Tämä on viimeinen Anastasia Baburovan tekemä haastattelu. Ja myös viimeinen Stanislav Markelovin haastattelu Novaja Gazetassa.

Miten arvioitte Duuman päätöstä poistaa valamiehistö erityisen tärkeistä oikeudenkäynneistä?

– Valamiehistön poistaminen oikeudenkäynneistä, jotka koskevat valtiopetosta, vakoilua, terrorismia ja mellakoita, merkitsee käytännössä sitä, että valamiehistöltä viedään sen merkitys. Pitää myös huomata, että niin sanottua banditismia koskevat oikeudenkäynnit, joiden yhteydessä on eniten kritisoitu valamiehistön käyttämistä, pysyvät valamiehistökäytännön piirissä.

Eurooppalaisessa oikeuskäytännössä vain kaksi aluetta on poistanut valamiehistöt valtiorikosten käsittelystä: Espanja ja Pohjois-Irlanti. Pohjois-Irlannissa julistettiin sotatila, ja alue siirrettiin Lontoon suoraan hallintaan. Espanjakin on käytännössä sotatilassa baskiterrorismia vastaan. Meidän maassamme taas lainsäätäjät eivät ole määritelleet, mitä sotatila tarkoittaa. Ja jos katsomme tämän Venäjän lainsäädäntöä perustavanlaatuisesti muuttaneen lain perusteluosiota, näemme, että sille on uhrattu kokonaiset sivu ja yksi kappale. Siis näin paljon sitä on selitetty, käytännössä ilman mitään argumentteja. Yleensä uusien lakien perusteluosio on vähintään 4-8 sivua, mutta tällä kertaa yksi sivu ja yksi kappale.

Kommenteista, joita lainmuutosta ajaneet kansanedustajat duumassa esittivät, voi päätellä että se ajettiin läpi sui generis -periaatetta noudattaen, siis tapauskohtaisena.

Se on muotoilu, jonka avulla oikeudessa käydään tapauksia, joissa järjestelmä itse epäilee todistusaineiston riittävyyttä. Tällöin oikeuslaitos käy läpi tapauksen juridisena ennakkotapauksena ilman valamiehistön sekaantumista asiaan. Tästä erikoismenettelystä ollaan tekemässä yleistä käytäntöä, koska poliisi, oikeusjärjestelmä ja lainsäätäjät pelkäävät, ettei valamiehistön päätökset noudata heidän intressejään. Jos oikeusjärjestelmää itseään muutetaan sui generis -periaatetta noudattaen, eli tuomion ja toimeenpanon esiintuomien erityistapausten perusteella, ei mitään oikeusjärjestelmää voi olla olemassakaan.

Sama koskee järjestysrikkomusten rankaisuasteikon laajentamista niin, että niistä käytännössä tulee rikoksia. Tämä merkitsee, että kansalaisia rankaistaan ilman minkäänlaista oikeuksien suojaa. Tällä hetkellä oikeudet käsittelevät järjestysrikkomuksia liukuhihnalla, stahanovilaiseen tyyliin – ilman selvityksiä siitä, mitä oikeasti tapahtui. Oikeusistuimet eivät yksinkertaisesti ehdi selvittää asioita.

Jos seuraukset voivat olla huomattavia, esimerkiksi muutamien kuukausien pituinen vapaudenriisto, ei järjestelmän kynsiin joutunut ihminen voi puolustaa itseään mitenkään. Ja mitä muutaman kuukauden pituinen vapaudenriisto voikaan merkitä ihmiselle? Joskus se voi musertaa koko elämän – johtaa työttömyyteen, perhe voi menettää ruokkijansa, sosiaaliset suhteet voivat kadota. Se on hyvin vakava rangaistus, käytännössä rikosseuraamuksen veroinen. Ja meillä järjestysrikkomusten rangaistusasteikkoa aiotaan laajentaa näin laajaksi, kyse ei siis ole rikoksista vaan rikkomuksista.

Kuinka paljon me emme luotakaan omaan kansaamme, jos aiomme tuomita heidät niin ankarasti näin pienistä teoista?

Entä kohta, joka koskee mellakoiden järjestämistä — eikö se annakin lisämahdollisuuksia toisinajattelun vastaiseen taisteluun?

– Kaikki valtiorikokset koskevat miltei aina toisinajattelua. Tietysti toisinajattelukin voi toisinaan saadakin lainvastaisia ja jopa rikollisia muotoja. Jos terroristi toimii aatteellisista syistä, hän on tietysti rikollinen, mutta samaan aikaan myös toisinajattelija. Eli hän käyttää menetelmiä, joita yhteiskunta ei voi mitenkään hyväksyä. Mutta jos asiaa käsitellään niin että yhteisö voi osallistua siihen, valamiehistö voi määritellä mikä on motivaatio syytöksen takana: onko toisinajattelija todellakin turvautunut rikollisiin menetelmiin, vai halutaanko välejä selvitellä muusta syystä. Luonnollisesti ensimmäisessä tapauksessa hän saa ansaitsemansa rangaistuksen. Mutta jos yhteisö ei voi osallistua oikeuteen valamiehistön muodossa, valinnan tekee valtio oman tahtonsa mukaan.

Mahdollistaako lainmuutoksen luoma kolmen ammattituomarin kollegio objektiiviset päätökset valamiehistön käyttöön verrattuna?

– Tuomarit ovat valtion virkamiehiä, ja he ovat aina osa vallan vertikaalia. Voimme puhua vaikka kuinka paljon oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, mutta katsokaa tilastoja. Kuinka monta tuomaria menetti virkansa? Heitä on monta. Mutta kuinka monta tuomaria menetti virkansa kansalaisten valituksien takia? Se luku on jossain nollan kieppeillä. Eli tuomarilaitos on tiukasti kiinnitetty oikeuslaitoksen vertikaaliin. Ja oikeusjärjestelmän vertikaali on vallan vertikaalin osa. Ei siis ole merkitystä sillä, onko tuomareita yksi, kolme vai neljäkymmentä… aina tapausta käsitellessä on mahdollista, että heitä eivät ohjaa oikeusperiaatteet, vaan valtion ja sen laitosten omat intressit.

Voiko entisen everstin Juri Budanovin pääsy ehdonalaiseen ennen vankilatuomion loppumista aiheuttaa joukkoprotesteja Tšetšeniassa?

– Tilanne Pohjois-Kaukasuksella, sekä henkinen että yhteiskunnallinen ilmasto, eroaa selvästi tilanteesta Venäjällä yleensä. Muualla Venäjällä tällaiset päätökset johtavat tai eivät johda nopeaan reaktioon, jossa yhteiskunnallinen tyytymättömyys leimahtaa, ja sitten kaikki unohtuu. Pohjois-Kaukasuksella taas reaktio voi olla pidempiaikainen, ja tulla esiin myöhemmin – mitään ei koskaan unohdeta.

Tässä tapauksessa ei pidä unohtaa sitä, että yhtäkään tšetšenialaista komentajaa ja todellisia bandiitteja, jotka kannattavat separatistisia tai islamistisia aatteita, kukaan ei ole koskaan yrittänyt päästää ehdonalaiseen ennen tuomion loppumista. Vaikka rikosten aste on ihan sama – erityisen raskaista rikoksista yksilön henkeä ja turvallisuutta vastaan, jotka tapahtuivat suunnilleen samoihin aikoihin.

Mitä tulee eversti Budanovin toimintaan, sen vaikutus yhteiskunnalliseen mielipiteeseen on vielä negatiivisempi. Siinä missä tšetšeeniseparatistit ja islamistit tekivät rikoksia vaatiakseen Venäjän vallan ja lakien toiminnan lakkauttamista, Budanov oli nimen omaan Venäjän vallan edustaja. Siis hänen toimintansa diskreditoi suoraan Venäjän mainetta. Ja nyt samaa diskreditaatiota jatkoi tuomioistuin todistaessaan, että ei voi odottaa että samanlaisia, samalla alueella ja saman konfliktin aikana tehtyjä rikoksia tultaisiin arvioimaan objektiivisesti.

Minkälaisia seurauksia sillä voi olla?

– Se voi vahvistaa Pohjois-Kaukasuksella mielipidettä, että Venäjän oikeusjärjestelmä ei toimi. Tai että se toimii noudattaen poliittisia määräyksiä, täyttäen tiettyjä poliittisia tarkoitusperiä, rikkoen objektiivisuuden ja universaalisuuden periaatteita.

Ja minkälaisia tapahtumia meillä on edessämme?

– Meillä on väistämättä edessämme lyhyttaikainen yhteiskunnallisen tyytymättömyyden leimahdus ja pitkäaikainen suuttumus. On mahdotonta paeta päätöksen erittäin negatiivisia seurauksia.

Stanislav Markelov ja Anastasia Baburova ammuttiin Moskovassa maanantaina 19.1. He olivat juuri saapumassa lehdistötilaisuudesta, jossa Markelov kertoi aikovansa valittaa päätöksestä muuttaa eversti Juri Budanovin murhatuomio ehdonalaiseksi. Budanov, johon haastattelun loppuosassa viitataan, oli vapautettu neljä päivää aikaisemmin.

Juttu on julkaistu alunperin Novaja Gazetassa.