Näkökulma: Kuka todella paljasti Sotšin korruption?

Teksti Oksana Tšelyševa

Lännessä korruptiota kaatavana blogikirjoittaja-oppositiojohtajana kuvattu Aleksei Navalnyi on muukalaisvastaisuutta lietsova opportunisti & vallan kätyri, Oksana Tšelyševa kirjoittaa.

Tänään alkaa paljon puhutut Sotšin olympialaiset. Ne ovat saaneet paljon kyseenalaista huomiota.

Tammikuun viimeisellä viikolla moni kansainvälinen lehti kertoi olympiakisoihin liitetyistä korruptio- ja budjetinylitysväitteistä.

“Sotšin talviolympialaiset: aktivistin mukaan budjetinylityksiä ja konflikteja”, otsikoi brittilehti The Guardian. Kyse oli tunnetun oppositiohahmo Aleksei Navalnyin uudesta projektista, Sotšin olympialaisiin liittyviä korruptiotapauksia listaavasta nettisivusta.

Kuitenkin suurin osa sivustolla julkaistusta tiedoista on muiden aktivistien ja poliitikoiden haalimia. Jo toukokuussa 2013 Venäjän entinen pääministeri Boris Nemtsov sekä journalisti-aktivisti Leonid Martinuk julkaisivat raporttinsa korruptiosta ja budjetinylityksistä olympialaisiin liittyen.

Environmental Watch on North Caucasus, aktivistien, tieteilijöiden ja toimittajien rekisteröimätön yhdistys on tutkinut usean vuoden ajan korruptiota, rahanpesua ja ympäristötuhoja kisa-alueella. Heitä vastaan on nostettu useita keksittyjä rikossyytteitä; ja puhtaan ympäristön ja puhtaan politiikan puolesta taistellut Suren Gazarian joutui pakenemaan Venäjältä Viroon, jossa hän tällä hetkellä elää poliittisena pakolaisena. Gazarianin kollega, Jevgenij Vitiško istuu parhaillaan 15 päivän tuomiota “rivosta puheesta julkisella paikalla”. Tosiasiallinen syy Vitiškon hiljentämiseksi on hänen loputon yrityksensä kertoa totuus olympiakisoista.

Nämä ovat ne ihmiset, jotka aloittivat totuuden etsinnän. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, että heidän etsimänsä informaation jakamiseksi keksitään uusi väylä, mutta Aleksei Navalnyin korruptionvastaisen säätiön Sotšia tutkivan jaoston olisi reilua mainita paljastuksensa alkuperäiset lähteet.

Nettiaktivisti, oppositiojohtaja, korruptionvastaisen taistelun sankari

Mutta kuka näistä paljastuksista kunnian ottava Aleksei Nalavnyi oikein on miehiään? Navalnyi on myytti. Kyseessä on siis sama mies, joka viime syyskuun puolivälissä järjestetyissä Moskovan pormestarinvaaleissa kahmi 27 prosenttia äänistä. Hän jäi toiseksi hallitsevalle pormestarille Sergei Sobyaninille, mutta sai silti niin suuren äänisaaliin, että ovensuunkyselyiden mukaan olisi saattanut mennä toiselle kierrokselle.

Tuolloinkin moni kansainvälisesti tärkeä media kuvasi Navalnyia Venäjän opposition uudeksi johtajaksi ja korruptionvastaisen taistelun tinkimättömäksi soturiksi. Brittilehti The Guardianin kirjoitti syksyllä, että Vladimir Putin “todennäköisesti pelkää Navalnyia niin paljon, ettei uskalla edes kutsua häntä nimeltä”. Helsingin Sanomat kuvaili niin ikään syksyllä Navalnyia pormestarinvaaleista kertovassa pääkirjoituksessaan Venäjän tärkeimmäksi oppositiohahmoksi, juristiksi ja nettiaktiiviksi.

Suuryritysten osakas

Blogikirjoittajaksi kuvailtu Navalnyi on monen venäläisen suuryrityksen osakas. Venäläisen Kommersant-lehden mukaan Navalnyi on osakas maailman suurimpiin kuuluvassa kaasuyhtiö Gazpromissa, valtion omistamassa öljy-yhtiö Rosneftissa, öljy-yhtiö TNK-BP:ssä, öljy- ja kaasuyhtiö Surgutneftegasissa ja valtion hallinnoimassa kansallisista öljyputkistoista vastaavassa Transneftissa. Navalnyi omistaa osakkeita myös VTB Bankissa, johon Bashar al-Assadin epäilleen tallentaneen varojaan.

Lännessä Navalnyin osakkeenomistus esitetään aktivismina avoimuuden puolesta. Esimerkiksi Yalen yliopiston World Fellow -ohjelman nettisivut kertovat projektiin osallistuvan Aleksei Navalnyin johtaneen piensijoittajien oikeuksia puolustavia juridisia haasteita suurissa venäläisyrityksissä ja pakottaneen yrityksiä antamaan lisää informaatiota osakkeenomistajilleen. Time-lehti kertoo Surgutneftegasin osakkeenomistajien kokouksesta vuonna 2008, jossa “2000 dollarin verran yrityksen osakkeita omistava” Navalnyi kaikkien yllätykseksi nousi kysymään tiukkoja kysymyksiä yhtiön omistuksen läpinäkymättömyydestä.

Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kuva Navalnyista bisnesmaailman avoimuuden puolustajana on harhaanjohtava. Avoimuuden periaatteen vuoksi taistelevan pitäisi myös itse elää niiden periaatteiden mukaan. Navalnyi ei ole itse kertonut, minkä suuruisia hänen omistamansa osakkeet ovat, ja mitä kaikkia osakkeita hän omistaa.

Venäläislehtien mukaan Navalnyi myös ottaa vastaan rahaa yrityksiltä ostaakseen osakkeita niiden kilpailijoilta ja aloittaakseen näiden tuhoamisen mediassa. Esimerkiksi sanomalehti Vedomosti väitti jo vuonna 2012 Stanislav Belkovskijn maksaneen Navalnyille 50 000 dollaria Rusal-yhtiön arvostelusta. Navalnyi julkaisi useita artikkeleita, joissa hän kehotti olemaan ostamatta Rusalin osakkeita Hongkongin pörssissä.

Navalnyi on kaukana marginaalista. Vuonna 2012 häntä esitettiin lentoyhtiö Aeroflotin johtokunnan jäseneksi. Hänen nimityksensä puolesta lobbasi 15 prosenttia yhtiön osakkeista omistava Alexander Lebedev. Kun johtokunta nimitettiin helmikuussa 2013 Navalnyin tilalle oli mystisesti noussut Lebedevin vuonna 2011 syntynyt nuorin poika Jegor.

Myös Navalnyin suhde Alfa Groupiin, yhteen Venäjän suurimpaan sijoitusyhtiöön, on jäänyt vähälle huomiolle. Alfa Groupin yhtenä johtajana vuoteen 2012 asti toiminut Vladimir Ašurkov myönsi tukevansa Navalnyia taloudellisesti Vedomosti-lehdelle. Aškurov toimi myös aktiivisesti Navalnyin pormestarinvaalikampanjassa.

The Moscow Times -lehden mukaan Navalnyin perustaman Korruption vastaisen säätiön tukijoita ovat myös Venäjän suurimman vakuutusyhtiön varapuheenjohtaja Roman Borisovitš sekä Alfa Groupin strategisen suunnittelun johtaja Aleksei Savtšenko.

Silti lehdistön on paljon jännittävämpi puhua Navalnyista bloggarina, joka joukkoistamalla kerää rahaa korruption vastaiseen taisteluunsa.

Vallan kätyri?

Nettilehti Russian Planetin toimittaja Aleksei Sotšnev kertoo Navalnyin kriitikoiden pitävän miehen osallistumista viime syksyn pormestarinvaaleihin ensisijaisesti vaalit legitimoineena tekona. Hän ihmettelee sitä, miten Navalnyin vaalikampanja sujui niin jouhevasti: katujen siivouksessa hänen flaijereitaan ei tuhottu, eikä miehen kannattajia pidätetty edes Moskovan metrossa, vaikka kaikkien kampanjoiden järjestäminen paikassa on laissa kielletty turvallisuussyistä.

“Olin henkilökohtaisesti mukana Navalnyin tukijoiden mielenilmaisussa juuri vaalien jälkeen, jossa vaalien lopputulosta kyseenalaistettiin. Olin häkeltynyt siitä, että paikalla ei ollut lainkaan mellakkapoliiseja. Siellä oli tuskin lainkaan poliiseja, eikä sotilaita ollut ollenkaan”, Sotšnev kertoo.

Ihmettelemistä riittää myös paljon julkisuutta saaneessa viime heinäkuisessa oikeudenkäynnissä, jossa Navalnyia syytettiin puutavaran varastamisesta. Hänet tuomittiin teosta viideksi vuodeksi vankileirille ja vangittiin heti oikeudenkäynnin päätteeksi. Ihmisoikeusjärjestö Memorial tunnusti Navalnyin heti poliittiseksi vangiksi.

Kuitenkin jo samana päivänä venäläinen oikeuden jumalatar teki ihmeellisen piruettikäännöksen: syyttäjä valitti päätöksestä ja kuvaili sitä ennenaikaiseksi teoksi. Nyky-Venäjällä syyttäjä ei ole koskaan valittanut tuomitun vangitsemista ennen tuomion täytäntöönpanoa. Erityisesti se hämmästytti, että syyttäjät perustivat vetoomuksensa siihen, että vangitseminen voisi haitata miehen vaalikampanjaa. Seuraavana päivänä oikeus määräsi Navalnyin vapautettavaksi. Tällaista ei koskaan ennen ole tapahtunut poliittisperustaisissa oikeudenkäynneissä.

Esimerkiksi The Guardian perusteli artikkelissaan Navalnyin vapauttamista “tuhansien moskovalaisten” mielenosoitusmarssilla Navalnyin puolesta. Syyttäjät olivat kuitenkin hakeneet Navalnyin vapauttamista paljon ennen mielenosoituksen alkua.

Lokakuussa, pormestarinvaalien jälkeen vankeustuomio muutettiin ehdonalaiseksi.

Äärinationalistien vahvistaja

Navalnyi tunnetaan siitä, että hän toimi aikoinaan länsimielisen oppositiopuolue Jablokon Moskovan-osaston varapuheenjohtajana. Hänet kuitenkin suljettiin pois puolueesta joulukuussa 2007 “suuren poliittisen vahingon aiheuttamisesta” puolueelle.

Syy oli Navalnyin avoin tuki äärinationalistisille liikkeille, kuten Laittoman siirtolaisuuden vastaiselle liikkeelle. 45-henkisen Venäjän opposition koordinaatiokomitean jäsenenä hän on edesauttanut äärinationalistien, kuten Nikolai Bondarikin johtaman liikkeen vahvistumista ja nousua pois marginaalista. Kesällä 2013 Bondarik aloitti Pietarissa “venäläisiksi puhdistuksiksi” kutsutut pika-pogromit, jossa Ylistys Venäjälle -t-paitaiset nationalistit tuhosivat ei-slaaveiksi katsomiensa torimyyjien kojuja. Poliisi ei puuttunut tilanteeseen. Päinvastoin, syyskuussa Pietarin liittovaltion siirtolaisvirasto kutsui venäläisten puhdistusten tekijät kokoukseen ja pyysi heitä töihin.

Opportunisti

Suurin Navalnyin synneistä on kuitenkin opportunismi. Hän ei ole edes aito nationalisti: hän vain toistaa nykyvenäläisen poliittisen diskurssin suurta trendiä.

“Navalnyi on matkalla huipulle, se on hänen tavoitteensa. Tämän saavuttaakseen hänellä ei ole mitään rajoituksia siitä, keiden kanssa hän voi tehdä yhteistyötä”, kuvailee vapaa toimittaja ja kirjailija Arkadi Babtsenko.

Babtsenkon mukaan Navalnyi hylkää tukijansa ja toverinsa heti, jos heistä ei enää ole hyötyä.

“Hän on kyllä onnistunut hankkimaan uskollisen tukijoukon itselleen, mutta tuloksena on poliittinen lahko, jota pitää kasassa massapsykoosi.”

Samoilla linjoilla on vapaa toimittaja Jenny Curpen, joka joutui pakenemaan Venäjältä poliittista vainoa. Curpen kuvailee, miten Navalnyi lupaili vaalikampanjassaan kaikille kaikkea: liberaaleille turvaa omaisuudelleen, konservatiiveille vastustavansa hlbt-oikeuksia ja kieltävänsä Pride-marssit, oikeistolaisille pelastavansa pääkaupungin siirtolaisista ja vierastyöntekijöistä. Vain antifastisteille ja vasemmistolaisille Navalnyi ei luvannut mitään, koska näillä ryhmillä ei tällä hetkellä ole vaikutusvaltaa, Curpen sanoo.

“En pidä Aleksei Navalnyista, en luota häneen. Aleksei on saavuttanut sellaisen hyvinvoinnin tason, jolla jotkut ihmiset alkavat pelätä saavuttamiensa etujen puolesta. Koska Navalnyi on melko älykäs ja rationaalinen toimija, hän tietää että Venäjällä laeilla ja säännöillä ei ole merkitystä, vaan valtaapitävät voivat viedä sinulta hetkessä kaiken. Siksi hän on päättänyt tulla osaksi valtaa.”

Curpenin mielestä on selvää, että tämä ei ole mahdollista ilman yhteistyötä valtion kanssa.

“Päästäkseen pormestariehdokkaaksi Navalnyi tarvitsi erittäin voimakasta lobbausta presidentin hallinnon sisällä. Hänen on täytynyt saada suojelua sieltä. Minulle Navalnyi ei ole muuta kuin Kremliä palveleva opportunisti.”

Suomennos englannista & editointi: Kati Pietarinen

Kommentoi Facebookissa
Silvia Modig – Eurovaalit 2019
Heidi Hautala eurovaalit