Teksti Riie Heikkilä & Sanni Tengvall
Madridilainen sosiaalikeskus La Tabacalera kerää entisen tupakkatehtaan suojaan kollektiivien ja kansalaisjärjestöjen toimijat. Kulttuuriministeriön suunnittelee rakentavansa tehtaaseen museokompleksin, ja tabacaleralaisten sopimus tilan käytöstä päättyy 28. helmikuuta.
Tammikuisena tiistai-iltana madridilaisen sosiaalikeskuksen La Tabacaleran ovella käy kova kuhina. Sisään lappaa rastapäistä vaihtoehtoväkeä, joukko nuoria afrikkalaismiehiä, opiskelijapariskunta, viisihenkinen lapsiperhe ja muiden vanavedessä utelias vanha pariskunta.
Joku tiedustelee kirjaston sijaintia, toisella on kiire kiinantunnille, lapset juoksevat kilpaa leikkihuoneeseen. Aulassa tuoksuu juuri valmistumassa oleva karibialainen ruoka, jota kahvilan puolella myydään parin euron annoksina.
1700-luvun loppupuolella rakennettu entinen tupakkatehdas muuntautui vireäksi sosiaalikeskukseksi (koko nimeltään Centro Social Autogestionado La Tabacalera de Lavapiés) viime vuoden kesäkuussa, ja siitä lähtien sen komeiden teollisuushallien uumeniin on majoittunut jos jonkinlaista toimintaa.
Keskus sijaitsee Madridin eteläisessä kantakaupungissa, Lavapiésin kirjavassa kaupunginosassa.
Espanjan valtion omistama tupakkatehdas oli toiminnassa vuoteen 2000 saakka. Rakennus siirtyi tuolloin kulttuuriministeriölle, joka on suunnitellut tiloihin taidemuseota (Centro Nacional de Artes Visuales). Museohanketta on kuitenkin jatkuvasti lykätty, ja keväällä 2010 ministeriö luovutti tehtaan lavapiesläisten kollektiivien ja kansalaisjärjestöjen käyttöön määräajaksi.
Ministeriön tiedotteen mukaan projekti on osa politiikkaa, jonka tarkoitus on hyödyntää tyhjillään olevia valtion rakennuksia ja edistää kansalaisten osallisuutta kulttuuritoimintaan. Lavapiésin kollektiivit olivat joka tapauksessa kampanjoineet jo vuosia voidakseen aloittaa toimintansa jossakin alueen lukuisista tyhjistä rakennuksista.
Espanjalaisissa tiedotusvälineissä La Tabacaleraa on usein virheellisesti tituleerattu okupaksi eli vihjattu, että keskus toimisi vallatussa rakennuksessa. Osittain termin käyttö heijastellee sitä, että keskuksen toimintaperiaate on paljon velkaa talonvaltauskulttuurille.
La Tabacalera esimerkiksi vannoo samantyyppisen organisoitumistavan (espanjaksi autogestión) nimeen kuin monet vallattuihin tiloihin perustetut sosiaalikeskukset. Kuka tahansa voi tulla mukaan tietoineen ja taitoineen ja järjestää mieleistään toimintaa. Keskuksesta kerrotaan, että La Tabacalerassa harjoitetaan ”eräänlaista horisontaalista demokratiaa”. Kerran viikossa järjestetään kaikille avoin asamblea, kokous, jossa yhteisistä asioista päätetään kollektiivisesti.
”Meitä on paljon, joten mielipiteet ja ideat eivät tietenkään aina osu yksiin, mutta tähän mennessä hallinnointitapamme on toiminut varsin hyvin.”
Tabacaleralaiset korostavat kollektiivisuutta jopa siinä määrin, että monet haastateltavistamme eivät halunneet nimiään mainittavan tai toivoivat voivansa esiintyä pelkillä etunimillä. Lehdistön kysymyksiin vastaavien aktiivien joukko käyttää useimmiten keksittyä nimeä Mariví Sonte, joka viittaa leikkisästi vanhaan espanjalaiseen Bisonte-tupakkamerkkiin.
Mariví Sonte kertoo, että La Tabacalera haluaa edistää vapaata kulttuuria sekä omalta osaltaan vastustaa vallitsevaa tekijänoikeuspolitiikkaa.
”Haluamme, että La Tabacalerassa luotu kulttuuri kuuluu kaikille.”
Tilaisuuksien ja työpajojen tulee olla ilmaisia ja kaikille avoimia. Projekteihin ja teoksiin tulee soveltaa Creative Commons -lisenssiä, joka antaa oikeuden käyttää ja levittää teosta vapaasti, kuitenkin niin, että alkuperäisteoksen tekijä mainitaan, sekä niin, että teosta hyödyntävät uudet teokset saavat saman lisenssin.
Tabacaleralaisten sitoutumisesta periaatteeseen kertoo se, että syksyllä 2010 he vastustivat menestyksekkäästi maailmantähti Alejandro Sanzin musiikkivideon kuvauksia tilassa.
”Sanzin video edustaa kaupallista ja tekijänoikeusjärjestelmään sidottua tapaa tehdä kulttuuria. Toivoimme, että meidän toimintaperiaatteitamme kunnioitettaisiin ja video kuvattaisiin muualla.”
Tabacaleralaiset haluavat tuoda esiin käyttämänsä tilan historiaa ja sen merkitystä muistin paikkana Lavapiésin kaupunginosassa. Kun aktiivit saivat tilan käyttöönsä, rakennus oli siinä kunnossa mihin se oli jäänyt tupakkatehtaan sulkiessa ovensa kymmenen vuotta aikaisemmin. Tämä ”koskemattomuus” toimi innoituksena Cigarreras-projektille, jonka nimi viittaa naispuolisiin tupakkatyöläisiin. Hankkeessa mukana oleva David Rodríguez selittää, että ideana on haastatella entisiä cigarreroja ja kerätä kuva- ja videomateriaalia verkossa julkaistavaksi. Tekeillä on myös dokumentti sekä teatteriesitys, jonka ensi-ilta on keväällä Madridin nykyteatterifestivaaleilla.
La Tabacalerassa on myös pieni kirjasto, johon ihmiset ovat lahjoittaneet kirjoja. Tällä hetkellä kokoelmassa on parituhatta teosta, ja lisää tulee koko ajan. Kirjastossa työskentelevän Teresan mukaan sen tarkoitus on toimia lukuhalut herättävänä ”aperitiivina”.
”Toivomme, että ihmiset innostuisivat lukemaan ja löytäisivät sitä kautta myös muut kirjastot, joiden kokoelmissa on enemmän nimekkeitä.” Kirjaston valttina onkin olla helposti lähestyttävä lukunurkka ”La Tabacaleran kaltaisessa positiivista energiaa henkivässä ympäristössä”.
Eräs La Tabacaleran sosiaalisesti kiinnostavimmista projekteista ovat rauhanyhdistys CIRASin järjestämät ilmaiset espanjantunnit maahanmuuttajille. Viikoittaisilla tunneilla käydään läpi myös siirtolaisten eteen useimmiten osuvia juridisia kiemuroita.
Tuiki tavallisena keskiviikkoiltana marokkolainen Abdel, ghanalainen Alex ja romanialainen Luca ovat ottaneet muistiinpanovälineensä esille ja odottavat espanjan opettajaa. Paperittoman, kielitaidottoman maahanmuuttajan osa ei Espanjassa ole helppo, he kertovat. Siksi La Tabacalerasta on tullut heille luonteva olohuone, paikka jonne he ovat aina tervetulleita.
Keskuksessa on runsaasti ohjelmaa myös lapsille. Vain lapsille tarkoitettuja tiloja ovat lastenkirjasto sekä La Madriguera -niminen leikkihuone. Lasten työpajoista vastaava Ana Cebrián kertoo, että lasten toiminnan pääasiallisia teemoja ovat nykytaide ja monikulttuurisuus: siinä korostuvat La Tabacaleran yleiset arvot, suvaitsevaisuus ja avoimuus, joiden avulla lasten ulottuville pyritään tuomaan tavanomaisesta poikkeavia ajattelumalleja.
Suoraan lapsille suunnattujen työpajojen lisäksi La Tabacalerassa on järjestetty toimintaa myös pienten lasten vanhemmille. Muun muassa kantoliinakurssit, hierontaryhmät sekä imetystukitapaamiset ovat kaikki olleet suosittuja niin maahanmuuttajien kuin madridilaistenkin keskuudessa.
Museokompleksin rakentaminen tehtaaseen on edelleen kulttuuriministeriön suunnitelmissa, ja tabacaleralaisten sopimus tilan käytöstä päättyy 28. helmikuuta. Aktiivit kuitenkin haluaisivat jatkaa toimintaansa tehtaassa. Vielä ei ole varmaa tietoa siitä, antaako ministeriö heille lisäaikaa, mutta on mahdollista, että rakennuksen remonttityöt ja keskuksen toiminta voitaisiin sovittaa yhteen. Tehdas on valtaisa tila, ja tabacaleralaisilla on siitä käytössään vain pieni osa. Mariví Sonte suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti.
”Näiden muutamien kuukausien aikana La Tabacalera on saanut paljon julkisuutta Espanjassa ja jopa ulkomailla. Maineemme on kiirinyt pitkälle – toivottavasti kulttuuriministeriöön saakka.”
CSA La Tabacalera sijaitsee osoitteessa Calle Embajadores 53, Madrid http://latabacalera.net
