Vankilarokki menee ihon alle

Teksti Maarit Haataja

Joka toinen kesä Helsingissä Sörkän vankilamuurien sisällä soi rock. Sanotaan, että rock´n´roll on paholaisen musiikkia, mutta vankilafestarin järjestäjien mukaan se on pelastanut monia.

Helsingin vankilassa järjestettävä SörkkaRock on järjestetty vuodesta 1986 lähtien, nykyään perinnettä jatkaa Karjaan Elävän Musiikin yhdistys Kelmu ry. Muutamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta festari on järjestetty joka toinen vuosi.

Jo ensimmäisessä SörkkaRockissa Honey B. & T-Bones yhtyeensä kanssa esiintymässä ollut, lukuisia vankilakeikkoja tehnyt Aija Puurtinen kertoo tapahtuman olevan Suomen ainoa vankilan muurien sisällä järjestettävä festivaali. Bändi palasi Helsingin vankilan lavalle 25 vuoden jälkeen.

”Kysyimme kesän 2011 festivaaliyleisöltä, oliko joku täällä jo edellisellä keikallamme, muistaakseni kolme kättä nousi. Tietty nämä tyypit olivat välillä olleet ulkona”, Puurtinen kertoo.

Muutaman vuoden rokiton kesä johtui siitä, että vankien toverikunta oli pikkuhiljaa muuttunut vähemmän aktiiviseksi. Toverikunta järjestää toimintaa ja ohjelmaa vangeille, esimerkiksi radiota muurien sisällä. Karjaan Elävän Musiikin Yhdistyksen aktiivi Benny Uhlenius päätyi herättelemään SörkkaRockia uudelleen päihde- ja kriminaalihuollon työssään muodostuneiden kontaktiensa kautta.

”Soitin vankilan apulaisjohtajalle. Hän muisti minut 1990-luvulta kriminaalihuollosta, olin siis tuttu, luotettava naama ja entinen kollega, sitä kautta yhteistyömme mahdollistui”, Uhlenius selventää.

Hän on toiminut SörkkaRockia järjestävässä Karjaan Elävän Musiikin yhdistyksessä Kelmussa vuodesta 2003. Kelmu ry järjesti ensimmäistä kertaa festivaalin vuonna 2009, seuraavan 2011 ja nyt tulevan kesäkuun 12. päivä.

”Vankilan työntekijöiden ja minun välillä on ollut aivan todella hieno luottamus ja olen yrittänyt kaikilla tavoilla olla sen arvoinen. Se, että pääsemme vankilan ulkopuolelta Kelmun kanssa tuomaan tapahtumaa sen sisälle nyt jo kolmatta kertaa rakentuu kokonaan luottamukselle. ”

Kelmu tuo paikalle kaiken tarvittavan lavasta tekniikkaan. Heillä on myös hyvät suhteet artisteihin.

”Meillä on ollut aina viisi–kuusi esiintyjää. Pyrimme saamaan paikalle mahdollisimman korkeatasoista kaartia. Artistit ovat joko pitäneet sitä suurena kunniana tai sitten ovat sanoneet heti laakista, että ’ne ihmiset eivät siellä ansaitse mitään viihdettä'”, Uhlenius kertoo.

Aija Puurtinen kertoo miettivänsä joka vankilakeikan kohdalla tilaisuuden ristiriitaisuutta.

”Yleisön ihmiset ovat siellä kaikki jonkun rikoksen kautta. Mietin, että onko tää nyt hyvä juttu ja mitä pystyn antamaan tässä. Toivoisin, että keikoista olisi jotain jatkokäsittelyä vangeille, että mitä he saa siitä. Pelkkä viihdearvona oleminen ei minulle henkilökohtaisesti riitä”, hän sanoo.

Kyseessä on hyväntekeväisyyskonsertti. Tämä muuttaa järjestäjä Uhleniuksen mukaan festarin luonteen aivan erityiseksi, koska kukaan ei tee sitä rahasta, vaan hyvästä fiiliksestä. Hänen mukaansa esiintyjät myös tietävät nähdessään pihalla istuvat vangit, että seuraavaan kahteen vuoteen paikassa ei tapahdu juuri mitään. Tämänkin vuoksi heistä lähes kaikki jännittävät yleisöä todella paljon.

”Jos jännittää muita keikkoja, niin se ei ole mitään verrattavissa vankilakeikkoihin. Muilla keikoilla jännitys laukeaa, mutta ainakin minulla se pysyy näissä loppuun saakka”, kokenut esiintyjä Puurtinen toteaa ja Benny Uhlenius jatkaa:

”Yleisö ei tanssi ja fanita. He ovat selvinpäin ja kipsissä. He ovat jo sukupolvissa syrjäytyneitä, syrjittyjä, ahdistuneita ihmisiä. Eivät he osaa pitää näkyvästi ja spontaanisti kivaa. Sen sijaan istuvat hiljaa ja katsovat todella tarkkaan. He ottavat vastaan paljon syvemmin.”

Paljon vankilakeikkoja tehneenä Puurtinen ei nykyään edes odota mitään muuta.

”Ymmärrän, että vankien käyttäytyminen keikoilla on heidän keskinäistä sosiaalista kanssakäymistä. Täytyy miettiä ja toivoa, että siellä menee hiljaisena tietona meidän hyvää tarkoittava työ, joka jäisi heille pohdittavaksi”, hän toivoo.

SörkkaRockia varten järjestetään vangeille kilpailu logosta tapahtuman t-paitaa varten.

”Voittaja saa rahaa ja julkisuutta”, vitsailee Helsingin vankilassa tuomiotaan istuva Make Lindlöf. Hän osallistui jo vuoden 2011 rokkiin lajittelemalla t-paitoja myyntiin, joita vangit saivat ostaa kympillä muistoksi tapahtumasta. Benny Uhlenius kertoo vastaanoton rokille olleen aina todella hyvä.

”Vangit käyttäytyvät hyvin, koska he arvostavat tapahtumaa. Vankilassa ei ole kännyköitä, nettiä, ei mitään. Siellä ollaan täysin eristyksissä yhteiskunnasta.”

Make Lindlöf osallistui jo vuoden 2011 SörkkaRockiin ja kertoo sen olleen ainoa tapahtuma, johon kaikki vangit voivat ja haluavat osallistua.

”Meillä on grillausvehkeet siellä ja syödään ulkona makkaraa. Moni on aiempina vuosina polttanut ihonsa karrelle auringossa”, hän muistelee.

Benny Uhleniuksella on lukuisia tarinoita rokkiin liittyen.

”Minuun ollaan silloin tällöin yhteydessä ja kysytään mistä saa ostaa lippuja. Kerron että tilaisuus on loppuunmyyty.”

Myös Aija Puurtisella on sykähdyttäviä kokemuksia vankilakeikoista.

”Olimme jo pari kertaa aiemmin esiintyneet Keravan nuorisovankilassa. Erään keikan jälkeen tuli nuori poika näyttämään itselleen veitsellä kaivertamaansa tatuointia, siinä oli minun nimeni.”

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Etnosoi 2019