Nigerian öljyvarannot ovat massiiviset ja ympäristömaine kyseenalainen. Aiheelle on odotettavissa uutta näkyvyyttä: kansainvälinen Maan ystävät -ympäristöjärjestö valitsi hiljattain puheenjohtajakseen nigerialaisen Nnimmo Basseyn. Tuore puheenjohtaja vieraili Suomessa kertoakseen ympäristöjournalismin kursseista, joita Nigeriassa järjestetään suomalaisen Viestintä ja Kehitys -säätiön tuella.

Nigerian kansantalous on pitkälti riippuvainen öljyntuotannosta, josta suurin osa on ulkomaisten öljy-yhtiöiden käsissä. Minkälaista on kirjoittaa öljyilmiön haittapuolista niissä oloissa? Saako ympäristöväki ääntään kuuluviin?

– Kyllä Nigeriassa voi kirjoittaa ympäristöongelmista, ja kirjoitetaankin. Ympäristönsuojelijoilla on itse asiassa aivan hyvät suhteet paikalliseen lehdistöön. Ongelmana on pikemminkin se, että tehdäänkö ongelmille mitään sen jälkeen vai jääkö asioiden käsittely pelkän puheen tasolle. Onneksi vaikuttaa siltä, että öljy-yhtiöt ovat hiljalleen alkaneet kiinnittää huomiota ympäristökeskusteluun.

Minkälaiseen tarpeeseen tämä nigerialais-suomalainen hanke tulee?

– Emme ole aloittamassa tyhjästä ympäristöjournalismin kanssa, vaan kurssilaisilla on jo kokemusta ihmisoikeusasioista kirjoittamisesta. Tälle pohjalle rakennetaan nyt ympäristötietoutta, ja tavoitteena on saada näkemystä siihen kokonaisuuteen, jonka eri puolia ympäristö- ja ihmisoikeusongelmat ovat. Kurssien ohjelma on monipuolinen. Se sisältää ympäristöasioiden ja varsinaisen kirjoittamisen lisäksi muun muassa lakitietoutta ja tiedonhankinnan harjoittelua.

Onko Nigerian lainsäädännössä määritelty kansalaisille perusoikeuksia ympäristön suhteen?

– Lakiteksteissä on sen suuntaista sisältöä, mutta sanamuoto on sellainen, että hyvä ympäristö mainitaan vain tavoitteena, ei oikeutena. Tämä vaikeuttaa oikeusjuttujen käynnistämistä ympäristöasioissa. Kansalaisten ympäristöoikeuksia puolustettaessa vedotaan mieluummin Afrikan peruskirjaan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, jonka Nigeriakin on ratifoinut.

Nigerialainen ympäristölainsäädäntö on yleisesti ottaen vaikeasti hallittava kokonaisuus, koska relevantit lainkohdat ovat hajallaan siellä täällä eri laeissa. Osa säädöksistä on myös sisällöltään vanhentuneita, peräisin esimerkiksi ajalta ennen itsenäisyyttä. Ympäristölainsäädännön uudistaminen on onneksi saatu käyntiin vuoden 2004 lakiluonnoksen myötä.

Öljynporauksen yhteydessä purkautuvan kaasun polttamiseen eli loimotukseen säädettiin rajoituksia Nigeriassa 1980-luvulla, mutta Nigerian Maan ystävät kampanjoi vielä tänäkin päivänä loimotusta vastaan. Mikä oikein aiheuttaa ongelmia?

– Loimotuksesta tehtiin luvanvaraista toimintaa vuonna 1984, mutta lupakäytäntö on lepsu. Jos luvattomasta loimotuksesta jää kiinni, sakko on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä rahakkaille öljy-yhtiöille.

Öljyntuotannon haitoista Nigeriassa puhutaan paljon, mutta mitä hyvää öljystä on koitunut paikalliselle väestölle? Miten öljytaloutta voitaisiin muuttaa nykyistä paremmaksi?

– Minun nähdäkseni paikalliset yhteisöt voisivat paremmin, jos öljyntuotantoa ei olisi lainkaan. Monet tekevät mielellään töitä öljy-yhtiöille, koska työ on suhteellisen hyvin palkattua silloin kun sitä on tarjolla. Ympäristön pilaantuminen öljyntuotannon sivuvaikutuksena on kuitenkin pahinta mitä paikallisille asukkaille voi tapahtua: se riistää heiltä pitkän aikavälin toimeentulomahdollisuudet.

En usko, että ”eettinen öljy” olisi tuotteena mahdollinen. Öljy-yhtiöt eivät noudata Nigeriassa edes omia eettisiä ohjeistojaan.

Mitä muuta nigerialaiset voivat tässä tilanteessa tehdä kuin kirjoittaa lehtiin?

– Noin kaksi vuotta sitten aloitettiin palkaton vapaaehtoistoiminta, jossa paikalliset yhteisöt osallistuvat ympäristönseurantaan. Maan ystävät on auttanut tämän toiminnan käynnistämisessä, ja näen sen osana uutta nigerialaista liikettä kohti kestävämpää taloutta, johon ei kuulu uusien öljyntuotantoalueiden perustaminen.

Mitä me muut – tavalliset suomalaiset ja eurooppalaiset – voimme tehdä nigerialaisten elinympäristön parantamiseksi?

– Nigeriassa öljy-yhtiöillä on varaa venyttää oikeusprosessia valituksilla niin kauan, kunnes tuomioistuin antaa niille myötämielisen päätöksen. Oikeuden hakeminen öljy-yhtiöiden toiminnasta kärsineille ihmisille on ollut menestyksellisempää kansainvälisessä yhteistyössä. Paraikaa on käynnissä muun muassa Alankomaissa oikeusjuttu Shelliä vastaan öljyvahingoista Nigeriassa, ja USA:ssa ihmisoikeusjuttu Chevronia vastaan.

Nigerian öljyongelmat ovat ratkaistavissa viime kädessä kuitenkin vain siten, että Nigerian hallitus rupeaa toimimaan siihen suuntaan kuin Nigerian kansa vaatii. Suomalaiset voivat osallistua painostamalla Nigeriassa toimivia öljy-yhtiöitä kuten Shelliä, jonka hallituksen puheenjohtajana Jorma Ollila toimii.

_______________________________________

– Nigeria on Afrikan suurin öljyntuottajamaa, ja valtio saa öljyn viennistä 80 prosenttia tuloistaan.

– Ulkomaiset yhtiöt, etupäässä Shell, Chevron ja Exxon-Mobil, hallitsevat 95 prosenttia Nigerian öljyntuotannosta.

– Nigeriassa loimotetaan vuosittain 23 miljardia kuutiometriä maakaasua. Tämä vastaa Suomen viiden vuoden kaasunkulutusta.

– Loimotuksesta syntyy Nigeriassa vuoden aikana kasvihuonekaasupäästöjä määrä, joka vastaa 60 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä vastaa Suomen yhdeksän kuukauden päästöjä kaikista päästölähteistä.

– Nigeria menettää tällä tavoin 2,5 miljardin dollarin potentiaaliset vuositulot, ja saa kaupan päälle palamisprosessin aiheuttamat välittömät haitat ympäristölle ja ihmisten terveydelle.

Kaasun loimotuksesta kerrotaan Friends of the Earthin sivuilla. Nigerian presidentille osoitetun vetoomuksen loimotuksen lopettamiseksi voi allekirjoittaa sivustolla www.eraction.org.