Tyttö yli laidan
Blogia kirjoittaa keski-ikäinen nainen, joka purkaa henkilökohtaista elämään ja ihmiseen kohdistuvaa traumaperäistä ristiriitaviettiään.
Olen juonut kahdeksasta asti aamukahvia ja samalla ruksinut vielä kerran läpi vaalikoneita. Kävin jopa tutustumassa Vuoren lähettämään linkkiin Kristallipuolueen kotisivuille. Kiitos siitä. He ovat sydämen asialla. On paljon ihmisiä, jotka kaipaavat enkeleitä ja yksisarvisia. Jos tuntuu siltä, ettei vähempi riitä, niin ilman muuta ääni sinne yksisarvisille ja uskomushoidoille. Jokainen sellainen ääni saattaa olla pois ihmisvihalta ja öykkäröinniltä.
Jos ette ole vielä käyneet äänestämässä, jättäkää kaikki mitä juuri nyt teette, napatkaa matkaan henkilöllisyystodistus ja sulkeutukaa hetkeksi koppiin, kun vielä ehditte.
Seurakuntavaalien äänestyspäivänä marraskuussa 2018, minulle tapahtui nolo moka. Tai ei yksin minulle, vaan enimmäkseen ystävälleni N:lle. Kerron tämän hänen luvallaan. (Alunperin silloisen äänestyspäivän viimeisillä minuuteilla päätimme, että tästä hommasta ei sitten huudella. Päätimme olla kertomatta kenellekään, koska loppu oli nolo ja hikinen.)
Päätimme äänestää seurakuntavaaleissa, vaikken itse ole edes äänioikeutettu. (Demokratian sisällä voi tehdä tällaisiakin ratkaisuja ja kertoa niistä julkisesti, joutumatta sen kummemmin vastuuseen teoistaan.) Aloitimme ehdokasvalinnan hyvissä ajoin äänestyspäivän aamuna. N löi eteemme paperiversion ehdokkaista ja aloimme yhdessä selvittää sotkua. Se oli opettavaista. Ehdokkaiden joukossa oli hämmästyttävän paljon sellaisia ihmisiä, joiden olemassaolosta ja arvoista olin täysin tietämätön. Tai en ehkä tietämätön, piittaamaton vain.
Teimme koko päivän työtä, piirtelimme kaikenlaista häkkyrää ja 3D-mallia. Keskustelimme kristillisyydestä ja ehdokkaista, joiden arvot poikkesivat radikaalisti omistamme, mutta myös ilahduimme monen kohdalla. Kokeilimme vaalikonetta erilaisilla asetuksilla. Itse muistelen leikkineeni ainakin teiniä ja lapsiperhettä. Lopulta N vielä soitti tutulle papille ja pyysi sisäpiirin mutu-tietoa kahdesta ehdokkaasta. Teimme valintamme ja umpiväsyneinä ja kylmissämme kiiruhdimme Kallion kirkolle antamaan äänemme. Aikaa oli reilusti, ainakin kymmenen minuuttia, ennen oven sulkeutumista ja onnittelimme toisiamme vuolaasti. Vielä hetki ennen numeron piirtämistä, N pohti kumpaan jonoon asettua, kun tajusi, että henkilöllisyystodistus puuttuu. Ei voinut puuttua! Se oli N:n kädessä kun lähdimme.
Kyllä se puuttui. Tunnelma latistui ja kaikki tekemämme työ muuttui merkityksettömäksi.
Keskustelimme tästä viime viikonloppuna. Lähinnä siitä, kuinka tärkeää on se äänestämistä edeltävä prosessi, vaikka itse äänestäminen menisikin päin helvettiä. Oppii ainakin nöyrästi virheistään. Kuinka usein äänestäminen jää väliin esimerkiksi siksi, että on niin hirvittävä krapula edellisen illan hippaleikeistä? Tai siksi ettei muka tiedä ketä äänestää? Tai vaikka siksi, että tietää kannattavansa Aku Ankkaa aina vaan ja on siten tavallisten kuolevaisten yläpuolella. Millaisista vaalituloksista nauttisimme, jos äänestysaika olisi aina vapun aattona klo 18-24.
Istuimme siis laiskoina tupakalla N:n pihalla ja joukkoomme liittyi naapurin nuorimies kahvinsa ja Hufvudstadsbladetinsa kanssa. Kävi ilmi, että samanmielisyytemme häikäisi kuin poskiamme punaisiksi paahtava aurinko. Nuorukainen teki vasemmiston vaalityötä ja innostuimme siitä kovin. Hän valitsi määrittelemillämme ehdoilla ja mutu-tuntumalla ehdokkaat ja vastasi asiantuntevasti lisäkysymyksiimme. Kiitos tästä kohtaamisesta, sinä tuntematon siellä. Suunnittelimme jo käyvämme talon kaikki asunnot läpi, jehovantodistajien tapaan, ja kysyvämme nätisti, että olisiko teillä hetki aikaa keskustella vasemmistosta.
En usko, että täydellistä ehdokasta tai puoluetta löytyy, mutta en usko siihenkään, että jättää äänestämättä vain laiskuuttaan tai siksi, että kokee sen turhaksi. Iloista antajaa Jumala rakastaa! Jos perinteinen tiedonhankinta ei maistu, voi aina vaikka nostaa kissan pöydälle. Siis ihan konkreettisesti:
Nosta kissa pöydälle yhdessä avoimen hernepaketin kanssa. Aseta kännykän ajastin hälyttämään 5-30 minuutin päähän tästä hetkestä. Kun kuulet hälytyksen, laske kissan lattialle tiputtamat herneet. Paina luku mieleesi ja käy piirtämässä numero äänestyslippuun. Olet nyt äänestänyt, kuten parhaaksi näet. Onnitteluni!
Jos sinulla ei ole kissaa, voit kokeilla Vaalietkot-nimistä juomapeliä. Käy lähikuppilassa tilaamassa 20 erilaista shottia ja juo ne yksitellen, niin nopeasti kuin pystyt. Kun alkaa tuntua, että olet alkoholin vaikutuksen alainen, juo vielä neljä lisää. Kysy baarimikolta montako joit. Kerro se sillä luvulla, kuinka moneninkertaisena ympäristösi näet. Ja siitä sitten kopille.
Eläköön demokratia!
