Alien
Jukka Ruotsalainen & työryhmä
☆☆☆☆
Kuva: Mitro Härkönen
Ridley Scottin Alienin (1979) sovittaminen näyttämölle tuntuu lähtökohtaisesti tuhoon tuomitulta idealta. Kauhu- ja scifielokuvien arkkiteoksen estetiikka on niin puhkikopioitua, että lavalle heitettynä siitä voisi kuvitella saatavan lähinnä camp-huumoria.
Jukka Ruotsalaisen ohjaamassa ja dramatisoimassa esityksessä on toki annos sitäkin, mutta kokonaisuuden onnistuminen nojaa siihen, että kysymystä pelon olemuksesta on lähdetty tutkimaan nimenomaan teatterin keinoin.
Esitys etenee kieli poskella mukailtujen ikonisten elokuva-asetelmien kyydissä. Niiden alta kuitenkin pursuaa työryhmän tuottamaa materiaalia arkielämän tragikoomisista kauhun tilanteista. Näyttämöllä hääräävät Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Niina Hosiasluoma ja Olli Riipinen hitsailevat ja pulttailevat kohtausten erilajisina repsottavat reunat nautittavalla ensembleotteella yhteen.
Alkuteoksen kantava idea liittyy siihen, että muotoaan muuttava monsteri edustaa järjellä vaikeasti jäsennettävää toiseutta. Sellaisena se uhkaa tehokkasti ihmisen tarvetta kontrolloida ymmärryksellään itseään ja ympäristöään.
Näytelmä jatkaa tästä teemasta osoittamalla, että kontrollin horjumiseen liittyvää primääripelkoa ei voi huijata ilmalukkoon ja käristää rakettimoottorin lieskoilla olemattomiin. Todellinen Alien katsoo joka aamu peilistä.
Täysin pimennetyssä teatteritilassa esitettävässä avainkohtauksessa näkökulma laajenee teatterin ilmaisukeinojen rajojen koetteluun. Siinä Joanna Haartti onnistuu yksin verrattomalla äänenkäytöllään kylvämään epäilyn yhdessä koettavan teatteriesityksen pelisääntöjen hajoamisesta.
Hermostuneista naurahduksista päätellen moni meistä sai pelon reunasta kiinni. Sille sopii nostaa baskeria.
Teatteri Takomossa 28.11. asti.
