Professorit Kari Jokela ja Maila Hietanen ovat tiedotusvälineissä vähätelleet matkapuhelimien terveysvaikutuksia. Sekä Säteilyturvakeskuksen Kari Jokela että Työterveyslaitoksen Maila Hietanen ovat virkojensa ohella myös jäseninä ICNIRP-järjestössä (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection). ICNIRP valitsee jäsenensä kutsuntamenettelyllä. Jokela on pääkomitean jäsen ja Hietanen on toiminut ICNIRP:n varapuheenjohtajana.

Teollisuuden etunäkökohtien suosimisesta syytetyn ICNIRP:n taustoja käsitellään muun muassa Norjan tv:n videossa A Radiant Day.

Suomi on tilastoissa maa, jossa ei esiinny korruptiota. Sukulaisuussuhteiden ja hyväveliverkostojen merkitys liike-elämässä ei kuitenkaan tapaa aina näkyä kansainvälisissä vertailuissa. Vähäistä ei ole esimerkiksi se, että professori Kari Jokelan poika on matkapuhelinjätti Nokian palveluksessa, kun isä-Jokela osastonsa pomona mm. laatii vastaukset eduskunnan kirjallisiin kyselyihin matkapuhelimen terveysvaikutuksista. Jokela on myös ollut kuultavana eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa, kun tehtiin päätös lankalinjojen karsimisesta. Päätöksen ansiosta maaseudun asukkaat joutuivat pian hankkimaan pöydilleen matkapuhelimia.

Hallintolain objektiviteettiperiaatteen mukaan viranomaisen toiminnan tulisi kuitenkin olla puolueetonta ”myös ulkoisin silmin tarkasteltuna”. Säteilyturvakeskuksen ensisijainen tehtävä on vastuu säteilyturvallisuudesta.

Professori Maila Hietanen teilaa tutkimukset, jotka osoittavat kännykkäsäteilyn biologisia riskejä. Entä Hietasen omat tutkimushankkeet? Lähes koko tiedeyhteisö kyseenalaistaa Hietasen ja muiden ICNIRP-professorien Interphone-syöpätutkimuksen. Siinä on havaittu ainakin 11 vakavaa metodivirhettä, jotka heikentävät syöpäriskin havaitsemista. Muun muassa monet yleistyneet syöpätyypit on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Interphonen tulosten pohjalta professori Hietanen on kuitenkin esittänyt matkapuhelimen jopa suojaavan aivokasvaimilta. Epidemiologit, mm. professori Bruce Armstrong Australiasta, pitävät kyseistä päätelmää hyvin epäluotettavana ja todellista syöpäriskiä etenkin pitkäaikaiskäyttäjillä paljon Interphone-hankkeessa havaittua suurempana.

Rahoituksen järjestyminen kännykkätutkimuksille voi olla joillekin tutkijoille vaikeata. Professori Hietasella ei ole valittamista: Teknologian kehittämiskeskus Tekes, Nokia, TeliaSonera ja Elisa palkkasivat hänet koordinaattoriksi Wirecom-tutkimushankkeeseen, joka alkaa selvitellä matkapuhelinsäteilyn mahdollista yhteyttä eri sairauksiin 100 000 suomalaisen kohdalla.

”Ulkoisin silmin tarkasteltuna” Wirecom-projektin jääviysongelma on ilmeinen. Johtoryhmästä lähes puolet on matkapuhelinteollisuuden edustajia, jotka osallistuvat mm. loppupäätelmien hyväksymiseen, vaikka kiistävät osallistuvansa. Nokian Antti Vasara on lisäksi Tekesin hallituksen ainoa yritysjäsen.

TeliaSoneran Jouko Raution mukaan Säteilyturvakeskuksen toisesta tutkimusprofessorista, Dariusz Leszczynskistä, ei koskaan voi tulla ICNIRP:n jäsentä. Syy: Leszczynskin kanta tutkimustensa pohjalta on, että matkapuhelinsäteilyllä on biologisia vaikutuksia. Huono lähtökohta yhteistyölle. Leszczynski on sen sijaan kutsuttu asiantuntijana kuultavaksi USA:n senaattiin 13.-15.9, jolloin käsitellään mm. aivokasvainriskiä.

”Ihmiset haluavat uskoa, että kännykät ovat turvallisia, mutta tällaista arviota ei voida tällä hetkellä tehdä”, Leszczynski sanoo. ”Osa tieteellisistä julkaisuista tukee näkemystä, että matkapuhelinsäteilyllä on vahingollisia vaikutuksia terveyteen. Ottaen huomioon tieteessä vallitsevan epävarmuuden, on noudatettava varovaisuutta.”

Hietasen ja Jokelan mielestä (HS 3.9.) matkapuhelimet jopa pelastavat ihmishenkiä. Vai vievätkö lopulta hengen?

”Laboratoriotutkimukset osoittavat radiotaajuisella säteilyllä olevan merkittäviä solutason vaikutuksia, etenkin DNA-tasolla”, Pathophysiology-tiedelehden vieraileva päätoimittaja Martin Blank kirjoittaa. ”Epidemiologisissa tutkimuksissa on nähty kohonnut syöpäriski erityisesti pitkäaikaisaltistuksessa. Kaiken kaikkiaan on olemassa vankkaa tieteellistä näyttöä terveysriskeistä. Tämän tosiasian kieltäminen on sama kuin heittäytyisi laskuvarjohypyssä vapaaseen pudotukseen ilman turvatoimia. Meidän, niin kaikkien yksilöiden kuin koko yhteiskunnan, on vastuullisesti tunnustettava potentiaalisen terveysriskin olemassaolo ja kohdattava vihdoin tosiasiat.”