Vauhdikas se on, tämä Jukka Puotilan uusin imitaatio-show. Mahtipontinen leffatunnari soi taustalla, Puotila astuu lavalle ja esittelee itsensä muutaman herjan kera.

Sitten eteemme astuvat jo vakiohahmoiksi muotoutuneet persoonat Andy McCoy ja Jörn Donner. Seuraavaksi tantereelle piipahtaa Aira Suvio-Samulin Hyrsylänmutkasta. Paavo Lipponen ja Ilkka Kanerva kohtaavat, ja Mauno Koivisto pitää puheen Pietarille. Yleisöstä kuuluu pyrskähdyksiä.

Tahti on rivakka, Puotilan puhe pompahtelee tyylistä toiseen ja hahmot vaihtuvat lennossa. Ensimmäinen iso naurunremahdus purkautuu katsomosta, kun Puotila pääsee kiinni Ahtisaaren vaatimattomiin Nobel-heittoihin. Sitten seuraa Björn Wahlroosin reippaat kommentit Finnairin palkanalennuksiin.

Yleisöä on lämmitelty ja tästä onkin hyvä jatkaa. Broileripoliitikoista ja urheilijasankareista pullahtaa esiin maukkaita puolia.

Kimi Räikkösen narinaa en kestä tipahtamatta kuunnella. Juhani Tammisen ”kiss and fuck” -valmennuskouhotus saa raikuvat aplodit. Ja pääministeri Vanhasen hujoppi hahmo ihan vain ”tihkuu läpi”.

Show on syntynyt Jukka Puotilan ja käsikirjoittaja Taina Westin yhteistyönä. West on seurannut tarkkaan politiikan ja talouden kiemuroita ja muovannut yhdessä Puotilan kanssa mediassa kuultuja kommentteja herkullisiksi möläytyksiksi.

”Mitäs tykkäsit esityksestä, eikö ole aika hulvatonta touhua?” kommentoi yksi katsoja väliajalla. ”Sen ilmeet ja kaikki”, vastasi toinen.

Puotilan imitaatioiden kirjo ja gestinen taituruus yhdistyneenä Westin naseviin teksteihin koukuttavat. Show ei olekaan puhdasta vakioviihdettä. Kommentit finanssikriisiin ja piikit kotimaan rahamiehiä ja valtaapitäviä kohtaan tyydyttävät. ”Pienen ihmisen asialla ollaan”, sanoo Puotila itsekin.

Yli tunnin pituisen esityksen aikana lavalla piipahtaa 43 Puotilan imitoimaa hahmoa. Sketsejä on yhteensä lähes 80. Hengästyttääkö? Itseäni ainakin, en aivan mukana pysy.

Muutamat kohtaukset häipyvät muistista välittömästi uudempien tieltä. McCoy on liian kaluttu, mutta ulkoministeri Stubbin ja muiden tuoreiden hahmojen maneerit ovat kutkuttavaa katsottavaa. Myös henkilökohtaisuus on valttia. Mainiota on, kun Puotila imitoi omaa arkeaan. Tekisipä sitä enemmänkin.

Suomesta puuttuu yhä tukeva poliittinen stand up, vaikka harrastus ja tekijäjoukko on kasvanut. Jukka Puotila –show voisi terävöityä tällaisen osaamisen edelläkävijäksi. Tekijät itse kuitenkin määrittelevät esityksensä teatterimaiseksi show’ksi.

Jukka Puotila –show Suomen Kansallisteatterissa 2.12.08 saakka.