin huono, ettei Animalia voi tukea sitä”, Lahtinen sanoo. ”Kaikki esitykset eivät varmasti tule menemään läpi, mutta jos mikään isoista vaatimuksista ei mene läpi, me vaadimme lain palauttamista valmisteluun.”

Suomalaiset tuottajat ja muut eläintuotannon edustajat toistelevat usein sitä, että Suomessa tuotantoeläinten olot ovat paremmat kuin missään muualla maailmassa. Se ei ole totta. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja ovat jo kieltäneet uusien parsinavettojen rakentamisen. Parsinavetassa lehmät ovat suuren osan vuodesta päästään paikoille kytkettynä.

”Muissa maissa on parempia eläinlakeja kuin Suomessa, ja nyt esittämämme vaatimukset ovat maltillisia. Animalia on eläinoikeusjärjestö, mutta nyt on lähdetty siitä, mitä vaatimuksia on mahdollista saada läpi. Me emme vaadi niin hyvää lakia kuin mikä olisi tarpeen vaan lakia, joka on strategisen analyysin pohjalta mahdollista saavuttaa. Nekin vaatimukset tuntuvat törmäävän seinään”, Lahtinen sanoo.

Voiko eläimiä sitten auttaa riittävästi lakiteitse? Lahtinen ei panisi kaikkea toivoa lakimuutoksiin.

”Ei mitään asiaa voi ajaa riittävästi parlamentaarisia reittejä. Se on yksi keskeinen hallinnollinen rakenne, mutta mitään meidän vaatimuksistamme ei olisi mahdollista ajaa, ellei meillä olisi vahvaa ulkoparlamentaarista eläinoikeusliikettä. Se, että eläinoikeusliikkeessä muut tuottavat esimerkiksi kuvamateriaalia tuotantoeläintiloilta, vaikuttaa merkittävästi siihen, miten ihmiset ajattelevat asioista. Kun on olemassa jokin vallankäyttöjärjestelmä, niin sitäkin kautta kannattaa yrittää parantaa eläinten oloja. Mutta ei minulla ole mitään illuusiota siitä, miten paljon eduskunta määrittää, mitä maailmassa tapahtuu.”

mainos

On mahdollista, että Animalia on käyttänyt vuosia eläinlain valmisteluun, mutta ei saa vaatimuksiaan läpi. Uusi eläinlaki ei välttämättä uudista merkittävästi suomalaisten tuotantoeläinten oloja. Jos Animalia ei saa edes minimivaatimuksiaan läpi lakiin, onko aika lyödä hanskat tiskiin?

”Animalia tekee paljon muutakin kuin lobbaa lakia. Me teemme katukampanjointia, tuemme eläinsuojelukeskus Tuulispäätä ja kampanjoimme useiden eri eläinteemojen ympärillä. Sitähän se duuni muutenkin on, että usein tulee turpaan.”

Lahtinen näkee eläinlain muuttamisen kuitenkin tärkeänä virstanpylväänä.

”Jos lakiin onnistuu saamaan tiettyjä minimejä, joihin kaikkien täytyy sitoutua, niin niistä ei tarvitsisi enää vääntää. Kaikki suurimmat yhteiskunnalliset muutokset muhivat kuitenkin käytännöissä: siinä miten ihmiset elävät, miten ihmiset puhuvat keskenään, mitä he syövät, miten he toimivat. Niitä muutoksia on vaikea nähdä. Jokaisen pitäisi etsiä itselleen sopivimpia tapoja toimia, ne kaikki palvelevat samaa tarkoitusta. Politiikkaa ei tehdä vain yhdellä tavalla.”

Eläinlakiprosessi on jatkunut useita vuosia. Lainsuojaton-kampanja alkoi elokuussa 2016. Lakiesitys eläinlaista tulee kevään 2017 aikana. Jos aikataulu pitää, uudesta eläinlaista äänestetään eduskunnassa syksyllä 2017.

Lainsuojaton-kampanjan vaatimukset uuteen eläinlakiin

1. Eläinten on saatava toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Liikkumista rajoittavat parsinavetat ja emakkohäkit on kiellettävä, ja turkistarhaus on lakkautettava kokonaan.

2. Kivuliaat toimenpiteet ilman asianmukaista kivunlievitystä ja kivunhoitoa on kiellettävä. Näitä toimenpiteitä ovat nupoutus eli sarven alkujen polttaminen vasikoilla ja kastrointi porsailla, lampailla ja poroilla.

3. Viranomaisille on määrättävä velvollisuus kieltää jalostus, joka aiheuttaa eläimille rakenteellisia tai muita terveysongelmia.

4. Eläintuotantotiloilla ja teurastamoilla on otettava käyttöön kansalaisille avoin, säännöllinen ja tehokas valvonta.

5. Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi.

6. Luonnovaraisten eläinten käyttö sirkuksissa ja delfinaarioissa on kiellettävä.

  • 7.2.2017