Etelä-Ruotsin Lundissa vallattiin lokakuussa tyhjä talo. Smultronstället, ”mansikkapaikka”, kuului kaupungille ja toimi valtauksen aikana sosiaalikeskuksena. Kolmen viikon kuluttua valtaajat häädettiin.

Sosiaalikeskuksen perustaminen ei ollut Smultronställetin valtaajien tärkein tavoite. Sen sijaan he halusivat kiinnittää huomiota kaupungin surkeaan asuntotilanteeseen. Yliopistokaupungissa yhä useammille opiskelijoille ei riitä asuntoja. Valtaajilla oli omakohtainen puute vakinaisesta asunnosta.

”Meidän asumistilanteemme oli sellainen, että oli käytännössä pakko vaihtaa majapaikkaa joka kolmas kuukausi”, sanoo Kim Jansson Motkraftin haastattelussa.

Kun Smultronstället häädettiin, valtaajat vastasivat heti. Lundiin syntyi samana iltana kaksi uutta valtausta, Björnbärssnåret ja Nyponbusken. Nämä kuitenkin saivat häätömääräyksen saman tien ja poliisi tyhjensi talot seuraavana päivänä.

Kerrotaan, että häätöjen aikana loukkaantui kolme poliisia: yksi kompastui sorkkarautaansa ja sai haavan päähän, yksi kompastui polkupyörätelineeseen ja yksi satutti jalkansa, kun hänen kollegansa ajoivat sen yli.

Samaan aikaan Oslossa vallattiin tyhjillään seissyt kerrostalo osoitteessa Olavs Ryes Plass 2. Poliisi tyhjensi sen kymmenen päivän kuluttua.

”Jopa hyvinvointivaltioissa on ihmisiä, jotka ovat ilman asuntoa samaan aikaan kun taloja seisotetaan tyhjillään. Tätä emme koskaan aio hyväksyä”, oslolaiset valtaajat kirjoittivat. ”Kun virallinen politiikka ei voi ratkaista asioita, otamme ne omiin käsiimme.”

Valtaajien mukaan Oslon kaupunki ole ottanut mitään vastuuta kohtuuttomiksi nousseista vuokrakustannuksista. Varsinkin nuorilla on vaikeuksia löytää pahamaineisen kalliista kaupungista asuntoja, joihin heillä olisi varaa. Yksi valtaajien vaatimuksista on, että kaupunki lakkaisi myymästä yksityiseen käyttöön sellaisia taloja, joita voitaisiin käyttää asuntotilanteen helpottamiseen.

Lauantaina 8. marraskuuta vallattiin vanha seurakuntatalo Göteborgissa. Valtaajat ovat yrittäneet neuvotella omistajan, kiinteistöyhtiö Poseidonin kanssa, mutta Poseidon pyysi saman tien poliisia häätämään valtaajat. Vielä torstaina 13. marraskuuta talo oli edelleen valtaajilla.

”Asuntopolitiikka on kestämätöntä”, göteborgilaiset valtaajat kritisoivat. ”Ihmiset, joilla ei ole työtä, ruotsalaista sukunimeä, tai mahdollisuutta ostaa asumisoikeutta, suljetaan ulos asuntomarkkinoilta.”

Entä sitten Suomessa? Täällä julkisuutta saaneissa talonvaltauksissa on yleensä vaadittu autonomisia kulttuuritiloja. Asuntovaltaukset ovat edenneet kaikessa hiljaisuudessa, epäpoliittisina: se on taannut valtaajille edes tilapäisen asumisrauhan, mutta irrottanut valtauskeskustelun toimeentulokeskustelusta.

Asunnottomien yön iltana perjantaina 17. lokakuuta vallattiin Helsingin Ullanlinnassa Neitsytpolulla sijaitseva tyhjä kiinteistö. Valtaajat tulivat sosiaalikeskusporukoista. Talo toimi vapaaehtoisvoimin asunnottomien hätämajoituspaikkana viikonlopun ajan. Samaan aikaan joukko opiskelija-aktivisteja valtasi keskustassa yliopistonsa päärakennuksen protestiksi opiskelijoiden asuntopulaa vastaan.

Vaatimukset olivat molemmilla ryhmillä samat: lisää vuokra-asuntoja, asumiskustannukset alas, tyhjillään seisovien talojen valtaaminen on sallittava. Valtausliike oli palannut asumiskysymysten pariin.

Seuraavalla viikolla, aivan kunnallisvaalien kynnyksellä, Helsingissä vallattiin vaalimökkejä. Ne otettaisiin haltuun yön ajaksi asunnottomien käyttöön, puolueiden edustajille kerrottiin. SDP:n, RKP:n ja kokoomuksen mökeistä tuli lähtö nopeasti – poliisi kutsuttiin paikalle. Yösija asunnottomille löytyi vihreiden ja vasemmistoliiton mökeistä.

”Valtausaktio onnistui mainiosti”, sanoo Dan Koivulaakso, yksi Neitsytpolun hätämajoituksen organisoijista. ”Demareiden, RKP:n ja kokoomuksen reaktiot osoittivat mainiosti syvät ennakkoluulot asunnottomia kohtaan”.

Turvautuminen poliisiin neuvottelemisen sijaan oli osoitus kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä, Koivulaakso sanoo.

”Esimerkiksi demarit yrittivät piilottaa kantansa piirihallituksen päätöksentekomekanismin taakse ja kokoomus viittaamalla siihen, etteivät kaikki aktioon osallistuneet olleet asunnottomia, eli olivat ilmeisesti jotenkin vähemmän legitiimejä kritisoimaan kaupungin asunto- ja asunnottomuuspolitiikkaa.”

Vaalimökkivaltaajat esittivät puolueille kolme vaatimusta: asunnottomuuden lopettaminen ja tukiasuntojen luominen kuntoutujille, kaupungin oman vuokra-asuntotuotannon lisääminen sekä tyhjien kiinteistöjen valtaamisen salliminen. Onko kaupungin päättäjien ja poliitikkojen taholta vastattu näihin vaatimuksiin mitenkään?

”Ei toistaiseksi, mutta toisaalta toimintamme näyttäisi osuneen erittäin arkaan kohtaan, sillä sitä ei ole myöskään vastustettu kiivaasti”, Koivulaakso vastaa.

”Esimerkiksi Hufvudstadsbladetin pääkirjoituksessa viitattiin siihen, kuinka reaktio vaalimökkivaltaukseen osoitti, kuinka vaihtoehdotonta ja epäkiinnostavaa muodollinen politiikka on tällä hetkellä. Aiomme jatkaa toimintaamme. Pikku hiljaa puolueiden tulee olla pakko ottaa kantaa muutenkin kuin viittaamalla valtion paperiin, jossa todetaan, että asunnottomuus tulee puolittaa vuoteen 2011 mennessä”.

Kokoomus ja vihreät menestyivät vaaleissa, demarit ja vasemmisto hävisivät. Onko vaalituloksella jotain vaikutusta valtaajien vaatimusten kannalta?

”Vaalitulos on nähtävä vaihtoehtojen puutteena. Vasemmistopuolueet eivät ole kyenneet esittämään uskottavaa poliittista vaihtoehtoa hallituspuolueille, jonka takia tulos oli mikä oli.”

”Se on joka tapauksessa selvää, että mikään valtuusto ei tule ratkaisemaan ongelmia ilman, että ihmiset kapinoivat ja vastustavat huonoa politiikkaa ja asumisen sietämätöntä kalleutta. Niin voi tehdä joko julkisella toiminnalla tai valtaamalla hiljaisuudessa itselleen majoitustiloja. Vaatimuksemme pysyvät samana ja toimintamme tulee jatkumaan riippumatta siitä, kuka on vallassa.”