Luurankoja kaapissa

Teksti Jaana Tapio

Perun huhtikuussa 2011 järjestettävät presidentinvaalit kääntävät katseen korruptioon. Onko kellään maan poliitikoista puhtaat jauhot pussissaan?

Bussimatkalla Perun maaseudulla maisema on lohduton. Yksinkertaisia, savitiilistä rakennettuja taloja, pölyisiä ja kuoppaisia katuja, likaisina palloa potkivia lapsia.

Tien reunustalla silmä kiinnittyy kuitenkin värikkäiksi maalattuihin aitoihin, toisiaan muistuttaviin iskulauseisiin, kaupungista kaupunkiin toistuviin nimiin.

Perun presidentinvaaleihin on aikaa reilut puoli vuotta, ja tienvierustoja reunustavat tiiliaidat on kaikki vuokrattu mainostilaksi presidenttiehdokkaille. Pikkuruiset talot, joihin tuskin tulee sähkoä tai juoksevaa vettä, julistavat koko seinätilallaan poliittista kantaa.

Yksi iskulause erottuu muiden joukosta. Fujimori inocente, Fujimori on syytön. Mielessä käy, miten on mahdollista, että ihmisoikeusrikkomuksista ja korruptiosta tuomittu mies on ehdolla uudelleen presidentinvaaleissa, ja hänen syyttömyyttään todistetaan näin julkeasti.

Kyseessä on tietenkin Perun entisen presidentin Alberto Fujimorin tytär Keiko Fujimori, joka on päättänyt lähteä isänsä jalanjäljille ja asettua ehdolle presidentinvaaleissa.

Ei ole kuitenkaan mikään ihme, että sekoitan isän ja tyttären, koska monen perulaisenkin mielessä he sekoittuvat. Keiko Fujimorin sanotaan tarkoituksella ratsastavan isänsä maineella, koska ihmeellistä kyllä, Alberto Fujimorilla on Perussa yhä kannattajia.

Alberto Fujimori on joidenkin diktaattoriksikin nimittämä ristiriitainen hahmo, joka vallassa ollessaan vuosina 1990–2000 johti maan systeemiseen korruptioon yhteistyössä pahamaineisen salaisen palvelun päällikön ja presidentin neuvonantajan Vladimiro Montesinosin kanssa, joka on hänkin tuomittu syylliseksi yhteen jos toiseenkin hämärähommaan asekaupasta lähtien.

Miksi tienvarsilla sitten julistetaan tytär-Fujimorin syyttömyyttä? Keikoa syytetään sotkeentumisesta isänsä korruptoituneisiin toimiin, nimittäin hänen väitetään rahoittaneen opiskelunsa Yhdysvalloissa Perun valtiolta pimitetyillä rahoilla.

Peruun on sittemmin perustettu useita korruption vastaiseen työhön keskittyneitä järjestöjä – niin valtiollisia elimiä kuin kansalaisjärjestojäkin. Perun korruptioindeksi Transparency Internationalin vuoden 2009 raportin mukaan oli kuitenkin alhainen, 3,7, mikä on tosin kohtalainen tulos alueella, jossa monet maat laahaavat alle kolmessa. Ikävintä on, että Peru on tullut alaspäin esimerkiksi vuodesta 2001, jolloin sen tulos oli 4,1.

”Muihin Etelä-Amerikan maihin verrattuna Peru on korruption suhteen keskitasoa. Esimerkiksi Uruguayssa ja Chilessä tilanne on paljon parempi, mutta mantereella on myös monia Perua huonommassa tilanteessa olevia maita”, sanoo puhelimeen tavoitettu Percy Medina. Hän on maassa aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan puolesta ja korruptiota vastaan toimivan kansalaisjärjestön Transparencian pääsihteeri.

Medinan mukaan on vaikea arvioida, onko korruptiotilanne Perussa menossa huonompaan vai parempaan suuntaan, koska on olemassa viitteitä kummastakin. Mutta korruption luonne on Medinan mukaan muuttunut juuri Fujimorin vuosista, jota pidetään eräänlaisena vertailukohtana.

”Silloin korruptio oli systemaattisempaa, ja esimerkiksi armeija oli mukana korruptoituneessa järjestelmässä. Nykyään korruptiotapaukset vaihtelevat pienistä rikkeistä vakavampiin kavalluksiin”, Medina toteaa.

Jos kansalaisilta kysytään, suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, etta tilanne on huononemassa. Transparency Internationalin Perun-osaston Proetican vuonna 2008 julkaiseman tutkimuksen mukaan yli kolmannes haastatelluista piti Perua erittäin korruptoituneena maana. Vähemmän kuin kymmenesosa haastatelluista piti todennäkoisenä, että asiaan tulisi parannusta seuraavien viiden vuoden aikana. Korruptoituneimpina laitoksina pidetään oikeuslaitosta ja poliisia.

Tilanteeseen liittyy myös eräänlainen pessimismi. Monet jättävät tutkimuksen mukaan korruptiotapaukset ilmoittamatta, koska eivät usko ilmoituksen johtavan mihinkään tai pitävät todennäköisempänä, että se johtaisi heidät itsensä ongelmiin. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä, mihin korruptiosta voisi ilmoittaa.

Perun korruption yhtenä historiallisena syynä pidetään sitä, että jo kolonalistinen järjestelmä perustui henkilökohtaisiin palveluksiin ja kiitollisuuden osoittamiseen. Monet ovatkin sitä mieltä, että maassa ei yksinkertaisesti toimi mikään ilman pieniä lahjuksia poliisille tai valtion viranomaisille.

Transparencian Medina ei kuitenkaan usko, että korruptio olisi osa Perun kulttuuria. Hänen mukaansa tietynlainen turtumus saa ihmiset kuitenkin jatkaman sen harjoittamista ja hyväksymään sen.

”Ihmiset ovat niin tottuneita korruptioon, että eivät usko, että tilanteeseen voisi tulla muutosta”, hän toteaa.

Entä vajaan vuoden päästä käytävät vaalit? Saadaanko maahan presidentti, joka tekee jotain korruptiota vastaan ja ennen kaikkea, valitaanko hänet korruptiosta vapaissa vaaleissa?

Medina on optimistinen, mutta ei sulje pois päinvastaistakaan mahdollisuutta. Jos katsoo Perun historiaa, optimismiin ei kuitenkaan taida olla juurikaan aihetta. Kun maan nykyinen presidentti Alan García johti maata ensimmäisellä kaudellaan 1980-luvulla, presidenttiys päättyi massiivisiin syytöksiin korruptiosta ja väärinkäytöksistä. Tästä huolimatta mies valittiin presidentiksi uudelleen.

Ehkä silläkään, onko Keiko Fujimori ollut osallisena isänsä hämärissä kuvioissa ei ole tulevissa vaaleissa juurikaan väliä. Jos useimmilla ehdokkailla ja poliittisilla esikuvilla on luurankoja kaapissa, kansalainen voi valita huonoista vaihtoehdoista vain sen vähiten huonoimman.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta & Anarkiaa 2019
Etnosoi 2019