Eritrean feminismi juontaa juurensa sotaan. Tunnustaako nationalistinen feminismi ihmisoikeuksia?
Teksti ja kuvat Linda Nyholm
Eritrea on yksi maailman sulkeutuneimmista maista. Maa itsenäistyi Etiopiasta vuonna 1993 kolmekymmenvuotisen sodan päätteeksi. Etiopian ja Eritrean välinen sota on vielä tänä päivänäkin eritrealaisen nationalismin ytimessä. Kestoltaan määrittelemätöntä, joissain tapauksissa elinikäistä kansalaispalvelusta perustellaan Etiopiasta maalatuilla uhkakuvilla. Sotilaita puhutellaan taistelijoina.
Eritrealaisten naisten rooli sodassa on ollut poikkeuksellinen. Vuonna 1961 syttyneessä sodassa naiset asettuivat miesten rinnalle. Sama perinne jatkui vuonna 1998 sodan syttyessä uudelleen, kun veteraaninaissotilaiden tyttäret taistelivat sotilaina Etiopiaa vastaan.
”Vanhempani tapasivat taistelijoina suuressa sodassa. Äitini kertoi haasteistaan sodassa ja opetti minulle, että naiset voivat tehdä mitä vain”, kertoo 25-vuotias eritrealainen nainen Faven.
Naissotilaat ovat erityisen kunnioitetussa asemassa Eritrean yhteiskunnassa. Sodan aikaisia valokuvia heistä on ripustettu pääkaupunki Asmaran rakennusten kylkiin, ja kaupungin lähiöihin on maalattu seinämaalauksia heidän kunniakseen. Naisten osallisuutta sodassa kuvaillaan jopa Eritrean ”feminismin aluksi”.
Eritreassa ei puhuta ihmisoikeuksista vaan naisten oikeuksista. Eritrean kansalaistoimintaa edustaa kaksi tunnustettua järjestöä: Eritrean kansallinen naisliitto ja Eritrean Nuorten ja opiskelijoiden liitto. Eritrean ainoa puolue Kansan vapautusliike perusti naisliiton vuonna 1979. Naisliiton kotisivujen mukaan järjestö menestyi ”vapaustaistelun aikana rohkaisemalla naisia osallistumaan sodankäyntiin”. Nykyään järjestö kertoo parantavansa naisten asemaa kouluttamalla heitä lukutaidon, englannin kielen ja muiden taitojen saralla.
Nationalistinen feminismi on osa maan kansalaispalvelusjärjestelmää. Presidentti Isaias Afewerkin vuodesta 1995 ylläpitämä pakollinen kansalaispalvelus on kestoltaan määrittelemätön. Monet ovat suorittaneet sitä jopa 20 vuotta. Palvelukseen osallistuvat sekä miehet että naiset.
”Eivätkö Suomessa naiset suorita pakollista asevelvollisuutta? Miksi ei? Tasa-arvoa ei anneta naisille. Meidän pitää ottaa se”, kertoo Faven naurahtaen.
Eritrealaiset aloittavat palveluksen 17-vuotiaana osana lukio-opintojaan. Nuoret määrätään Sawaan, joka on yksi maailman pahamaineisimmista sotilaskoulutuskeskuksista. Vuoden 2016 heinäkuussa Sawasta valmistui noin 10 000 nuorta, minkä jälkeen heidät määrättiin kansalaispalvelukseen sotilaiksi tai pakkotyöhön. Vain harvat pääsevät jatko-opintoihin.
”Sawa edustaa feminismiä. Niin naisilla kuin miehillä on velvollisuus tarttua aseisiin maansa puolesta”, kertoo Faven.
Eritrean hallitus on ilmoittanut lyhentävänsä kansalaispalvelusta 18 kuukauteen. Tätä ei ole käytännössä kuitenkaan tapahtunut. YK:n Eritrean ihmisoikeustilannetta arvioivan komission kesällä 2016 julkaisema raportti korostaa, että pakollinen kansalaispalvelus ei ole ihmisoikeusloukkaus itsessään. Sitä kuitenkin on palveluksen ”määrittelemätön ja sattumanvarainen kesto, joka rutiininomaisesti ylittää 18 kuukauden, usein jopa yli vuosikymmenellä [– –] pakkotyö ja muut epäinhimilliset olosuhteet”.
Sama raportti nosti esiin Eritreassa tapahtuvia laajamittaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan, muun muassa kidutuksia, seksuaalirikoksia, katoamisia ja murhia. Raportti korosti myös sotilaskoulutuskeskuksissa ja puolustusvoimissa tapahtuvia systemaattisia seksuaalirikoksia ja raiskauksia.
”Sawassa tapahtuu todella todella vähän raiskauksia. Tiedämme sen, koska kaikki raiskaukset ilmoitetaan”, kertoo 25-vuotias kansalaispalvelustaan suorittava Sesuna.
Virallisen version mukaan raiskauksia tapahtuu vuosittain Sawassa tasan kaksi. Sesunan mukaan miehet saavat ankarat rangaistukset raiskauksista.
Myös Faven kertoo, että raiskauksia raportoidaan vuosittain tasan kaksi. Hänen mukaansa tosin Sawan sotilasjohdolla ei ole työkaluja toimia, kun raiskaus ilmoitetaan, ja naiset mieluummin vaikenevat raiskauksista.
Eritrean hallitus kiistää ihmisoikeusrikkomukset, ei tunnusta YK:n tuottamaa raporttia eikä myönnä YK:lle pääsyä Sawan sotilaskoulutuskeskukseen. Raportissa seksuaalirikoksia koskevista syytöksistä siis vaietaan. Sen sijaan he korostavat naisten edustusta hallituksessa ja asevelvollisuudessa.
”Puhun naisten edustuksesta ja oikeuksista. Euroopassa minut kuvailtaisiin varmaan 70-luvun feministiksi. Eritreassa minä olen radikaali”, kertoo Faven.
