Poliisi kiilasi mopoilijan rajusti tieltä. Poliisi kaasutti aktivisteja. Poliisi syyllistyi etniseen profiloimiseen. Poliisi löi raudoitettua 15-vuotiasta poikaa kasvoihin. Poliisi hylkäsi sekavan miehen Sipoonkorpeen. Kaksi henkilöä kuoli viikonloppuna poliisin tiloissa.
Saksalainen sosiologi Max Weber määritteli vuonna 1919 Tiede ja politiikka -esseessään valtion ihmisyhteisöksi, jolla on oikeutettu väkivallan monopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Tuolla alueella poliisi voi siis käyttää voimakeinoja laillisesti.
Demokraattinen yhteiskunta on riippuvainen kansalaisten keskinäisestä luottamuksesta, mutta demokratia tarvitsee myös vallanpitäjiin kohdistuvaa tervettä epäilyä. Poliisin väkivalta, rikokset ja laiminlyönnit ovat kuitenkin tabu.
Quis custodies ipsos custodes?¹
Poliisin laajojen valtaoikeuksien tulisi kulkea käsi kädessä avoimen valvonnan kanssa, mutta Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija Heini Litmanen on havainnut poliisin tekemisien tutkimisen hankalaksi. Hän on erityisen kiinnostunut poliisin väärinkäytöksistä ja siitä, miten niitä käsitellään ja valvotaan.
”Suomessa on saatavilla aika suppeasti tietoa poliisin väärinkäytöksistä. Valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikosyksikkö kertoo kyllä, että poliisista tehdään vuosittain noin tuhat rikosilmoitusta, mutta suurin osa näistä jää esiselvitysvaiheeseen eikä mene edes esitutkintaan.”
