Runoilija parka, aioin sanoa, että nämä sanat ovat paikoitellen kuin omaa hengitystäni. Hengitän muutenkin, jotenkuten, mutta nämä sanat laskeutuvat palleaan asti ja ulos sieltä, ilma kipua, ilman kipua, keveinä ja kirkkaina, sydän kepeä kuin lasi kirkkainta vettä. […]
Lue lisää… from menneisyyden syvyydet tässä valon ja pimeän sekasotkussa*
Katselen pimeyteen, sitten kynsiini joissa on lohkeamia ja niissä ärsyttäviä pieniä villalangan säikeitä, jotka ovat tarttuneet lapasista. Olisi pitänyt ottaa kynsileikkuri mukaan. […]
Lue lisää… from Sääpäiväkirja
Virus haluaa kipeästi läheisyyttä ja kosketusta, ankkuroitumista solujemme telakalle Xeroxin äärelle, jolla monistaa itseään ja ottaa niin monta selfietä kuin ikinä pystyy. Hävytön pieni proteiinihiukkanen, lisääntymiskiimainen zombie! […]
Lue lisää… from Maailman asiat
Aluksi seison itsekin paljainnahoin kartanolla, heti saunan jälkeen ja huokailen minkä uskallan. En miellä seisovani keskellä tietä. Myöhemmin minusta tulee häveliäämpi, sillä kulkijoita on. Ehkä kaksi viikossa tai sitten neljä päivässä. Nyt seison saunan jälkeen kartanolla alasti saappaat jalassa ja pidän kädessäni pyyhettä. […]
Lue lisää… from Hiljaisuus
Sitten tuli muita.
Bukowskeja ja Haavikoita.
Se oli sinulle ihan oikein,
senkin hauras rotta. […]
Lue lisää… from Hän oli ihan fiiliksissä
Akatemian ikuisuusjäsen Horace Engdahl on pitkästä aikaa rasvaisin ja vastenmielisin setämies, jota suostuin vapaaehtoisesti katsomaan ja kuuntelemaan. Järkkymättömän etuoikeutettu, valkoisen miesvallan ja veljellisen kähminnän ja valtapelin malliesimerkki. Kuin oikonaan uuninpankolla makaava kissa, joka juo lämmintä kermaa ja nuolee omaa persettään. […]
Lue lisää… from Aamukahvia Alppilassa
Tämä ei ole vielä kotini ollenkaan. En meinaa millään sopeutua. Tuntuu vähän samalta kuin astuisi pitkästä aikaa Espoon virastotalon aulaan. Haistan sen tässä ympärilläni, vaikka olen astunut sinne viimeksi ehkä joskus 80-luvulla. Se on varmaan jo purettukin. Ja on todella vaikeaa rakentaa virastotalon aulaan suojaisa pesä ja maata kesät talvet alasti, säärikarvat tuulessa heiluen, kun ei koskaan tiedä, milloin siihen singahtaa joku vahtimestareista tai mainos/vastamainos viereen köllimään. […]
Lue lisää… from Väkisinmaattuja öitä
Kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi saa lähibaarista kuohuviiniä 3,5 euroa/lasi ja tarjous on voimassa koko illan.
[…]
Lue lisää… from Kaikki naiset on
Muistan jätteenlajitteluohjeista sellaisen nyrkkisäännön, että muoviroska pyrkii palautumaan alkuperäiseen muotoonsa. Koittaako elinaikanani sellainen aamu, jonka aloitan rutistelemalla paskaa? […]
Lue lisää… from Hajanaisia ympäristöajatuksia
Minäkin valvon, tein sitä jo lapsena, mutta aika harvoin unettomuuden takia. Yritän ehtiä tilkitä päivien aiheuttamat raapimisjäljet sielussani. Se on enimmäkseen hyvää ja ravitsevaa valvomista. Harsin kasaan itseäni, osalliseksi ohutta maailmankuvaani, aineelliseksi olennoksi, jolla on oikeus elää. […]
Lue lisää… from Yö