Jopa 70 prosenttia kilpailullisten tietokone- ja konsolipelien nuorista pelaajista kertoo joutuneensa harrastuksensa parissa häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. Asia selviää Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen selvityksessä, jossa nuoret kertoivat kokemuksiaan pelikulttuurista. Vastaajista 90 prosenttia oli havainnut vihapuhetta, ulossulkemista ja syrjintää pelatessaan.
”Pelikulttuuri ei ole muusta yhteiskunnasta, sen rakenteista, asenteista ja ennakkoluuloista irrallinen saareke. Pelaajat kohtaavat pelien parissa samoja ilmiöitä, joihin voi törmätä kadulla, koulussa tai somessa”, Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen projektisuunnittelija Riikka Lehtinen kertoo.
Joitakin pelikulttuurin osia tai peliyhteisöjä kutsutaan häirinnän ja vihapuheen vuoksi toksisiksi eli myrkyllisiksi. Pelikulttuurin ikävistä puolista voi olla vaikea puhua.
”Kyselyyn vastanneet pelaajat kertoivat, että saattavat itse vältellä niistä puhumista koska pelkäävät peliharrastuksen leimaantumista tai tietyn pelin maineen kärsimistä”, Lehtinen toteaa.
Vuonna 2018 julkaistuun kyselyyn osallistui 156 aktiivisesti kilpailullisia pelejä pelaavaa 15–29-vuotiasta nuorta. Vastaajat pelasivat muun muassa Counter-Strike: Global Offensive, Overwatch ja League of Legends -pelejä.
Peliharrastuksessa kohtaamiensa ongelmien kanssa nuoret jäävät helposti yksin.
”Huoltajien, opettajien, kuraattorien ja nuorisotyön ammattilaisten voi olla vaikea keskustella tai ymmärtää, millaisten ilmiöiden kanssa nuori pelaaja peliharrastuksessaan painii, erityisesti, jos pelimaailma on itselle vieras tai etäinen.”
Pelikulttuurin synkkien puolien valaiseminen ja niistä puhuminen ei ole Lehtisen mielestä välttämätöntä vain kestävän ja paremman pelikulttuurin rakentamiseksi, vaan myös laajemmassa mielessä.
”Häirintä ja vihapuhe myös helposti estävät monia pelaajia toimimasta peliyhteisössä omana itsenään.”
”Vihapuhe, syrjintä ja häirintä kohdistuvat myös pelikulttuurissa samoihin ihmisryhmiin, joihin kuuluvat kohtaavat syrjintää muillakin yhteiskunnan osa-alueilla.” Vihapuhe ja syrjintä voivat kohdistua sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kehoon, toimintakykyyn tai olla lähtökohdiltaan esimerkiksi rasistisia.
Pelikulttuurissa vihapuhe ja syrjintä saavat juuri pelaamiselle ominaisia piirteitä. Niissä korostuvat anonymiteetti, kasvottomuus sekä kilpailullisuus ja peliosaamiseen perustuvat hierarkiat. Nimimerkin takaa huutelu helpottuu ja jotkut perustelevat haukkumista, vähättelyä ja kiusaamista pelaamisen kilpailullisella luonteella. Nimettömänä toiminen voi luoda vaikutelman siitä, että puhe netissä ja pelissä ei ole todellista tai osa omaa minuutta.
Lehtisen mukaan osa pelaajista puolustaa pelikulttuurin rajua puhe- ja toimintatapaa.
”Osa kyselyyn vastaajista kertoi, että heidän mielestään se kuuluu pelaamiseen ja huutelun sekä häirinnän kestäminen on kuulijan vastuulla: jos ei kestä rajua kielenkäyttöä, ei kannata pelata. Tällainen ajattelu- ja toimintatapa sulkee ulos potentiaalisia peliharrastajia ja mahdollisesti tulevia pelialan ammattilaisia.”
Häirintä ja vihapuhe myös helposti estävät monia pelaajia toimimasta peliyhteisössä omana itsenään.
”Monet pelaajat piilottavat todellisen identiteettinsä maskuliinisen nimimerkin taakse. Osa on luopunut voice chatin käyttämisestä, jottei heidän äänensä paljastaisi heidän sukupuoltaan tai nuorta ikäänsä. Moninaisuuden ulossulkeminen peliyhteisöstä köyhdyttää koko pelikulttuuria ja sen tulevaisuutta”, Lehtinen tarkentaa.
90 prosenttia selvitykseen vastanneista nuorista pelaajista toivoi, että peleissä puututtaisiin niissä tapahtuvaan vihapuheeseen ja häirintään. Lähes yhtä moni toivoi, että pelaajat kannustaisivat toisiaan enemmän.
”Vaikka suurin osa pelaajista on havainnut häirintää, valtaosa pelaa silti reilusti”, Lehtinen kertoo.
Hän toivoo pelien valmistajien ja palveluiden ylläpitäjien kehittävän edelleen jo olemassa olevia sekä uusia työkaluja vihapuheeseen puuttumiseen.
”Vastuuta pelikulttuurien ikävistä puolista ei voi siirtää niille, jotka niistä eniten kärsivät. Pelien sisäisten chattien ja keskustelupalstojen moderoijat voivat valita toimia vastuullisesti ja luoda turvallisempaa toimintaympäristöä puuttumalla häiritsevään kommentointiin”, Lehtinen toteaa.
Pelikulttuurista ovat kuitenkin suurimmassa vastuussa pelaajat itse. He voivat puuttua häirintään esimerkiksi pelin sisäistä raportointityökalua käyttämällä tai asettumalla vihapuhetta kohtaavan puolelle. Vanhemmat pelaajat, huoltajat ja muut kasvattajat voivat olla tärkeässä roolissa turvallisemman pelikulttuurin luomisessa.
”Ensimmäinen askel pelikulttuurin parantamisessa olisikin pelaamiseen liittyvien ennakkoluulojen ja pelkojen lieventäminen, jolloin olisi helpompaa puhua sekä pelaamisen mukavista että ikävistä puolista”, Lehtinen kiteyttää.
