Yhteiskunta

Libya on erilainen

Lukuaika: 4 minuuttia

Libya on erilainen

Teksti Liisa Liimatainen

Libya ostaa energiatuloillaan konsensusta ja suosii uskollisia heimoja. Liisa Liimatainen kartoittaa Libyan tilanteen erikoispiirteitä. Toisin kuin Tunisiassa tai Egyptissä, klaaneilla on maassa tärkeä poliittinen asema. Öljytulot jaetaan kansalle, mutta heimojen kohtelu ei ole tasa-arvoista.

Libyan tilanne eroaa naapurimaiden Tunisian ja Egyptin tilanteista ennen kaikkea kahdesta syystä: Libya on maa, jossa heimoilla ja klaaneilla on hyvin tärkeä asema politiikassa.

Toinen syy on, että Libya on energiantuottajamaa, jossa pääministeri Muammar Gaddafin politiikka on perustunut öljystä ja myöhemmin myös kaasusta tulevien mahtavien tulojen jakamiseen kansalle. Tosin öljytulot jaetaan niin, että Gaddafi pystyy suosimaan ennen kaikkea hänelle uskollisia heimoja. Koska Libyan itäinen osa, Kyrenaika ei ole koskaan ollut kovin innostunut Gaddafista, alueen kansa on saanut vähemmän öljytulojen mannaa.

Nyt itäisten osien tyytymättömyys on räjähtänyt naapurimaiden kapinoiden ja esimerkin myötä. Kapina alkoikin idästä. Nyt se on leviämässä muihin Libyan osiin, sillä perjantaina 20. helmikuuta mielenosoitukset alkoivat Tripolissakin. Nuoren polven tyytymättömyys ja yleinen kyllästyminen diktatuuriin ja Gaddafin henkilökohtaiseen valtaan on laajentanut kapinaa.

Tällä hetkellä on kysymys Libyan koossa pysymisestä, sisällissodasta. Itäisissä osissa mielenosoittajien toiminta ja sinne lähetettyjen turvallisuusjoukkojen ja Saharasta etelään sijaitsevasta Afrikasta tulevien palkkasotureiden väkivalta on saanut armeijankin luopumaan vastarinnasta. Kyreneikassa kapinallisilla on jo tankkeja ja raskaita aseita.

Gaddafin eniten politiikkaan osallistunut poika Saif al-Islam puhui Libyan television kanavalla sunnuntai-iltana. Qatarista lähetettävä Al Jazeera vastasi siitä, että koko maailma voi kuunnella puheen. Saif al-Islamin puhe kertoo siitä, että Libyan johto on tietoinen tilanteen vakavuudesta ja siitä, että Libyaa uhkaa sisällissota ja jopa hajoaminen.

Gaddafin pojan puhe oli sekoitus lupauksia ja uhkailuja. Hän sanoi, että sunnuntaina libyalaisten on päätettävä, haluavatko he luopua aseellisesta taistelusta ja liikkua yhdessä kohti uudistuksia. Hän puhui perustuslaista, palkkojen korotuksista ja vapaammasta tiedonvälityksestä.

Jos Libya ei suostu tähän, edessä on sisällissota, taistelu siitä kuka on vallassa Libyassa. Kaaos saattaa pysäyttää energiatalouden eikä Libya enää pysty nauttimaan energiatuloista. Saif al-Islam varoitti köyhyydestä, sillä kuka päättäisi öljytulojen jakamisesta ja öljytalouden pyörittämisestä, jos koko maa vaipuu sisällissotaan.

Hän uhkaili myös islamismilla ja ennusti, että Libyan eräistä osista tulee islamistisia emiraatteja. Tässä asiassa Libyan johto seuraa naapurimaiden, Tunisian ja Egyptin esimerkkiä, sillä niidenkin diktaattorit ovat perustelleet omaa absoluuttista valtaansa juuri islamismin pelolla. Libyan vankiloissa on ollut ennen kaikkea erilaisia islamisteja ja perinteisten islamilaisten veljeskuntien jäseniä, jotka ovat olleet hyvin aktiivisia Libyan politiikassa, erityisesti maan itäisissä osissa.

Italialainen islamiin ja muslimimaihin erikoistunut tutkija Renzo Guolo muistutti lauantaina 21.2. La Repubblica -lehdessä, että vuonna 1996 Tripolissa sijaitsevassa, poliittisiin vankeihin erikoistuneessa vankilassa toimeenpannussa verilöylyssä Gaddafin miehet surmasivat yli tuhat poliittista vankia. Valtaosa surmatuista oli ilmeisesti islamisteja.

Puheessaan Gaddafin poika väitti myös, että al-Qaida on mukana Libyan nykyjohdon vastaisessa salaliitossa.

Saif al-Islam puhui myös Yhdysvaltain ja Euroopan juonittelusta. Hän vihjaili, että länsi siis vain odottaa, että se saa Libyan haltuunsa.

Tilanteen vakavuudesta kertoo sekin, että illan kuluessa Al Jazeerassa puhui kaksi uskonnollista, virallista islamia edustavaa johtajaa. He varoittivat siitä, että Libya on vaipumassa äärimmäiseen väkivaltaan ja sisällissotaan. Erään uskonnollisen johtajan, Sadik al-Ghirianin mielestä heimojen aseistautuminen on hyvin vaarallista. Tämä johtaja selitti Libyan tilannetta näin:

Gaddafin mielestä hän on luonut nykyisen Libyan. Jos se ei enää ole hänen kanssaan, silloin johtajalla on oikeus tuhota se.

Euroopalle Libyan sisällissota on vakava asia ainakin kahdesta syystä:

Libyan öljystä 79 prosenttia menee Eurooppaan, 32 prosenttia Italiaan, 14 prosenttia Saksaan, 10 prosenttia Ranskaan ja 23 prosenttia muihin EU-maihin.

Gaddafin poika uhkaili viikonloppuna, että hän voi kostaa Euroopalle sillä, että Libyasta tulee valtava määrä pakolaisia juuri Eurooppaan, ennen kaikkea Italiaan, joka on kaikkein lähimpänä.

_______________

Kyrenaika

On päivänselvää, että Libya itäisen osan Kyrenaikan ongelmia ei ole ratkaistu ensinkään. Sen taustalla on Gaddafin tapa hallita Libyaa eli suosia klaaneja ja heimoja. Kyrenaika on aina ollut kapinallinen ja siksi sitä ei ole palkittu taloudellisesti eli siellä väestön konsensusta ei ole ostettu samalla tavalla kuin esimerkiksi Tripolitaniassa, joka on Libyan läntinen osa eli Tripolin ympärillä oleva alue. Ongelma on taloudellinen ja alueellinen eriarvoisuus, mutta Kyrenaika myös alue, joka ei ole koskaan ollut oikein innostunut Gaddafin vallasta.

Vuonna 1995 eräs radikaali islamistiryhmä yrittää murhata Gaddafin Syrten kaupungissa. Suunnilleen samaan aikaan Libyan armeija pommitti Koillis-Libyassa sijaitsevaa aluetta, jossa Libyan johtajan murhaa yrittäneellä ryhmällä on omat toimintaverkkonsa, koska paikalliset heimot tukevat ääri-islamistien toimintaa. Niinpä eräät Libyan islamistit ovat päätyneet äärilinjaan. Siksi on tärkeää erottaa heidät esimerkiksi Tunisian ja Egyptin islamisteista. Osa Libyan yhteiskunnasta elää vielä toista aikakautta kun esimerkiksi sen naapurimaat, Tunisia ja Egypti.

Energiantuottajamaathan perustuvat siihen, että niiden öljystä ja kaasusta saamat rikkaudet sallivat niiden ostaa konsensusta. Näin niiden ei tarvitse huolehtia edes vaalidemokratian puitteissa siitä, että väestö hyväksyy hallitsijoiden päätökset. Tunisia ja Egypti eivät ole energiantuottajamaita, ja siksi niissä vallankumous oli tavallaan helpompi, mutta esimerkiksi Tunisian naapuri Algeria on energiantuottaja. Kun siellä tilanne kiristyy, sitten pitää nähdä mitä hallitus tekee. Se saattaisi vihdoinkin ryhtyä käyttämään maan rikkauksia väestön hyväksi. Toisaalta on mielenkiintoista seurata, mitä tekevät ne maat, joille Algeria on tärkeä energialähde, esimerkiksi Ranska.

Libyan muut osat ovat saaneet enemmän öljytalouden etuja, ja siksi ne eivät osallistu tähän kapinaan.

_______________

Afrikkalaiset palkkapoliisit

Koska osa poliisivoimista ei suostu ampumaan väestöä kohti, Gaddafi on päättänyt soveltaa hänen aina rakastamaansa poliittista teemaa eli Afrikan yhtenäisyyttä hyvin originellisti. Hän on värvännyt ehkä peräti 30 000 afrikkalaista (Saharan eteläpuolella sijaitsevan Afrikan väestöjen miehiä) kurittamaan kapinallisia.

Muistakaamme, että Italia on sopinut Libyan kanssa siitä, että Libya hoitaa sen puolesta Eurooppaan Italian kautta pyrkivät pakolaiset. Tuorein esimerkki Gaddafin väkivaltaisuudesta kertoo järkyttävällä tavalla, minkälaiselle hallinnolle on annettu hoidettavaksi Eurooppaan pyrkivien pakolaisten kurissapitäminen.

_______________

Islamistit

Gaddafi on aina vainonnut ja vihannut oman maansa islamisteja, muslimiveljiä sekä perinteisiä islamilaisia veljeskuntia, joita on hän pitänyt vankilassa, kiduttanut mutta myös ammuttanut. Vaikka useissa maissa islamisteja vainotaan, Libyassa vankilassa näyttää olevan nimenomaan islamisteja. Nyt heitä on myös vapautettu eli tässä ilmeisesti yritetään myös saada hillittyä kapinaa.

_______________

Italia

Berlusconin hallitus on kaulaansa myöten kiinni Libyan kanssa, ja erityisesti Berlusconilla ja Gaddafilla on myös yhteisiä liikekumppanuuksia. Berlusconi onkin ilmoittanut, että hän ei halua häiritä kaveriaan, kun häneltä on vaadittu kannanottoa Libyan johdon raskaansarjan väkivaltaan.

_______________

  • 8.5.2011