Myrskyn merkkejä

Kun natsit tappavat ohikulkijan, tietoa alkaa vyöryä – mutta ei viranomaisilta.

Teksti Suvi Auvinen Kuvat Anniina Pitkänen

Kun riittävän moni tarttuu samaan asiaan, syntyy liikettä. Lauantai­aamuna 17. syyskuuta alkoi Facebookissa levitä kertomus nuoren miehen, Jimi Karttusen, kuolemasta. Rippikuva, kynttilöitä ja kukkia, isän kirjoittama lyhyt teksti siitä, kuinka poika oli joutunut viikkoa aiemmin uusnatsien pahoinpitelemäksi. Teksti on sävyltään hillitty, jopa lakoninen, mutta herättää siihen, että jotain poikkeuksellista on meneillään.

Tieto liikkuu kuin tuulenpyörre. Murunen tiedosta ajelehtii sosiaalisessa mediassa uutisvirtaan, on hetken pinnalla ja katoaa taas näkyvistä. Toisella kierroksella tietoon tulee uusi taso: joku on tarkistanut taustan, kertoo aiheesta lisää ja yhä useampi huomaa tapahtumat.

Nopea vierailu uusnatsiryhmä Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) sivuilla tukee Facebookissa leviävää kertomusta. Sivuillaan uusnatsit rehentelevät kertomuksellaan onnistuneesta mielenosoituksesta, jonka loppupuolella ”on annettu kurinpalautus” SVL:tä vastustaneelle henkilölle.

Sivuilla on kuvia ja video­linkki. Videossa useampi ihminen tulee antamaan palautetta uusnatseille näiden toimista yhteiskunnassa. Videolta on tunnistettavissa pitkän linjan uusnatsi Jesse Eppu Torniainen, joka on käymässä ihmisten päälle näiden sa­noessa vastaan uusnatsijoukolle. Hetkeä myöhemmin Torniainen pahoinpitelee ihmisen kuolettavasti. Sitä ei videolla näy. Videon lopulla nähdään kuitenkin verissäpäin kadulla makaava nuori mies.

Nauti yläbanneri

Tunnit kuluvat. Kun yhteiskuntaa kohtaa perustavanlaatuinen kriisi, on siitä viestiminen vastuullinen teko. Avoin viestintä estää spekulaatioiden ja huhujen leviämisen tiedon asemasta. Niin poliisi kuin mediakin kuitenkin vaikenevat tapahtuneesta pitkälle lauantaihin. Vasta kun tiedon tuulenpyörre käy sosiaalisen median läpi ties kuinka monetta kierrosta, tulevat ensimmäiset uutiset aiheesta neljän aikaan iltapäivällä.

Helsingin Uutiset otsikoi: ”Johtiko Vastarintaliikkeen välikohtaus kuolemaan Helsingissä? – Poliisi vaitonainen tapahtumista.” Tuntia myöhemmin Helsingin Sanomat kirjoittaa aiheesta ensimmäisen kerran. Uutisessa kerrotaan poliisin vahvistavan, että miespuolinen uhri oli saanut viikkoa aiemmin tapahtuneessa pahoinpitelyssä iskuja pään alueelle. ”Poliisi ei ota kantaa pahoinpitelyn epäiltyihin tekijöihin tai tekotapaan, eikä siihen, liittyvätkö menehtyminen ja pahoinpitely toisiinsa”, kommentoi Helsingin poliisin rikoskomisario Pekka Seppälä tapausta lehdelle.

Myöskään Helsingin Sanomat ei kommentoi tapauksen taustoja, vaikka uhrin isältä on saatu haastattelu. Isä vahvistaa SVL:n videolla maassa makaavan miehen olevan sittemmin menehtynyt Jimi Karttunen ja kertoo uusnatsien pahoinpidelleen poikansa. Poliisi ei vahvista, joten media ei ota kantaa.

Samaan aikaan myös Ilta-Sanomat julkaisee uhrin isän haastattelun. Ilta-Sanomat otsikoi jo rohkeammin: ”Poliisi tutkii: Nuori mies pahoinpideltiin Vastarintaliikkeen tapahtumassa keskellä Helsinkiä – kuoli viikkoa myöhemmin.” Haastattelussa poliisi ei ota kantaa tapaukseen, mutta uhrin isä kertoo jälleen laajasti tapahtuneesta ja siitä, että on tehnyt kuusi päivää aiemmin rikosilmoituksen poikansa pahoinpitelystä.

Tähän mennessä poliisi ei ole tiedottanut tapauksesta mitään, vaikka raaoista pahoinpitelyistä tiedotetaan usein piankin poliisin virallisissa kanavissa.

Aavistuksen tuulen muuttuvasta suunnasta saattaa ohittaa olankohautuksella, mutta massaa keräävä tuulenpyörre on eri asia. Suomen leveys­asteilla ei nähdä tornadoja lainkaan ja pienempiä pyörremyrskyjä, trombejakin, vain äärimmäisen harvoin.

Nouseva ja kiihtyvä virtaus­ pakottaa reagoimaan. Niin käy lopulta myös Helsingin poliisille, joka twiittaa Ylen uutisen aiheesta. Yle otsikoi viranomaisten niukalle viestinnälle uskollisena: ”Viikko sitten Helsingissä pahoinpidelty mies kuoli – yhteys Vastarintaliikkeen kokoontumiseen epäselvä.” Uutiseen haastateltu Helsingin poliisin edustaja kertoo poliisin tutkivan, mikä ryhmittymä on ollut paikalla pahoinpitelyn sattuessa. Viikko sen jälkeen, kun uusnatsit ovat itse levittäneet videota tapahtuneesta, kuusi päivää rikosilmoituksen jälkeen.

Poliisi kertoo myös tiedottavansa lisää tapauksesta seuraavana päivänä. Jo myöhään lauantaina tulee kuitenkin poliisin tiedote, joka kuuluu kokonaisuudessaan: ”Mediassa huomiota saaneeseen pahoinpitelyyn viime lauantaina Asema-aukiolla ja siihen liitettyyn kuolemantapaukseen liittyen on asian esitutkinta kesken ja siitä ei voida tiedottaa tässä vaiheessa enempää.”

Tietoyhteiskunnassa tyhjiö ei ole mahdollinen. Vapaat toimittajat, bloggaajat ja tutkijaryhmät päätyvät tekemään työn ja sammuttamaan ihmisten tiedonjanon. Kuvia vertaamalla löytyy pian lista nimiä, nimiin liittyviä aiempia rikoksia, uusnatsiryhmän historiaa ja useita kommentaattoreita. ­Blogosfääri räjähtää jokaisen sanoessa sanansa aiheesta.

Päätiedotusvälineet puolestaan jättävät tiedonhaun ja sen julkistuksen pitkälti muille toimijoille odottaessaan poliisin omaa tiedotusta aiheesta. Helsingin Sanomien uutisointi keskittyy toteamaan, ettei uutisoida oikein voi ennen kuin poliisilta saadaan virallinen lausunto. Kun tietoa on saatavilla muistakin lähteistä – varmistettua tietoa, silminnäkijöitä, historiaa, oikeuden dokumentteja – tuntuu jäänteeltä menneisyydestä odottaa viranomaistiedotuksen virallista versiota ennen syväluotaavaa uutisointia.

Valtakunnan odottaessa poliisi tiedottaa sunnuntaina onnistumisestaan. Mutta ei uusnatsien tapauksessa vaan saatuaan jotkut pikkuvarkaat kiinni itse teossa. Poliisin tiedotuksen aiheesta vihdoin alkaessa on kuin junaonnettomuutta katsoisi: ei voi katsoa kohti, mutta ei oikein voi katsoa poiskaan.

Poliisi tiedottaa tutkineensa, mikä ryhmittymä Asema-aukiolla oli pahoinpitelyn tapahtuessa. Pian käy ilmi, että uusnatsit ovat itse tehneet ilmoituksen tapahtumasta poliisille etukäteen. Ilmoituksen on itse asiassa tehnyt Karttusen pahoinpidellyt Jesse Eppu Torniainen, joka on poliisin vanha tuttu. Ilmoitus on kuitenkin ollut poliisien mukaan ”epäselvä”, eivätkä poliisit tämän vuoksi olleet kuulemma menneet paikalle, vaikka kyseinen uusnatsiryhmä on liitetty useisiin väkivaltaisiin iskuihin pahoinpitelyistä puukotuksiin ja kaasuiskuihin.

Uusnatsien videolta huomataan pian, että poliisipartio on itseasiassa ollut paikalla Asema-aukiolla tapahtumien aikaan, tosin hoitamassa toista tehtävää. Kritiikkiin siitä, miksei paikalla ollut partio ole puuttunut uusnatsien toimintaan, vastataan poliisista, etteivät poliisit voi tuntea kaikkia eri ryhmien käyttämiä tunnuksia.

Tiedotuksen absurdiuden huippu saavutetaan Aamulehdessä, kun tapausta tutkiva komisario Teemu Kruskopf kommentoi: ”Meikäläinen on pikku taapero ja tapahtuneen asian tutkinnanjohtaja.” Kukaan ei esitä tarkentavia kysymyksiä.

Muutamaa päivää myöhemmin poliisi twiittaa jo hyvänmielenkuvia meriharjoituksista ja liikenneturvallisuudesta. Tornadojen ennustaminen on vaikeaa, koska niiden syntyyn tarvittavia olosuhteita ei tarkoin tunneta. Tiedonmurusia sataa ympärillämme kuin pyörteestä karanneita kuivuneita lehtiä.

Jää meidän harteillemme päättää, pysähtyykö liike ja lakaistaanko lehdet pois katukuvasta vai nouseeko jälkeemme hirmumyrsky, jonka voimaa ei voi sivuuttaa. Viranomaisviestinnän näytettyä hiljenemisen mahdin jää meille entistä suurempi vastuu pitää pyörteet yllä muilla keinoin.

Kommentoi Facebookissa

Tilaa Voima
voima
  • 5.10.2016
  • Avatar t

    Auvinen kaappaa kirjoituksessaan vallan itselleen sekä muille aktiiveille päättää mitä ja milloin kerrotaan julkisuuteen yksityiselämänsuojaan kuuluvista asioista. Auvisen esittämä kanta, että yksilön luokkaantumisesta ja kuolemasta on kerrottava kaikille ja kaikki on huolestuttavaa totalitarismia jossa riistetään loukkantuneen tai vainajan omaisten tahto ”ylemmälle taholle” (Auviselle ja muille media-aktiiveille)

    Anarkistinen suuntaus ei ole vielä siinä päättävässä asemassa yhteiskunnassamme, että yksityiselämänsuojaan kuuluvien asioiden julkisuus päätettäisiin sen avulla -tai muun mediabloggaamisen kautta vaan sitä säätelee lainsäädäntö.

    Henkilön vakava luokkaantuminen, kuolema ja siihen liittyvä viranomaistoiminta on lailla määrätty salassapidettäväksi. Tällä on tarkoitus suojella luokkaantunutta, kuolleen omaisia sekä muita asiaan liittyviä julkisuudelta. Siksi näistä asioista ei -saa- tiedottaa, kertoa tai edes juoruilla. Ymmärrän, että Auvinen ei koe lakeja sellaisiksi, että hänen pitäisi niitä noudattaa mutta toivoisin, että Auvinen ymmärtää mitä on yksityiselämänsuoja moraaliselta arvopohjaltaan. Se on sitä, että yksilö itse voi päättää mitä hänestä tai hänen edesmenneestä läheisestään julkisuudessa kerrotan.

    Nyt viranomaisen tehtävä on suojata, tässä kyseisessä tapauksessakin, vainajan omaisia mediahuomiolta ja sen on tiedottamisen lähtökohta -ei sanota mitään. Kuolema ja siihen liittyvät yksityiskohdat ovat aina salassapidettäviä.

    Jos vainajan omainen sitten itse haluaa tulla julkisuuteen niin se on hänen tai heidän oma itsenäinen päätöksensä. Viranomainen ei voi olla se joka määrittää tämän vaan se on yksilö itse.

    Samoin tätä yksilön päätöstä ei tee kehittyneessä yhteiskunnassa anarkisti, Auvinen tai muu sosiaalisen median aktiivi vaan päätös onko asia julkinen vai ei on nimenomaan kyseisen yksilön. Nyt Auvinen härskisti kaappaa vallan itselleen, että tästä -ja myös muista samankaltaisista tapahtumista -on viranomaisen, ylen ja vaikka kenen pakko kertoa heti ja kaikki.

    Nyt vainajan omainen halusi tulla julkisuuteen (ja saaden myös vastaryöpytystä) kuten esimerkiksi Oulun insesti tapauksen uhrikin mutta yleisessä mielessä he ovat poikkeuksia. Valtaosa ei niin halua tehdä ja eivät halua, että heidän läheisensä tai itseensä kohdistuvaa asiaa riepotellaan julkisuudessa -ja heitä koskettava asia otetaan mukaan jonkin toisen yksilön tai ryhmän subjektiivisen viestin mainonmannekiiniksi. Esimerkiksi siihen, että Auvinen härskisti ratsastaa yhden ainutlaatuisen ihmisen elämän loppumisella ja ottaa sen välineeksi ikuiseen ristiretkeensä yhteiskuntaa vastaan.

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kiva, että haluat kommentoida artikkeleita. Muista kuitenkin hyvät käytöstavat ja se, että olet itse vastuussa kirjoituksestasi.