KulttuuriKirjoittanut Miia Vistilä

Sarjakuva-arviot: kauhufantasiaa, huumoriscifiä ja kanankasvatuksen arkea

Suomalainen nykysarjakuva leikkii genrejen kliseillä.

Lukuaika: 3 minuuttia

Sarjakuva-arviot: kauhufantasiaa, huumoriscifiä ja kanankasvatuksen arkea

Tuonpuoleisen kutsu

Nettisarjakuva Numbi on verkossa jo kolmannen kirjan puolivälissä, kun paperilla on saatavilla osa kaksi. Kauhua, mysteerejä ja arkista draamaa tarjoilevaan kummitustarinaan pääsee hyvin mukaan myös tarinan keskeltä. Toinen kokoelma on ykkösosaa selkeämpi ja helppolukuisempi. 

Numb 2:ssa toiseen todellisuuteen johtavan mysteerin rinnalle nousevat lasten ja nuorten arkiset ja synkätkin draamat: Millaista on elää maahanmuuttajien lapsena, kun vanhemmat painostavat opiskelemaan? Entä millaista on asua lastenkodissa? Miten luodaan ystävyyssuhteita? Ja kauhussa kun ollaan: millaista on elää haamuna ja kohdata ystävä sellaisena? 

Mysteerinkin äärelle päästään, kun tuhon viljapelto toisessa ulottuvuudessa vetää ihmisiä luokseen. Paksulla ja eloisalla mustalla viivalla rajatut ilmavat akvarellikuvat ovat heleitä ja pahaenteisiä ja kuvaavat hyvin sitä, kuinka julmuus ja pehmeys limittyvät tarinassa. Jokainen luku on oma pieni tarinansa ja samalla suuremman palapelin osa. 

Niina Eveliina Salmelin: Numb Volume 2

omakustanne 2023

Lue arvio Numb-sarjan alusta.

Unten kaupungin tarina jatkuu 

Kuolleet puutarhat ilmestyy netissä mustavalkoisena, mutta sitä kannattaa lukea myös albumeina, jotta pääsee ihastelemaan upeaa murrettua väripalettia. Tarina on hiipivää kauhua: kenet unissa vaaniva peto saa otteeseensa ja miten – ja millaista pahuutta on myös valveen maailmassa. Omilla säännöillään toimiva fantasiamaailma antaa tilaa lukijan moraalisille pohdinnoille.

Tiia Salmelin: Pedon uni, Kuolleet puutarhat 3

Pokuto 2025, 240 s.

Lue arvio Kuolleet puutarhat -sarjan alusta.

Roolipeli sarjakuvana

Djinni, peikko, tietäjiä ja pappeja. Gladiaattoritaistelu ja salaperäinen jumalkone. Roolipelimäisessä ryhmäseikkailussa leikitellään fantasiakliseillä ja seikkailujen tutuilla troopeilla. Tuoni Myllylän erinomainen käsikirjoitus ja Tuuli Hypénin sopivasti yksityiskohtia vilisevät kuvitukset kertovat tiiviisti mutta informatiivisesti hahmoista sekä tarjoavat jännittäviä käänteitä läpi koko albumin. Mukana on myös flirttiä, kourintaa ja suostumuksellista elostelua, joten tarina ei sovi aivan nuorille.

Tuoni Myllylä ja Tuuli Hypén: Jumala koneesta

Zum Teufel 2025, 160 s.

Mustan huumorin scifitarinoita

Joskus käy huonosti, sitten tosi huonosti ja lopussa koittaa kuolema. Tieteistarinoiden kliseitä kieputtavat mustan huumorin tarinat muistuttavat rastereineen ja ohutviivaisine varjostuksineen mustavalkosarjakuvien kulta-ajasta. Kokoelma sisältää Kevyt metalli -lehdessä julkaistujen tarinoiden ohella myös ennenjulkaisemattomia sarjakuvia. 

Reima Mäkinen: Pelko himo viha

Kuvagra 2024, 52 s. 

Strippejä lapsiperheen arjesta

Baarien naisesta (Sammakko 2009) kasvoi Koirapuistojen nainen (Sammakko 2011) ja lopulta perheenäiti ja kanankasvattaja puulämmitteiseen maalaistaloon. Idylli ei aina vastaa unelmia, mutta hauskoja sarjakuvia siitä ainakin saa. Pelkistetyllä viivalla piirretty teos on pakollista luettavaa jokaiselle maallemuutosta haaveilevalle.

Jupu Kallio: Maailman huonoin lelupäivä

Pastellitätit 2025, 96 s.

Helsingin Sarjakuvafestivaalit pidetään 20.–21.9. Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Festivaaleilla haastatellaan muun muassa festivaalitaiteilija Tuoni Myllylää, Niina Salmelinia sekä Janne ja Pekka Parviaista.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.