Taitavan propagandan tunnistaminen on vaikeaa, sillä jotkut propagandakanavien jutuista voivat kuulostaa järkeviltä. Merkkejä disinformaatiosta havaitsee kuitenkin, kun tutkii asiaa laajemmin: viestit ovat keskenään ristiriitaisia.
Nimenomaan Kremlin viestinnässä ristiriidat ovat erittäin tarkoituksellisia. Sekavuuden metodi on Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n oppeja. Venäläis-yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija Maša Gessen kirjoitti neuvostoihmisen, homo sovieticuksen, kaksoisajattelusta kirjassaan Venäjä vailla tulevaisuutta (Docendo 2017, suomentanut Ilkka Rekiaro): ”Neuvostoihmisiä vaadittiin uskomaan ja julistamaan jotain, joka oli ristiriidassa tosiasioiden kanssa. … Homo sovieticus eli jatkuvassa neuvottelutilanteessa kaikkivoivan valtion kanssa, ja neuvottelu oli sekä yksilön ainoa selviytymisstrategia että kontrollin välikappale.”
Esimerkiksi ”lasten oikeuksia puolustavat” venäläiset tai venäjämieliset eivät välttämättä piittaa lasten oikeuksista tuon taivaallista, etenkin jos kyse on Venäjän pommien alle Ukrainassa kuolevista lapsista tai sateenkaariperheiden lapsista missä tahansa. ”Lasten oikeudet” ovat koodikieltä, jolla voidaan lietsoa erityisesti homoseksuaaleihin kohdistuvaa vihaliikehdintää.
Kun Venäjä kaappasi Ukrainasta yli 30 000 lasta ”lasten oikeuksia” käytettiin operaation taikasanoina: Venäjä aiheutti hävitystä Itä-Ukrainassa ja kuljetti alueelta lapsia Venäjälle ”turvatakseen” näiden oikeudet itse aiheuttamansa tuhon takia.
Propagandaan kuuluu myös haukkumista ja alatyyliä. Tasa-arvoa tai sukupuolten moninaisuuden puolustajia saatetaan kutsua ”totalitaristeiksi”, vaikka nimenomaan he edustavat totalitarismin vastaista aatetta.
Poliittisten agitaattoreiden ja bottien lisäksi Kremlin propagandaa levittävät yksittäiset ihmiset, jotka vilpittömästi haluavat uskoa valheeseen. Nettialustojen lisäksi Kremlin soturit soluttautuvat kansalaisjärjestöihin ja tiedotusvälineisiin.
Kun vuonna 2007 Tallinnan kaupunki päätti siirtää puna-armeijan sotilasta esittävän toisen maailmansodan muistopatsaan syrjemmälle pois Vapauden aukiolta ydinkeskustasta, palvelunestohyökkäykset kaatoivat Viron pankkien, tiedotusvälineiden ja valtion virastojen verkkoja.
Viro joutui kehittämään tietoturvajärjestelmiään. Viron puolustusministeriö perusti CR14-nimisen organisaation torjumaan kyberhyökkäyksiä ja kouluttamaan koko kansaa kyberturvallisuudessa. Virolaista osaamista arvostetaan: Tallinnassa sijaitsee Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskus.
Virolainen turvallisuuden tutkimuskeskus RKK julkaisi vuonna 2020 raportin The Bronze Soldier Crisis of 2007 siitä, mitä sotilaspatsaan siirto eli ”Pronssiyö” opetti. Tallinnassa mielenosoittajat mellakoivat, ryöstelivät ja rikkoivat paikkoja muutaman päivän ja yön. Noin tuhat heistä pidätettiin.
Virossa ei pidetä rekisteriä kansalaisten etnisestä taustasta, mutta pidätettyjen nimistä poliisit ja tutkijat tekivät paljon johtopäätöksiä, ovathan viron- ja venäjänkieliset nimet aivan erilaisia. Nimistä päätellen ylivoimaisesti suurin osa pidätetyistä mielenosoittajista oli venäjänkielisiä virolaisia, muutamat passeista päätellen venäläisiä. Vironkielisiä virolaisia vain harva. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että nimenomaan Venäjän media lietsoi mellakoita naapurimaassaan.
Tämä artikkeli on ilmestynyt lyhyempänä Voima-lehdessä 3/2025.
Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko-Venäjää ja entistä Neuvostoliittoa käsitteleviä juttuja. Sarja vastustaa sotaa ja tukee ihmisoikeuksia. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.
