Ajatus valkoisesta ylivallasta on kulkenut näennäistieteellisestä imperiumin oikeutuksesta hajautetuksi verkkoideologiaksi

Termi ”valkoinen ylivalta” on ollut otsikoissa usein viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä kertoo sanaparin yhteiskunnallisesta painoarvosta. Maailmalla on tapahtunut lukuisia terroritekoja, joiden taustalla on vaikuttanut valkoisen ylivallan ideologia: Yhdysvaltain kongressitalon valtaus 6. tammikuuta 2021, Anders Breivikin iskut Norjassa vuonna 2011, brittiläisen työväenpuolueen kansanedustajan Jo Coxin murha vuonna 2016, vuoden 2017 Unite the Right -mielenosoituksen tapahtumat Charlottesvillessä vuonna 2017, ammuskelu Christchurchin moskeijassa Uudessa-Seelannissa vuonna 2019 ja ammuskelu Hanaussa Saksassa vuonna 2020. Nämä esimerkit havainnollistavat valkoisen ylivallan narratiivien maailmanlaajuisuutta ja niiden vakavia seurauksia. Vuodesta 2016 lähtien useat länsimaiset tiedustelupalvelut – mukaan lukien MI6 ja CIA – ovat arvioineet, että valkoisen ylivallan ideologiaan liittyvä terroristinen uhka on vakavampi kuin islamistisen terrorismin uhka.

Vaikka valkoinen ylivalta ei ole uusi ilmiö, sen ydinajatus on pysynyt huomattavan samankaltaisena aikojen kuluessa. Sen sijaan ideologiaa toisintavat ja yhteiskuntaan levittävät mekanismit ovat kehittyneet. Nykyisin valkoisen ylivallan sisällöt siirtyvät yhä useammin verkossa erilaisilta marginaalisivustoilta valtavirran sosiaalisen median alustoille, joilla sitä käytetään voimistettuna ja muokattuna uusien yleisöjen radikalisointiin.

Tämä digitaalinen muodonmuutos tekee valkoisesta ylivallasta hajautetumpaa ja  verkostoituneempaa ja siten vaikeampaa valvoa tai torjua. Tästä on esimerkkinä Base, kansainvälinen uusnatsijärjestö ja puolisotilaallinen koulutusverkosto sekä Active Club Network (ACN), valkoisen ylivallan kannattajien kansainvälinen verkosto, joka keskittyy taistelukoulutukseen ja fyysiseen kuntoiluun ja jonka mukaan on tärkeää pysäyttää mitä verkostossa kutsutaan“valkoiseksi kansanmurhaksi”.

Nykyisin valkoisen ylivallan ideologia ilmenee monin tavoin, aina järkyttävistä väkivallanteoista ja järjestäytyneistä viharyhmistä hienovaraisempiin muotoihin kuten rakenteelliseen syrjintään ja arkipäiväisiin ennakkoluuloihin, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta. Mutta mitä valkoinen ylivalta oikeastaan ​​tarkoittaa? Pohjalla on uskomus, että valkoiset ihmiset ovat sekä kyvyiltään että moraaliltaan luonnostaan parempia kuin muiden rotujen ihmiset. Ideologiaan liittyy useita salaliittoteorioita kuten valkoinen kansanmurha ja suuri väestönvaihto, joiden mukaan valkoiset väestönosat ovat tarkoituksellisesti uhattuina.

Ajatus valkoisten väestöjen korvaamisesta ja katoamisen uhasta on elänyt Euroopassa eri muodoissa 1800-luvulta alkaen. Nykymuodossaan sen toi esille selkeimmin 2010-luvun alussa ranskalainen kirjailija Renaud Camus, joka kehysti maahanmuuton ja väestörakenteen muutoksen perustavanlaatuiseksi uhaksi länsimaiselle kulttuurille ja identiteetille.

Nämä salaliittoteoriat väittävät, että valkoisten ihmisten eliminoimiseksi on olemassa suunnitelma, josta usein syytetään juutalaista ​​​​eliittiä, liberaaleja hallituksia tai ei-valkoisia väestöjä, ja jonka keinoina pidetään massamaahanmuuttoa, monikulttuurista politiikkaa ja rotujen välisiä avioliittoja. Voimakkain termein kuten ”kansanmurha” tai ”väestövaihto ” nämä salaliittoteoriat maalaavat tavanomaiset väestörakenteen ja yhteiskunnan muutokset vakaviksi, rodullistettuiksi uhkiksi ja esittävät väkivaltaisen ”itsepuolustuksen” sekä välttämättömänä että oikeutettuna vastareaktiona.

Valkoisen ylivallan käsitteellä on syvät historialliset juuret. Valkoista ylivallan ajatusta on kierrätetty ja mukautettu vuosisatojen ajan vallankäytön oikeuttamiseksi, ja se on kehittynyt näennäistieteellisestä imperiumin oikeutuksesta hajautetuksi verkkoideologiaksi. Vaikka käytetty kieli ja menetelmät muuttuvat, avain ideologian selviytymiseen yli ajan on juuri sen muovautuvuudessa. Kun Euroopan suurvallat laajensivat siirtomaaimperiumejaan 1700- ja 1800-luvuilla, ajattelijat kuten ruotsalainen biologi Carolus Linnaeus ja ranskalainen kirjailija Comte de Gobineau kehittivät monimutkaisia ​​luokittelujärjestelmiä. Linnaeus sanoo, että Homo sapiens jaettiin eurooppalaisiin (valkoinen), afrikkalaisiin (musta), aasialaisiin (keltainen) ja amerikkalaisiin (punainen). Vaaleaihoisia eurooppalaisia ​​kuvailtiin sivistyneiksi ja älykkäiksi, kun taas mustia afrikkalaisia ​​laiskoiksi ja villeiksi. Gobineau jakoi ihmiskunnan kolmeen päärotuun – valkoiseen, keltaiseen ja mustaan ​​– ja asetti ne paremmuusjärjestykseen havaitun älykkyyden, moraalin ja kulttuurin perusteella, sijoittaen ”arjalaisen” eli valkoisen rodun kärkeen ja mustan rodun viimeiseksi.

Nämä erilaiset tieteelliset luokittelut tarjosivat perustelun kolonialismille, transatlanttiselle orjakaupalle, eugeniikalle – rotupuhtausopille, johon perustuivat 1900-luvun alun sterilointiohjelmat Pohjoismaissa – ja alkuperäiskansojen häätämiselle omilta mailtaan. Yhdysvalloissa valkoinen ylivalta juurtui syvälle yhteiskunnallisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Orjuuden virallisen päättymisen jälkeen vuonna 1865 valkoinen ylivalta jatkoi elämäänsä Ku Klux Klanin kaltaisissa ryhmissä ja Jim Crow -laeissa, jotka pitivät yllä rotuerottelua lähes vuosisadan ajan.

Euroopassa valkoinen ylivalta näkyi imperiumin rakenteissa ja tieteellisessä rasismissa ja ruokki myöhemmin fasistisia ideologioita. Ne ammensivat aiemmista rotuteorioista ja kytkivät vahvan kansakunnan ajatuksen rodulliseen ja kulttuuriseen yhtenäisyyteen.  Benito Mussolinin fasistisessa Italiassa suurvaltapyrkimykset ja rotulait heijastelivat uskoa kansalliseen ja eurooppalaiseen ylivertaisuuteen. Fasistinen ideologia kuvasi vähemmistöt uhkana kansakunnan yhtenäisyydelle ja puhtaudelle. Adolf Hitlerin hallinto yhdisti rotuteorian autoritaariseen hallintoon ja laajentumispolitiikkaan. Natsi-Saksassa rotuideologiasta tuli keskeinen osa hallituksen politiikkaa, vaikutti maan laajentumispyrkimyksiin ja johti eri ihmisryhmien vainoon ja kansanmurhaan.

Toisen maailmansodan jälkeen syntyi kuitenkin kansalaisoikeusliike sekä siirtomaavallan vastaisia itsenäisyysliikkeitä eri puolilla Afrikkaa ja Aasiaa. Ne onnistuivat määrittelemään valkoisen ylivallan uudelleen ihmisarvon ja perusoikeuksien loukkauksena. Tämä muutos kirjattiin kansainväliseen oikeuteen esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella (1965), joka edusti maailmanlaajuista yksimielisyyttä rotuylemmyyden oppia vastaan.

Tämä ei tietenkään hävittänyt valkoista ylivaltaa koskevia narratiiveja. Kun biologiaan perustuva rasismi kyseenalaistettiin sosiaalisesti ja poliittisesti, valkoisen ylivallan eetos muuttui. 1900-luvulla tilalle tuli uusia strategioita. Näennäisesti neutraalit termit, kuten ”laki ja järjestys” ja ”huoli sosiaaliturvariippuvaisuudesta”, vetosivat hienovaraisesti rasistisiin pelkoihin ja istuivat olemassa oleviin sosiaalisiin hierarkioihin ilman avoimen rasistista retoriikkaa.

Tutkijat kuvailevat tätä värisokeaksi rasismiksi, jossa rodullinen eriarvoisuus normalisoituu ja asettuu rakenteisiin sen sijaan, että sitä julistettaisiin avoimesti. Euroopassa 1960-luvun lopulla syntynyt ranskalainen oikeistolainen älymystöliike Nouvelle Droite siirtyi biologisista kulttuuristen eroavaisuuksien korostamiseen ja ajoi rotuhierarkioiden sijaan ”etnopluralismia” erillisten kulttuuri-identiteettien säilyttämiseksi.

Valkoisen ylivallan liikkeitä oli myös kylmän sodan aikana. Yhdysvalloissa vuonna 1974 perustettu Aryan Nations -ryhmä edisti uusnatsi-ideologiaa vuosikymmenien ajan ennen kuin FBI luokitteli sen terroristiseksi vuonna 2001. 1900-luvun loppupuolella lukuisat eurooppalaiset ja amerikkalaiset uusnatsi- ja uusfasistiset ryhmät olivat aktiivisia, ja jotkut niistä muuttuivat väkivaltaisiksi. Yksi merkittävimmistä valkoisen ylivallan kannattajien tekemistä iskuista oli vuoden 1995 Oklahoma Cityn pommi-isku, joka on edelleen Yhdysvaltojen historian suurimman uhrimäärän vaatinut kotimainen terroriteko.

Valkoisen ylivallan narratiivien viimeisin muutos tapahtui digitaalisen vallankumouksen myötä. Verkkoympäristöt tarjosivat globaalin, hajautetun infrastruktuurin niiden leviämiselle ja vahvistamiselle ja edistävät salaliittoteorioiden levittämistä tavoilla, jotka olivat aiemmin mahdottomia. Valkoinen kansanmurha ja väestönvaihto -teoriat ovat esimerkkejä tästä digitaalisen aikakauden kierrätyksestä.

Yhdysvalloissa valkoinen ylivalta elää ja voi hyvin esimerkiksi Proud Boysin johdolla. Se on militantti äärioikeistolainen ryhmä, joka tunnetaan länsimaisen sovinismin, maahanmuuttovastaisten näkemysten ja valkoisten nationalististen ajatusten edistämisestä. Sama näkyy myös Euroopassa useiden vastaavien ryhmien ja liikkeiden, kuten Pohjoismaisen vastarintaliikkeen, toiminnassa. Tämä koko Pohjoismaita yhdistävä äärijärjestö perustettiin Ruotsissa vuonna 1997 liittämällä yhteen muita valkoisen ylivallan ryhmiä, ja se laajeni myöhemmin Norjaan, Suomeen, Islantiin ja Tanskaan. Suomessa järjestö lakkautettiin oikeuden päätöksellä vuonna 2020. Yhdysvaltain ulkoministeriö nimesi Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ja kolme sen johtajaa kansainvälisiksi terroristeiksi vuonna 2024.

On myös tärkeää tunnustaa, että nämä narratiivit leviävät nyt kansainvälisesti ennennäkemättömän helposti. Esimerkiksi Christchurchin ampujan Uudessa-Seelannissa kirjoittamaa manifestia ovat siteeranneet muut ääriryhmät. Useilla kielillä toimivat verkkofoorumit kääntävät, mukauttavat ja lokalisoivat keskeisiä narratiiveja käsitelläkseen tiettyjä huolenaiheita, olipa kyse sitten maahanmuutosta Euroopassa, Pohjois-Amerikan väestörakenteen muutoksista tai maanomistusoikeuksista Etelä-Afrikassa.

Etelä-Afrikassa ”valkoisen kansanmurhan” salaliittoteoriaa on sovellettu afrikaanereihin eli hollantilaisten, saksalaisten ja ranskalaisten uudisasukkaiden jälkeläisiin, jotka muodostavat alueella erillisen kulttuurisen ja kielellisen ryhmän. Käsitys maareformeista eksistentiaalisena uhkana afrikaanereille on saanut laajempaa näkyvyyttä osittain Trumpin hallintoon liittyvien henkilöiden myötätuntoisen viestinnän ansiosta. Digitaalinen ekosysteemi mahdollistaa radikalisoitumisen toisessa maassa tuotetun propagandan avulla.

Valkoinen ylivalta on kehittynyt rajattomaksi, verkostoituneeksi ääri-ideologiaksi. Valkoisen ylivallan narratiivit ovat viime kädessä erittäin mukautuvia, kansainvälisiä ja monipuolisia. Ajan myötä ne ovat jatkuvasti muuntuneet sosiaalisten ja poliittisten olosuhteiden myötä – siirtomaa-ajan pseudotieteestä Jim Crow -lakiin, koodatusta poliittisesta retoriikasta verkkosalaliittoteorioihin – samalla kun niiden ydintehtävä on pysynyt samana: rodullisen hierarkian oikeuttaminen ja valkoisen vallan ylläpitäminen.

Ajatusten leviämistapa on muuttunut. Ne ovat siirtyneet virallisista valtion asetuksista ja painetuista manifesteista salattuihin verkkoverkostoihin, joissa ideoita, kuten valkoisen kansanmurhan teoriaa jakavat paitsi marginaaliset toimijat salatuissa nettiverkostoissaan, myös vaikutusvaltaiset henkilöt. Esimerkiksi Elon Musk on levittänyt ajatusta valkoisen rodun vähenemisestä jo vuosia, mutta hänen viestinsä on saanut nostetta viime kuukausina. Hänen twiitistään ”Valkoiset ovat nopeasti kuoleva vähemmistö” tykkäsi ja siihen myös kommentoi kukapa muu kuin Renaud Camus, suuren väestönvaihtoteorian isä.

Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopistossa. Englannista suomentanut Katalin Miklóssy.