Yhteiskunta

Jälkijäristyksiä Chilessä

Lukuaika: 3 minuuttia

Jälkijäristyksiä Chilessä

Teksti Kaisa Väkiparta

Santiagosta käsin etelän tapahtumien seuraaminen tuntuu epätodelliselta: katoillaan olevat autot, sortuneet sillat ja tsunamin viemät talot ovat kuin elokuvista. Kaisa Väkiparta kertoo kokemastaan.

Viikko kaikkien aikojen viidenneksi voimakkaimman maanjäristyksen jälkeen kaikkien huulilla on sama puheenaihe: missä olit, mitä teit, onko perhe kunnossa, pysyikö talo pystyssä.

Jokaisella tuntuu olevan myös tuttu, jolla on sankaritarina kerrottavanaan: rantakylän perheenisä tajusi onnekseen napata vaimonsa ja lapsensa kainaloonsa ja juosta kukkuloille heti järistyksen jälkeen. Naapuri oli jäänyt lukitsemaan ulko-ovea, ja tsunami vei hänet mennessään.

Itse olin järistyksen aikana Santiagossa. Chilessä asuessani totuin pieniin järistyksiin ja ensimmäinen ajatus olikin, että pianhan tämä menee ohi. Eipä mennyt. Järistys voimistui ja kesti – harvoin on kolme minuuttia tuntunut yhtä pitkältä. Sellaista heilumista ei mikään rakennus voi kestää, ei auta kuin antautua ja odottaa talon kaatumista. Ihmeen kaupalla valtaosa taloista kesti järistyksen pintanaarmuilla. Jälkijäristykset jatkuvat vielä kuukausia ja muistuttavat maan voimasta.

Maanjäristys kosketti miljoonia ihmisiä, mutta ulkomaille välittyvät uutiset tuntuvat näyttävän vain sitä seuranneen kaaoksen. Concepciónissa vallitsivatkin viidakon lait muutaman päivän ajan: poliiseilla oli täysi työ pelastaa ihmisiä raunioista, eikä resursseja ryöstelyn estämiseen ollut. Supermarketteja tyhjennettiin televisiokameroiden edessä ja toimittajat kyselivät suorassa lähetyksessä, mitä varten ihmiset olivat lähteneet rosvoamaan. Monet kertoivat kirkkain silmin kuulleensa radiosta, että ruokaa jaetaan ilmaiseksi tarvitseville. Televisioita ja pesukoneita kantavat rosvoajat eivät toimittajille kommentoineet.

Lopulta paikalle saapuneet poliisit yrittivät hillitä ryöstelyä kyynelkaasulla ja vesitykeillä. Koomista sinänsä, sillä vesi oli kaupungissa yksi akuuteimmista puutteista.

Santiagosta käsin etelän tapahtumien seuraaminen tuntuu epätodelliselta: katoillaan olevat autot, sortuneet sillat ja tsunamin viemät talot ovat kuin elokuvista. Maanjäristyksen aiheuttamat menetykset pääkaupungissa ovat lähinnä taloudellisia, kuolleita on alle kymmenen. Tapahtumat saivat santiagolaiset silti sekaisin: ruokavarastoja täytettiin ja ruoka oli loppua kaupoista, vaikkei ruoantoimituksessa pääkaupunkiin ollut missään vaiheessa ongelmia. Kaupungilla liikkui huhuja, joiden mukaan ryöstelyjengit olivat liikkeellä. Kaupat ja kahvilat sulkivat ovensa, ihmiset karkasivat vikkelästi pois keskustasta ja radioita kuunneltiin tiiviisti. Myöhemmin kävi ilmi, että kaupungin laitamilla oli ryöstetty pieni kauppa, siinä kaikki. Huhu oli perätön, mutta pelko todellista.

Armeija ilmoitti valmiutensa partiointiin välittömästi maanjäristyksen jälkeen. Hallitus yritti viimeiseen asti välttää armeijan lähettämistä kaduille, sillä sotilasdiktatuurin muisto elää voimakkaana, eikä valtion ja armeijan yhteistyötä katsota hyvällä. Tilanteen riistäytyminen käsistä pakotti kuitenkin armeijan toimeen, ja se onkin saanut kriisialueen rauhoittumaan. Ulkonaliikkumiskielto oli ensimmäisinä päivinä voimassa iltakuudesta puoleenpäivään asti, viime päivinä sitä on lyhennetty muutamalla tunnilla.

Eniten kärsineet alueet on julistettu poikkeustilaan. Chilen lain mukaan poikkeustilan aikana tehdyt rikokset rangaistaan aina tiukimman tuomion mukaan – ryöstelystä voi normaalioloissa saada kolmesta viikosta kolmeen vuoteen ehdotonta vankeutta, poikkeustilan aikana siis aina kolme vuotta. Tämä on säikäyttänyt osan rosvoajista, ja viime päivinä jääkaappeja, televisioita ja tietokoneita on alkanut palautua kasoittain markettien pihoille.

Kaksi vuosikymmentä sitten päättyneen diktatuurin jälkeen monet ovat kokeneet, että solidaarisuus on kadonnut Chilestä kokonaan. Maanjäristys on osoittanut kuvitelman vääräksi: solidaarisuus on valtavaa ja vaikuttavaa. Paikallisten järjestöjen yhteinen Teletón-keräys tuotti kahdessa päivässä yli 43 miljoonaa euroa. Yritykset lähtivät myös nopeasti mukaan talkoisiin: puhelinyhtiöt antavat ilmaista puheaikaa, ruokakaupat lahjoittavat ruokaa ja bussiyhtiöt toimittavat tavaraa ilmaiseksi kriisialueelle.

Järjestöt ovat joutuneet jo rajoittamaan vastaanotettavaa tavaraa: peitot, vaipat, hygieniavälineet, maitojauhe sekä säilykkeet ovat tervetulleita, mutta vaatteita ei enää suostuta ottamaan vastaan. Monet järjestöt ovat joutuneet käännyttämään vapaaehtoisia pois – tarjontaa on liikaa. Itsekin olin aikeissa ryhtyä vapaaehtoiseksi, mutta muut ehtivät ensin. Verenluovutusyrityksenikin tyssäsi tuntien jonoon ja passin puutteeseen.

Tarve auttaa on kova ja solidaarisuuspuuskassa pää ei ehdi aina mukaan. Yksittäiset auttajat ovat toimittaneet kriisialueelle muun muassa suklaata ja uimapukuja. Suklaa on toki hyvä energianlähde, mutta olisiko paikallaan ostaa samalla hinnalla pari kiloa riisiä, jolla saisi koko perheen ruokittua? Uimapuvut toimittaneita on uutisia myöten kritisoitu tilannetajun puutteesta.

Sosiaalinen media näytti parhaat puolensa maanjäristyksen jälkeen. Itse en päässyt moneen päivään internetin tai puhelimen ääreen. Sain lopulta yhteyden Chilessä asuvaan ystävääni, joka ilmoitti Facebookissa, että minut oli tavoitettu. Useita solidaarisuusryhmiä perustettiin Facebookiin välittömästi järistyksen jälkeen, joissa julkaistaan listoja kadonneista ja löydetyistä ihmisistä sekä kerrotaan mahdollisuuksista auttaa.

Sosiaalinen media auttaa kollektiivisesta traumasta toipumiseen myös huumorin avulla: Facebookissa on ryhmä esimerkiksi niille, jotka olivat juhlimassa lauantaiyönä eivätkä edes huomanneet järistystä. Suosikkiryhmäni on ”Et voi olla niin juntti, että ryöstät laajakuvatelevision maanjäristyksen jälkeen”.

Kriisiapu on saatu suhteellisen nopeasti järjestettyä, mutta järistyksen vaikutukset tulevat olemaan pitkäaikaisia. Koulujen alkua viivästytettiin viikolla maanjäristyksen takia ja osa kouluista ei vielä tiedä, milloin pystyy avaamaan ovensa. Lapset saattavat jäädä ilman koulutusta koko lukuvuoden ajaksi. Taloudellisten tuhojen on laskettu olevan 1,2 miljardia dollaria ja kehityksen arvioidaan taantuvan järistyksen takia kymmenellä vuodella.

Eräs ennustaja oli osannut arvata järistyksen päivälleen oikein. Hän oli myös tiennyt, että tuho tulisi olemaan yhtä suurta kuin Valdivian järistyksessä vuonna 1960. Samainen ennustaja veikkaa Chilelle semifinaalipaikkaa jalkapallon MM-kisoissa ja kolmannen maailmansodan alkavaksi kymmenen vuoden päähän Venezuelan ja Yhdysvaltojen välille. Ennustajan väitetään osuvan 92-prosenttisesti oikeaan, joten Chilen menestys Etelä-Afrikan kisoissa ei hyvää lupaisi maailmanrauhalle.

  • 8.5.2011