Sarjakuvataiteilijat vaativat radikaalia maltillisuutta.
Teksti Jami Järvinen
Helsingin Kirjamessujen perjantai on samanlainen kuin aina. Kirjailijat kertovat uutuusteoksistaan, toimittajat moikkaavat toisia toimittajia ja kaikkialla myhäilevä porvaristo kaivaa kuvettaan.
Sarjakuvakeskuksen kojulla tunnelma on dynaaminen. Pöydät ovat täynnä papereita, värejä, kyniä ja pyyhekumin murusia. Sarjakuvataiteilijat huhkivat kuin heinäpellolla ennättääkseen piirtää valmiiksi osuutensa albumiin, jolla on tavoite: nyt riittää! Se on myös albumin nimi.
Sarjakuvahankkeen isä on norjalaistaustainen sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Karstein Volle. Hän oli saanut idean monikulttuurisesta ja rasisminvastaisesta sarjakuva-albumista, joka julkaistaisiin Helsingin Kirjamessuilla. Hän kertoi ajatuksestaan Sarjakuvakeskusta vetävälle Kalle Hakkolalle. Tämä piti ajatusta hyvänä ja ehdotti, että albumi piirrettäisiin työpajana paikan päällä.
Kirjamessuilla työpaja on täydessä käynnissä. Syntyneet sarjakuvat skannataan heti niiden valmistuttua, jotta verkkojulkaisu saataisiin linjoille lauantaiksi. Alkuperäinen ajatus printatusta zinestä piti valitettavasti haudata, mutta ehkäpä näin on parempi.
Voima tapasi Karstein Vollen päivää ennen suurta ponnistusta tämän lähibaarissa. Hän kertoo lähettäneensä idean pohjalta noin neljällekymmenelle sarjakuvataiteilijalle englanninkielisen viestin, jossa hän kertoi huolestaan, jopa pelostaan omaksumansa kotimaan tapahtumista. Viestissä Volle kutsuu kaikki mukaan tekemään albumia.
”Voimme sen avulla kerätä lahjoituksia pakolaisille ja osoittaa, että suomalainen sarjakuvaväki vastustaa ksenofobiaa ja rasismia sekä kannattaa ihmisoikeuksia, hädässä olevien ihmisten auttamista ja yleensä elämistä vuoden 2015, ei 1915, vaatimusten mukaan”, Volle kirjoittaa viestissään.
Kolme neljästä viestin saajasta ilmoittautui mukaan. Osa ei päässyt paikalle kirjamessuille, mutta lähetti materiaalit sähköisesti etukäteen. Sarjakuvaoriginaalien huutokaupan sekä Kirjamessujen jälkeen julkaistun albumin myyntitulot ohjataan Punaisen ristin kautta pakolaisille.
Marraskuun aikana materiaalista avautuu myös näyttely Sarjakuvakeskukselle. Tavoitteena ei ole nostaa rasisminvastaisuutta ja maahanmuuttovastaisuuden vastustamista tikun nokkaan. Vollen mukaan tärkeintä on osoittaa, miten ”äärimmäisen epäradikaalia” rasismia on vastustaa.
Vollen mukaan ajatus on pitkästyttävä, tavallinen, jopa banaali, mutta pikkuasioista inttävän keskustelun syövereissä jonkun pitää sanoa ääneen itsestäänselvyys.
”Toisin sanoen se, että on pidettävä huoli hätää kärsivistä ihmisistä ja nähtävä ihmiset voimavarana, ei taakkana. Että vakavasti sanottuna, enemmistö ihmisistä on aivan ok, eikä meillä ole mitään pelättävää. Ei järin radikaalia, eihän? Tylsää, suorastaan!”
Sarjakuvalla ja maahanmuuttokeskustelulla on hankala ja hiukan vaarallinenkin yhteinen historia, muun muassa tanskalaislehti Jyllands-Postenin julkaisemien Muhammad-pilakuvien takia. Karstein Volle ei silti ole huolissaan. Piirtäjillä on täysi taiteellinen vapaus toteuttaa omia ideoitaan.
”Pääasia on, että loppujen lopuksi voimme yhteisönä esittää yhteisen sanoman. Poliittisessa ilmapiirissä, jossa hallituspuolueet tekevät yhteistyötä fasistiryhmittymien kanssa, pitää meidän nousta esiin ja vaatia tulla huomioonotetuksi.”
Vollen mukaan on tärkeää muistuttaa ihmisiä siitä, että vaikka maailma tuntuu järjettömältä, he itse ovat yhä järjissään.
”Pohjimmiltaan me taistelemme oikeudesta pysyä maltillisina”, hän hymähtää.
Norjalaisen sarjakuvataiteilijan kohdalla on vaikea tai mahdoton ohittaa Anders Breivikin varjoa. Karstein Volle myöntää, että sillä on osuutensa.
”Ihmiset pelkäävät terrorismia, mutta useimmat eivät huomaa, että meillä on jo runsaasti kotimaista terrorismia ja kaikki tapaukset ovat yksinomaan valkoihoisten oikeuksia puolustavien liikkeiden aikaansaannoksia. Emme ottaneet sitä vakavissamme Norjassa. Poliisi tutki pelkästään islamistiliikkeitä sen sijaan, että olisi jahdannut äärinationalisteja. Tämän tuloksena koimme hirvittävän terroristihyökkäyksen.”
Itse Volle arvelee saaneensa terrori-iskusta lisämotivaatiota työhönsä, mutta se vaikuttaa myös yleisellä tasolla. On näytettävä suurelle yleisölle, mitä on normaali.
”Meillä on paljon ihmisiä Hommaforumin tapaisissa yhteisöissä, joissa he uskovat edustavansa hiljaista enemmistöä. Heidän olisi terveellistä saada tietää, että asia ei ole niin.”
Nettirasisteja riivaavat vainoharhat, eikä ääriajattelijalla ole ikinä vaikeuksia löytää todisteita maailmankuvalleen. Karstein Vollen mielestä monikulttuurinen sarjakuvahanke on jälleen yksi muistutus salaliittoteoreetikoille: rauhoittukaa!
Volle kertoo myös tavanneensa yhden Jyllands-Postenin alkuperäisistä Muhammad-pilapiirtäjistä. Nainen oli kertonut toivovansa, etteivät uusnatsit häiriköi Sarjakuvakeskusta, kun albumi on ilmestynyt.
”Se olisi kurjaa ja kauheata. Etenkin, kun otetaan huomioon, miten nämä samat ihmiset puhuvat paljon sananvapaudesta, jos tahtoo piirtää Muhammadin, mutta jos tahtoo arvostella ahdasmielistä maailmankuvaa, silloin sana ei enää olekaan vapaa. Pienoinen kaksoisstandardi.”
Karstein Volle vaikuttaa hiukan pettyneeltä alkuperäisessä suunnitelmassa olleen paperipainatteen toteutumattomuuteen, mutta hämmästelee sitä, että on saanut mukaan Suomen parhaat sarjakuvataiteilijat.
Moni sarjakuvataiteilija oli jo toimittanut tuotoksensa Vollelle etukäteen.
”JP Ahonen toimitti loistavan kuvan, Kivi Larmola, Olli Hietala, Matti Hagelberg – hän oli yksi ensimmäisiä – ja Kaisa Leka… He ovat kaikki tehneet erinomaista työtä noin vain. Nämä tyypit ovat huippulahjakkaita ja ylityöllistettyjä, he ovat halunneet nähdä ylimääräistä vaivaa. Se tekee nöyräksi.”
Hankkeen taustalla oleva monikulttuurisuus merkitsee Karstein Vollelle jotain aivan muuta kuin keinotekoista kansallista identiteettiään hautoville äärioikeistolaisille.
”Me kaikki olemme monikulttuurisuuden tuotteita ja tiedämme, että se on seksikästä. Muutenhan esivanhempamme eivät olisi sekoittuneet keskenään ja saaneet meitä.”
Vollen mielestä nimenomaan yksikulttuurisuus on kuvitelmaa. Ihmiskunta koostuu ideoista, jotka ovat tulleet kaikkialta maailmasta. Hänelle ajatus Suomesta yksin eristäytyneenä saarena on sanalla sanottuna hulluutta.
”En siis usko, että edistän tässä mitään radikaalia ajatusta”, Volle tuhahtaa.
Todellinen radikaali saattaisi Vollen mukaan vaatia vaikkapa täysin vapaata liikkuvuutta, koska hänellä itselläänkin on sellainen.
”Mutta minä en vaadi sitä. Sanon vain, ettei pakolaisten kimppuun tulisi hyökätä. Ja ehkä sen, että tunnustukselliset fasistit eduskunnassa pelottavat.”
Karstein Volle päätti piirtäjäkutsunsa Martin Luther King Jr. -lainaukseen, joka on tässä hyvä toistaa. ”Tragedia eivät ole vihollisen sanat, vaan ystävien hiljaisuus.”
Rasisminvastainen sarjakuva-albumi Nyt riittää! Sarjakuvakulttuuri <3 monikulttuurisuus on luettavissa verkossa.
