Mainokset pyörittävät Pohjois-Amerikkaa. Siellä kansalaisilla on pidemmät perinteet reagoida epäilyttävään mainontaan kuin vanhalla mantereella. Adbusters-kollektiivilla on juuria Ruotsissa, mutta kenties se ei olisi voinut syntyä muualla kuin mainosten valtaamassa ja niiden vallasta tietoisessa Kanadassa. Samaa mainoskriittisyyttä toteuttavat kaduilla lukuisat aktiiviset kansalaiset.

Kun ajelen ylösalas Suomea, maantien varsilta pistää silmiin monenlaisia mainoksia. Käytännössä kaikki niistä ovat siellä lainvastaisesti: maanteiden varressa ei noudateta oma tupa, oma lupa -periaatetta. Suomen maantielaki kieltää yksiselitteisesti kaikki mainokset teiden varsilta liikenneturvallisuuden nimissä, eikä maanomistajalla ole siihen nokan koputtamista.

Mainostilaa edelleen vuokraavat yritykset ja yksittäiset maanomistajat ovat muutaman vuoden aikana mainostauluja vähitellen poistelleetkin Tiehallinnon niitä patisteltua, mutta silti niitä mainoksia riittää. Vahingossakin tehdyt rikokset ovat rangaistavia, mutta viranomaiset ovat olleet suhteellisen rauhallisia poistokehotusten suhteen. Sakkoja ei ole tiettävästi kenellekään lähetetty.

Oman lusikkansa soppaan työntävät Suomen lukuisat kunnat: vaikka laki kieltää tievarsien mainokset, myöntävät kunnat kaava–aluella avokätisesti lupia mainospaikoille.

Huhtikuussa New Yorkissa järjestettiin NYSAT, ”New Yorks Street Advertising Takeover” -tapahtuma, jossa 120 luvattomasti pystytettyä mainostaulua peitettiin taideteoksilla. Tapahtuma oli reaktio kaupungin sadoille luvattomille mainostauluille, joihin viranomaiset eivät puutu. Tauluja edelleen vuokraavat yhtiöt keräävät jatkuvasti tuloja laittomista katukuvan täytteistä.

Projekti sai alkunsa, kun Jordan Seiler selvitti kadunvarsimainosten laillisuutta ja huomasi luvattomien mainosten suuren määrän. Seilerin mielestä asukkaiden pitäisi päättää katukuvasta, ei yritysten.

Laittomien mainoksien kimppuun on myös käynyt pontevasti katutaiteilijana mainetta niittänyt kanadalainen Posterchild. Heppu valitsi taannoin Kanadan laittomia mainoksia listaavalta illegalsigns.ca-sivustolta sopivimmat ja kävi töihin. Sapluunan avulla hän lisäsi mainoksiin tekstin, jossa pyydettiin palautetta puhelimitse mainoksesta. Palautteet ohjattiin Toronton kaupungin mainospaikoista vastaavan rakennusyksikön puhelimeen.

Posterchild osallistui myös NYSAT-tapahtumaan. ”Minut kutsuttiin mukaan, ja noin mahtavia projekteja auttaa mielellään”, taiteilija kertoo.

”Meidän ryhmällämme oli hieman ylimääräisiä vastoinkäymisiä. Porukka, joka maalasi alueemme laittomat mainostaulut valkoisiksi ennen projektin alkua pidätettiin, joten emme päässeet suoraan työntouhuun. Tietenkin meitä myös hieman huoletti palata ’rikospaikoille’.”

Posterchild on pitänyt hauskaa myös videomainostaulujen kanssa: hänen kehittämänsä suodatin muuttaa välkkyvät screenit eteerisiksi, lasimaalauksia muistuttaviksi väripinnoiksi.

Posterchild kannustaa kaikkia kynnelle kykeneviä laittomien mainosten kimppuun – tai vähintäänkin kyseenalaistamaan ne.

”Kaikkien tulisi olla kiinnostuneita siitä, että osa mainoksista on laittomia. Mitkä ovat tuomiot laittomasti pystytetyistä mainoksista? Entä niiden vandalisoimisesta?”

Suomessa on nähty luvattomia mainoksia muuallakin kuin maanteiden varsilla. Tähtien Sota – Episodi I -elokuvan ensi-iltaa juhlistettiin Helsingissä kivitalon kokoisella lakanalla Fennia-korttelin seinässä Rautatientorin vieressä. Vaikka mainos todettiin välittömästi laittomaksi, ei kukaan kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Saman kokoinen graffiti olisi varmaan herättänyt eloisan keskustelun luvallisuuksista ja luvattomuuksista.

Helsingissä luvattomia mainoksia puhdistettiin, kun urheiluvälinevalmistaja Puma sekä MTV Finland toteuttivat mainoskampanjansa liimailemalla tarroja ja julisteita luvatta katujen varsiin ja bussipysäkeille. Luvattomista kampanjoista kyllä seurasi sakot, mutta ne olivat murto-osa ei-kaupallisia tarroja liimanneiden katutaiteilijoiden saamista sakoista ja korvausvaateista. Näin yritykset saivat itselleen erittäin edulliset mainoskampanjat.

Luvaton mainostaminen tuntuu olevan hyväksytympää kuin vaikka luvaton katutaide. Ehkä luvattomatkin mainokset on helpompi hyväksyä, koska niiden taustalta löytyvä motiivi on selvä: kaupankäynti.

Yleisten tilojen täyttyessä mainoksista vastareaktiot ovat odotettavissa.

”Itse en koe ongelmaksi myöskään laillisten mainosten muokkaamista, olen aikoinani sitäkin tehnyt”, Posterchild sanoo. ”Kannattaa sitä paitsi huomioida, että kaikki mainostamiseen liittyvät lait on kirjoitettu niiden ehdoilla, joilla on rahaa ja valtaa.”

Valitessaan sopivia kohteita Posterchild punnitsee monia seikkoja. ”Kuinka paikka soveltuu työskentelyyn, mikä sopii ympäristöön ja kuinka kauan työ säilyy paikoillaan? Kuinka moni näkee sen ja kuinka suuri kiinnijäämisen riski on? Kannattaa aina miettiä riski-hyöty-suhdetta.”

Mikäli yksityinen Suomen kansalainen närkästyy luvattomista mainoksista ja haluaa palavasti auttaa viranomaisia poistamalla tai peittämällä luvattomat mainokset, ei hän liiku luvallisilla vesillä. Laittomastikin esillä oleva omaisuus on jonkun omaisuutta ja kiinni jäämisestä syntyisi melkoinen oikeusopillinen vyyhti. Kaikki tapauksen osapuolet rikkoisivat jotain lakia. Maanomistaja, mainostilaa välittävä yritys sekä mainostaja rikkovat maantielakia, mainoksen omavaltaisesti poistanut puolestaan syyllistyisi yksityisomaisuuden vahingoittamiseen.

Poikkeus tähän olisi kuitenkin tilanne, jossa mainostaulu sijaitsee kaava-alueella ja sille on kunnan lupa. Silloin mainoksen pystyttämiseen osallistuneiden vastuu vähenee ja vastuu siirtyy luvan antaneen viranomaisen kannettavaksi. Ennakkotapauksesta tulisi varmasti mehukas seurattava.

Jos lukijan tie vie New Yorkiin, NYSAT-projektin tuloksia voi etsiä interaktiivisen kartan avulla.