Olen miten olenkin

Teksti Kati Pietarinen

Argentiinalaisen Camila Sosa Villadan omaelämänkerrallinen teatteriteos transvestisuudesta sai nuoret tulemaan kaapista. Helsingissä nähtävässä elokuvassa Mía näyttelijä esittää transnaista, joka kerää elääkseen roskia.

”Ei tätä voi uskoa! Onpa täällä kaunista”, huudahtaa argentiinalaisnäyttelijä Camila Sosa Villada Helsingin Ruttopuiston ruskassa.

”Tämä on kuin jostain Woody Allenin leffasta. Helsinki con amor, Helsinki rakkaudella! Tiedätkö, kun sillä on nykyään se sarja, jota eri kaupungit sponsoroivat? Ne voisivat tehdä seuraavan elokuvan täällä!”

Sosa Villada on Suomessa Cinemaissí-elokuvafestivaalin takia. Festarilla näytetään Javier van de Couterin elokuva Mía, jossa Sosa Villada esittää pääosaa. Leffassa Sosa Villada on sekä transvestiitti että cartonera – argentiinalaisten katujen alimpaan kastiin kuuluva ihminen, joka elättää itsensä keräämällä roskia kierrätettäväksi ja myytäväksi. Ammatti yleistyi erityisesti Argentiinaa 2000-luvun taitteessa kohdanneen talouskriisin takia: vuonna 2002 pelkästään Buenos Airesissa roskien kierrättämisestä eläviä arvioitiin olevan 40 000.

”Rikkaiden roskista eläminen on sekä runollista että poliittista: niinhän meidän pitäisi elää, että kaikki käytetään”, näyttelijä pohtii.

Sosa Villadalle kaduilla eläminen ja sukupuolikysymykset ovat tuttuja hänen omasta elämästään. Córdoban maakunnassa maaseutupaikkakunnilla kasvanut näyttelijä alkoi 15-vuotiaana käydä bileissä naiseksi pukeutuneena. Vähitellen hän alkoi esiintyä naisena myös päivisin. Sosa Villadalle transvestiitin identiteetti oli itsestäänselvyys.

”Kasvoin Almodóvarin elokuvien kanssa. Muistan jo kymmenvuotiaana rakastuneeni luokkani poikiin. Minulle identiteettini oli aina erittäin normaali asia. Vaikeaa oli vain kertoa asiasta vanhemmilleni.”

Alkoholisoituneen isän reaktio oli väkivaltainen, eikä tilanne ollut helppo myöskään rakastavalle mutta masentuneelle äidille. Sosa Villada päätyi elämään kiertolaiselämää useaksi vuodeksi. Mina Claveron kylpylomapaikkakunnan ensimmäistä ristiinpukeutujaa ei katsottu muutenkaan hyvällä.

Tilanne laukesi, kun Sosa Villada lähti provinssin pääkaupunkiin, kahden miljoonan hengen Córdobaan opiskelemaan teatteria ja sosiaalista viestintää. Elättääkseen itseään Sosa Villada möi välillä seksiä. Hän ei ollut ainoa: Córdoban punaisten lyhtyjen alueen kadunkulmat ja keskustan puistot täyttyvät joka ilta alusvaatteissaan asiakkaita odottavista transvestiiteista, joista monilla on vakipaikka.

”Olin todella nuori, vain 18–19-vuotias, ja tuo aika oli todella surullista. Mutta valitsen aina vapauden, vaikka sen hinta olisi perseen myyminen.”

Tunnettu Camila Sosa Villadasta tuli vuonna 2009, kun kurssikaveri pyysi hänet mukaan lopputyönäytelmäänsä. Federico García Lorcan runouteen ja Sosa Villadan omaelämänkerrallisiin teksteihin perustuvasta näytelmästä pienessä vaihtoehtoteatterissa tuli sekä yleisön että kriitikoiden suosikki.

Näytelmässä Sosa Villada kertoi lapsuudestaan, rakkauksistaan, tulevaisuudesta ja suhteestaan yhteiskuntaan. Hän esitti siinä sekä itseään että esimerkiksi omia vanhempiaan. Loppukohtauksessa Sosa Villada esiintyi lavalla alasti.

Eikö tunnu oudolta avata omaa elämäänsä näin yksityiskohtaisesti?

”Se oli täydellinen antautuminen, ja siitähän teatterissa on kyse. Samalla se oli tekemäni uhraus, joka on kyllä maksanut itsensä takaisin.”

Sosa Villada kertoo ihmisistä, jotka ovat lähestyneet häntä kertoakseen, että näytelmä muutti heidän suhtautumistaan vähemmistöihin. Kahdeksankymppinen rouva tuli kertomaan, että jos hän olisi nähnyt näytelmän vuosia sitten, hän olisi suhtautunut aivan eri tavalla homoseksuaaliin sisarenpoikaansa. Hän on myös saanut kortteja nuorilta pojilta, joita näytelmä inspiroi tulemaan kaapista.

”Kortteja on tullut tuhansia.”

Suomalaisen Transtukipisteen nettisivujen mukaan transvestiitti on ihminen, joka ”kykenee eläytymään sekä mieheksi että naiseksi ja hänellä on tarve olla välillä miesroolissa ja välillä naisroolissa”. Transvestiitti eroaa transsukupuolisesta, joka järjestön määritelmän mukaan tarkoittaa ihmistä, jolla on ” jatkuva syvä toive olla toista sukupuolta”.

Camila Sosa Villadan mukaan käsitteet ymmärretään Argentiinassa eri tavalla. Hänelle transvestisuus tarkoittaa sitä, ettei koe tarvetta biologiseen sukupuolen korjaamiseen. Silti hän on vuosia esiintynyt ainoastaan naisena.

”En koe olevani nainen, vaan transvestiitti. Kuten runoilija Jaques Prévert kirjoitti, minä olen miten minä olenkin, minut on tehty näin.”

Passikin tunnistaa nykyään Sosa Villadan valitseman roolin.

Argentiinassa vuonna 2012 säädetty laki sukupuoli-identiteetistä on maailman edistyksellisin: sen mukaan jokainen saa itse määritellä sukupuoli-identiteettinsä ja nimensä, joita käytetään kaikessa henkilön virallisissa tiedoissa. Toisin kuin muualla maailmassa, oma määrittely riittää: lääkärintodistuksia tai psykologikäyntejä ei vaadita. Uudessa laissa määrätään, että sukupuolenkorjauksen maksaa valtio. Alaikäisten kohdalla identiteetin uudelleen määrittely vaatii huoltajan suostumuksen.

”Nyt ei enää tarvitse näyttää ja selitellä. Kun näyttää samalta kuin passissa, kukaan ei ylläty esimerkiksi lentokentillä”, Sosa Villada kertoo.

Aiemmin hän koki tekevänsä arjen aktivismia, kun hän asioi pankissa ja viranomaisten luona naisena, vaikka oli henkilöpapereiden mukaan mies.

Sosa Villada kokee, että argentiinalaisen yhteiskunnan suhde transyhteisöön on lainsäädännön ansiosta muuttunut muutenkin: kun aiemmin transvestiitteja näki vain öisillä kadunkulmilla, nykyään heihin törmää ruokakaupassa.

Pitääkö Sosa Villada sitten itseään sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavana aktivistina?

”Uskon transaktivismiin. On paljon transvestiitteja, jotka myyvät kadulla seksiä, eivätkä tiedä kondomin käytön tärkeydestä. Monilla on sellainen asenne elämään, ettei se oikein haittaa, jos nyt kuolen aidsiin. Näistä asioista on tärkeä tiedottaa.”

Politiikasta hän haluaa pysyä kaukana.

”Nykyinen presidentti Cristina Kirchner on saanut paljon tukea gay-yhteisössä, koska hänen aikanaan Argentiinassa on säädetty laki tasa-arvoisesta avioliitosta ja sukupuoli-identiteettilaki. Silti hän kaveeraa paavin kanssa.”

Kun Camila Sosa Villada pyydetään tv- tai elokuvaproduktioihin, rooli on aina transvestiitin rooli. Väsyttääkö se, että sukupuolikysymys on aina keskiössä?

”Transvestiitin roolihahmot ovat yleensä aika samanlaisia. Voisi olla kiinnostava tehdä naisrooleja. Niissä on enemmän tilaa, ja töitäkin olisi enemmän.”

Näyttelijä käsikirjoittaa parhaillaan teatteriproduktiota, joka kertoo meksikolaistaitelija Frida Kahlosta. Hän aikoo sekä ohjata että näytellä kappaleen yksin.

”Se on tunnin kestävä Frida Kahlon uni, ja siinä olen nainen.”

Mía-elokuva nähdään Helsingissä Cinemaissí-festivaaleilla perjantaina 18.10 ja sunnuntaina 20.10. Camila Sosa Villada keskustelee yleisön kanssa perjantain näytöksen jäljeen.

Camila Sosa Villadan omaelämänkerrallinen teatteriesitys Carnes tolendas (Retrato escenico de un travesti) kokonaisuudessaan Vimeossa espanjaksi.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä