Kun marssin yliopistorakennukseen, yhtäällä näkyy banderolleja. Toisaalla jatkuu business as usual: tummiin pukeutuneita ja kukkia kantavia ihmisiä, joku on varmaankin juuri valmistunut. Porraskäynti alakertaan on suljettu, koska suuri osa koko rakennusta on sementinharmaana työmaana. Koneet jylisevät. Väliaikaisia kulkuväyliä on rajattu laudoilla.

Alakerrassa, ylipiston vallatussa Audimax-luentosalissa, pidetään kokousta. Valtaus on alkanut 22. lokakuuta ilman suunnitelmia ja edelleen tarvitaan sääntöjä, vapaaehtoisia hoitamaan viestintää ja huolehtimaan käytännön asioista. Homma ei saa mennä bilettämiseksi. Tupakoiminen siirretään erikseen varattuihin tiloihin. Sohvia pitäisi saada nukkumiseen.

Käytävän toisella puolella on pressikeskus. Minulle sanotaan, että hetki vain, paikalle soitetaan yksi tähän tehtävään ilmoittautuneista opiskelijoista. Paikalle tulee Fergus.

”Englanniksi vai saksaksi”, Fergus kysyy reippaasti. Löydämme sopivan paikan hiljaisen käytävän rappusilta. Fergus, 23, opiskelee viidettä vuotta historiaa.

Jo vuosia Itävallan tiedotusvälineet ovat seuranneet opiskelijoiden tyytymättömyyttä oloihinsa. Milloin on kyse raunioituvista tiloista, milloin puuttuvista opintopaikoista. Myös lukukausimaksut ovat olleet jatkuva riidan aihe, vaikka niitä ei juuri kukaan enää joudukaan maksamaan. Valtaus tuli kuitenkin yllätyksenä. Miksi juuri nyt?

”Tämä tapahtui aivan spontaanisti. Ruohonjuuritasolla.”

Fergus mainitsee virstanpylväitä, vuoden 1996 ison säästöpaketin, vuoden 2000 musta-sinisen hallituksen määräämät lukukausimaksut. Sitten tulikin uudistus, joka kavensi edustajien oikeutta päättää yliopiston asioista ja viimeisenä tikkinä nämä opintopaikkojen vähentämiset ja tutkintovaatimusuudistukset.

Fergus listaa: opiskelun pitää olla vapaata. Ei lukukausimaksuille ja opintopaikkarajoituksille. Enemmän rahaa yliopistoille, kouluille ja koulutukseen yleensä.

Valta halutaan takaisin yliopiston sisälle. Opiskelu ei saa muuttua pelkäksi taloudellisen paineen alaiseksi tehokkaaksi tutkintojen suorittamiseksi, valtaajat sanovat – kyse on sivistyksestä. Yliopiston tehtävä ei ole eikä tarvitse olla pelkästään tai ensisijaisesti valmistaa opiskelija suoraan ammattiin. Opiskelu rikastuttaa yksilön henkistä kasvua ja sitä kautta yhteiskuntaa, vaikkei jokaisesta filosofiaa opiskelevasta tulisikaan suoraan filosofialla leipänsä ansaitsevaa kansalaista.

Tämä on tärkeää. Koulutuksella on muukin arvo kuin tutkinnon suoritus mahdollisimman nopeasti.

Tästä tuntuukin olevan suureksi osaksi kysymys: arvoista ja arvostuksista. Nuorilla ihmisillä on yhä epävarmempi tunne omista mahdollisuuksista muokata elämää. Tämä ulottuu työllistymiseen lähitulevaisuudessa samoin kuin pohdintoihin eläkkeistä. Samaan aikaan luodaan koko Eurooppaa koskevaa Bologna-systeemiä, joka opiskelijoille näyttäytyy vain kovenevina ja yhdenmukaistavina vaatimuksina. Valta päättää omista asioista kutistuu.

Fergus jatkaa luetteloaan. Vähemmistöille ja toisista maista tuleville opiskelijoille on avattava opiskelupaikkoja. Tarvitaan enemmän tilaa, suurempia luentosaleja. Vaaditaan tasa-arvoa: 56 prosenttia opintonsa aloittavista, mutta vain 16 prosenttia professoreista on Itävallassa naisia.

”Rasismi, seksismi, homofobia, kaikki nämä teemat ovat keskustelun aiheena koskien koko sitä markkinatalouden alaisena toimivaa yhteiskuntaa, jossa elämme ja tästä keskustelemme kiivaasti.”

Kysyn, onko Audimaxin valtauksessa mukana erityisesti juuri humanisteja.

”Kyllä mukana ovat ihan kaikki. Alulle tämän panivat kuvataideopiskelijat ja opettajat. He ovat jo pidemmän aikaa keskustelleet siitä, etteivät halua suunniteltuja tutkimusvaatimuksia malliin bachelor ja master. Kaikki menivät yhteistoimesta lakkoon ja valtasivat yliopiston. Paperit allekirjoitettiin siitä huolimatta. Mutta toissatorstaina järjestettiin mielenosoitus, jonka seurauksena parisataa ihmistä meni Audimaxiin ja valtasi sen. Sen jälkeen sana levisi nopeasti tekstareiden ja netin välityksellä ja parin tunnin kuluttua sali oli tupaten täynnä. Keskiviikon mielenosoituksessa oli 50 000 ihmistä.”

Fergus on nukkunut viikon Audimaxissa. Rankkaa, mutta se kannattaa. Hän uskoo opiskelijoiden mahdollisuuksiin saavuttaa mielenilmauksellaan tuloksia ja on optimistinen. Ministerit saadaan liikkeelle vain hitaasti. Valtaus ei vaikuta aivan heti loppuvan.

Opiskelijat saavat paljon huomiota. Yleisradio muutti perjantai-iltana ohjelmaansa keskustelutilaisuuden tieltä. Jokaisessa lähetyksessä kuuluu uutisia tilanteesta.

Myös yliopiston rehtori George Winckler on asettunut tukemaan opiskelijoita, maltillisesti. Yleisradion haastattelussa hän puhui lauantaina resurssien ja tavoitteiden yhteensopimattomuudesta, kehotti poliittisia tahoja ottamaan vastuunsa tosissaan ja ryhtymään opiskelijoiden kanssa dialogiin. Vertausmalliksi rahoituksesta, tutkimukseen suunnatuista varoista kuin myös dialogista asianosaisten kanssa päätöksen teossa hän otti Skandinavian, niin kuin Itävallassa usein tehdään.

Fergusilla on viesti Fifin lukijoille: olkaa hengessä mukana, jos teillä on paremmat oltavat. On hienoa huomata, että asioita alkaa tapahtua, kun yhdessä tehdään ja kommunikoidaan. Ei tarvitse vain katsoa vierestä.

26-vuotias Thomas on taloustieteilijä ja opiskelijoiden parlamentin sosialistifraktion VSSTÖ:n jäsen.

”Uudella lailla ollaan nyt panemassa yliopistojen portteja ahtaammiksi”, Thomas selittää. ”Opiskelijoita on ikään kuin ”liikaa”. Heitä on enemmän kuin koskaan. Yliopistoilla ei ole rahaa. Lukusalit pursuvat yli. Asioita on jo kauan päätetty kuulematta asianomaisia. Haluamme, että pääsemme mukaan päättämään ja että meidät huomioidaan.”

Thomaskin listaa järjestönsä vaatimuksia: rahaa koulutukseen, demokratiaa yliopistoja koskeviin päätöksiin, ei opintorajoituksia, lisää tasa-arvoa: Itävallassa ei tällä hetkellä ole yhtään naista rehtorina.

”Jo nyt opiskelijat ovat saavuttaneet jotain erittäin tärkeää. Keskustelu koulutuksesta ei koske pelkästään paljasta rahaa, vaan yhteiskunnan ja sen tulevaisuuden arvoja, jotka muokataan tänään.”