Tosi-tv-sarjan kilpailijat, iältään 19-28 -vuotiaita, ehdottivat heille järjestetyssä tietokilpailussa sodan ajankohdaksi yllättävän viihdyttäviä vastauksia. Muuan Tuuli, tiettävästi yliopisto-opiskelija, ehdotti ajankohdaksi 1800-lukua. Cheryll taasen muisteli sotaa käydyn vuosina 1900-1917. Minä tiedän, vaikka yksikään kilpailija ei tiennyt, että talvisota käytiin 1939-40.

Kansainvälisenä talkootyönä pitkään työstetty Talvisota Icy Hell -tietokonepeli ei sotastrategiapelinä tarjoa sinänsä mitään uutta tai erikoista, mutta peliä markkinoidaankin viihteen ohella myös kattavana tietopakettina talvisodan tapahtumista.

Peliä on jaettu Venäjällä erilaisten pelilehtien kylkiäisenä yli 300 000 kappaletta, ja pelin tarjoamaa tietoa on tekijöiden mukaan kiitelty itänaapurissa laajasti. Se on helppo uskoa. Pelin esittelemä tulkinta sotaan johtaneista poliittisista asetelmista on monin paikoin erilainen kuin vaikkapa suomalaisten sotahistorioitsijoiden näkemykset.

Pelin ohjevihkosen mukaan Neuvostoliitto oli pakotettu vastatoimiin Suomen tykistön ammuttua Neuvostoliiton puolelle. Vihkonen kertoo myös, kuinka Neuvostoliitto yritti viimeiseen asti jatkaa neuvotteluja Suomen kanssa, mutta ei saanut diplomaattisille pyrkimyksilleen vastakaikua. Pelin tekijät kertovat muun muassa, että talvisodassa Suomella oli käytettävissään jopa 600 000 taistelijaa, kun taas suuri ja mahtava joutui tulemaan toimeen vaivaisen 450 000 sotilaan voimalla.

Selvennykseksi kerrottakoon, että esimerkiksi Pentti Virrankosken Suomen Historia 2 -kirjassa kerrotaan Suomella olleen 250 000 sotilasta itänaapurin miljoonaa vastaan.

Pelivihkosen tarjoama informaatio ensin hymyilyttää, mutta toisella mietintäkerralla se herättää jo ajatuksiakin. Huomaan jostakin syystä luontaisesti ajattelevani, että Virrankosken ja monien muiden suomalaisten historioitsijoiden esittämät näkemykset olisivat automaattisesti totta, tai ainakin enemmän totta kuin pelin ja epäilemättä miljoonien venäläisten näkemykset.

Mitäpä me suomalaiset, pieni ja katkera kansa joka hävisi talvisodan lisäksi vielä suuruudenhulluuksissa aloitetun jatkosodankin, olisimme kirjoittelemaan ja kertoilemaan maailmanhistorian tapahtumista. Taidankin tästä lähtien suhtautua korostuneella lähdekritiikillä ”tietoon” Suomen sotahistoriasta.

Syötin peli-DVD:n kahteen eri tietokoneeseen, jotka kummatkin täyttivät suorituskyvyltään vaivatta pelin vaatimukset. Ensimmäisessä koneessa cd-asema alkoi pöristä sen verran voimakkaalla desibelitasolla, että jätin asentamisen kesken. Jälkikäteen selvisi, että pörinä aiheutui asennusohjelman ilmeisesti yrittäessä ottaa yhteyden nettiin, vaikka verkkopelimahdollisuutta pelissä ei olekaan. Koneen verkkokaapeli ei ollut tuolloin kytkettynä.

Toisella koneella asennus sujui moitteetta, ja pääsin yrittämään sitä, mistä sodassa on kyse: vihollisen tappamista. Ensin suomalaisten ja sitten venäläisten joukkojen komentajana.

Talvisota esittäytyi joka kerta juuri sellaisena kuin elokuvissa, kun ohjailin pikseliukkoja ja erilaisia ajoneuvoja vihollisen ristitulessa. Koko ajan hirveä kiire ja stressi, laukauksia tulee jostain piilosta, omia kuolee ympäriltä ja juuri kun on saanut rakennuksenkulman vallattua, tulee sivustalta massiivinen vastahyökkäys.

Pelin vaikeutta lisää monta pykälää reaaliaikaisuus, joka estää monille muille strategiapeleille ominaisen pitkän harkinta-ajan ennen joukkojen liikuttelua. Vaikka itse pelin graafinen ilme ei pystykään luomaan erityistä tunnelmaa, paikkaavat grafiikan puutteita toimintaosuuksien välissä esitetyt pitkät ja laadukkaat arkistofilmit rintamalta.

Kokonaisuutena Talvisota Icy Hell on hauska, viihdyttävä ja jopa ajatuksia herättävä paketti. Pelin grafiikat tosin näyttävät auttamattomasti 90-lukulaisilta. Yksinkertaisista sotastrategioista pitäville peli on kuitenkin ihan kivaa klikkailtavaa, eikä sota-aiheesta huolimatta näytä ollenkaan niin väkivaltaiselta kuin monet muut uutuuspelit.

Blitzfront Game Studio: Talvisota: Icy Hell.