Volgan vedenpinta nousee jo: se on Tšeboksaryn sähkövoimalan takia nostettu jo 63 metriin. Suunnitteilla oleva viiden metrin lisäys ei ehkä tunnu paljolta, mutta alavalla seudulla se tarkoittaisi 165 000 hehtaarin maa-alan jäämistä veden alle Mari-Elissa, Tšuvassiassa ja Nižny-Novgorodin läänissä.

Toukokuun lopulla presidentti Medvedev nimitti erityiskomission suunnittelemaan voimalan laajennusta. Komissioon kuuluvat pääministeri Putin, Tšuvassian ja Mari-Elin tasavaltojen johtajat sekä Nižny-Novgorodin läänin kuvernööri.

Ympäristönsuojelijat varoittavat, että vedenpinnan nostaminen johtaisi sosiaaliseen, ekologiseen ja taloudelliseen katastrofiin. Tuhansien ihmisten siirtäminen veden tieltä tuhoaisi kulttuuriarvoja. Nižnynovgorodilainen ympäristöjärjestö Dront on yksi hankkeen ännekkäimmistä vastustajista.

Suunnitelma on herättänyt raivoa myös alueen eri etnisissä ryhmissä ja ortodoksisen kirkon piirissä. Nižny-Novgorodin eksargaatti on varoittanut, että nouseva vesi tuhoaisi yhden alueen ”merkittävimmistä historiallisista ja kulttuurisista kohteista”, Makarjevin luostarin.

Jopa aluejohtajat, kuten Nižny-Novgorodin läänin kuvernööri Valeri Šantsev ja Marinmaan presidentti Leonid Markelov, ovat suhtautuneet hankkeeseen varauksellisesti. Tšuvassian presidentti Nikolai Fedorov taas kannattaaa hanketta uskoen, että se lisäisi sähköntuotantoa ja parantaisi Tšeboksaryn juomaveden laatua.

Toistaiseksi Moskova ei ole osoittanut perääntymishaluja: hanke aiotaan, neuvostotyylistä muistuttaen, jyrätä läpi vastustuksesta huolimatta. Suunnitelmaa kannattavat Venäjän liikenneministeriö ja energiaministeriö haluavat lisää sähköntuotantoa; myös Volgan kuljetuksia joen syventäminen väitetysti lisäisi.

Tšeboksaryn sähkövoimala ja patoallas aloittivat toimintansa vuonna 1980.

”Tämän takia 30 prosenttia Vuori-Marin alueesta on jo jäänyt veden alle. 8000 vuorimarilaista karkotettiin veden tieltä. Pienen kansan kohdalla se on iso asia”, sanoo Suomessa asuva marilainen kirjailija ja aktivisti Valeri Alikov.

Mari-Elin tasavalta sijaitsee 800 kilometria Moskovasta itään Volgan molemmilla rannoilla. Volgan oikean rannan mäkisellä seudulla eläviä marilaisia sanotaan vuorimarilaisiksi; he puhuvat toista, harvaisempaa marin kielen päämurretta – sen puhujia on vain 30 000.

Alikovin mukaan 1980 luvattiin rakentaa siirretyille uudet asunnot, kehittää infrastruktuuria ja rakentaa Volgan rannalle tulvamuureja ja pumppuja. Mitään tästä ei tehty. Tulvamuureja ei ole, joten Volgan rannat murtuvat joka vuosi kevättulvissa ja joki levenee vuosittain 5-8 metriä. Volgan vesi on paikoin myös hyvin saastunutta. Esimerkiksi raskametallipitoisuudet ovat korkeita.

”Keski-Volgalla yhteensä 14 alueen kaupungit ja tehtaat laskevat likavetensä Volgaan ja pääosin puhdistamattomina”, Alikov vakuuttaa.

Voimalan laajentamista ja vedenpinnan nostamista suunniteltiin jo 1990-luvulla. Tuolloin Vuori-Marissa kerättiin 6000 allekirjoitusta hanketta vastustavaan adressiin. Nyt sen sijaan kukaan ei uskalla tehdä mitään, sillä poliittinen painostus on Marinmaalla kovaa, Alikov sanoo.

Marinmaa on tullut tunnetuksi marivähemmistön sorrosta. Poliittinen sorto alkoi Marissa jo 2001, kun Markelov valittiin tasavallan presidentiksi. Putinin ”Kansojen ystävyyden” kunniamerkillä palkitseman Markelovin aikana kymmeniä kriittisiä toimittajia, kansalaisaktivisteja ja oppositiojohtajia on hakattu ja tapettu.

Kesäkuun lopulla presidentti Markelov esiintyi mediassa yllättäen Tšeboksaryn voimalanlaajennusta vastaan. Uutistoimisto IA regnumin mukaan Markelov nimitti hanketta ”haitalliseksi, vaaralliseksi ja epärealistiseksi”. Markelov sanoi, ettei Marinmaa hyödy hankkeesta mitenkään. Kuka maksaa sen, että veden alle jää 55 000 hehtaaria metsää ja joudutaan rakentamaan 3000 taloa alueelta siirrettäville ihmisille, Markelov kyseli.

”Markelov hakee nyt kannatusta Marinmaalla myötäilemällä väestön mielialoja, sillä on huhuttu, että Medvedev suunnittelisi epäsuositun presidentin erottamista”, Alikov arvelee.

Alikovin mukaan Marinmaalla on parin viime vuoden aikana tuotu marin kieltä ja kulttuuria aiempaa enemmän esille. On järjestetty marilaisia musiikkiesityksiä ja tasavallassa toimii nyt kaksi marinkielistä radiokanavaa. Parannukset ovat kosmeettisia, Alikov toteaa.

Markelovin politiikka kritisoivien marilaisjärjestöjen rinnalle on perustettu kilpailevia järjestöjä, joita keskusvalta kontrolloi. Myös pisimpään vastahangassa pysytellyt marilaisjärjestö, vuonna 1917 perustettu Mari Ušem on alkanut tehdä yhteistyötä Markelovin hallinnon kanssa.

”Ei ole muuta mahdollisuutta, jos haluaa ylipäänsä toimia. Myös keskusvallan kontrolloimat järjestöt järjestävät sentään jonkinlaisia marin kulttuuria koskevia tapahtumia”, Alikov selittää.

Marin tasavallan 728 000 asukkaasta 43 prosenttia on suomensukuisia mareja. Mareista 80 prosenttia puhuu äidinkieltään. Kaikkiaan Venäjällä asuu 605 000 marilaista.